Talviaikaan siirtyminen tekee hyvää ihmisen terveydelle. Näin sanoo unitutkija ja psykologi Saana Myllyntausta Turun yliopistosta.
Kelloja siirretään jälleen näin lokakuun viimeisenä viikonloppuna tunnilla taaksepäin normaaliaikaan eli talviaikaan.
Unitutkija Saana Myllyntaustan mielestä kellojen siirtelystä pitäisi päästä eroon. Viisareiden veivaamisen piti loppua jo vuosi sitten, mutta aika on seisahtunut EU-koneiston rataksiin.
Etenkin iän karttuessa puolen vuoden välein toistuva aikarautojen rukkailu alkaa rassata kroppaa.
– On kehollemme tosi iso haaste, että joudumme siirtämään myös omaa sisäistä kelloamme. Tämä siirtymä ei ole niin paha, koska on luonnollista siirtää sitä myöhäisemmäksi. Meidän on helpompi mennä tuntia myöhemmin nukkumaan.
Keväisin, kun kelloja siirretään tunnilla eteenpäin, muutos on rajumpi.
– Meidän on hankalampi mennä tuntia aikaisemmin nukkumaan ja herätä tuntia aikaisemmin. On itse asiassa huomattu, että kellojen siirtoa seuraavalla viikolla keväisin havaitaan enemmän sydän- ja aivoinfarkteja, eli se on todella haastavaa kehollemme, sanoo Myllyntausta.
Talviaikana aamut ovat valoisampia, mikä vaikuttaa ihmisen sisäiseen unirytmiin positiivisesti.
– Talviaika eli normaaliaika on ihmiselle parempi, koska aamun valo tahdistaa sisäistä kelloamme. Jos pysyttäisiin kesäajassa ja olisi valoisammat illat, ne myöhentäisivät sisäistä kelloamme, mikä saattaisi johtaa heikompaan unirytmiin.
Nukkumaanmenon alati venyessä jäävät unet helposti liian lyhyiksi, kun herätyskello tai kännykkä aamulla herättää armotta. Univajeen karttumisella on merkittäviä huonoja seurauksia terveydelle.
Suositusten mukaan unta tulisi saada keskimäärin 7–8 tuntia vuorokaudessa. Jotkut toki pärjäävät vähemmällä, mutta kovin paljon ei suositusaikaa kannata alittaa tai ylittää, ainakaan pitkäkestoisesti.
Sisäinen kello tahdistuu valoisiin aamuihin ja iltahämäriin
Talvi- eli normaaliajan paremmuudelle on Saana Myllyntaustan mukaan biologinen selitys. Sisäinen kellomme säätelee vuorokausirytmiämme, eli sitä, milloin on optimaalisin aika nukkua ja milloin olemme vireimmillämme.
Tieteellisemmin puhutaan sirkadiaanisesta, tai cirkadiaanisesta rytmistä. Cirka tarkoittaa ”noin”, ja dies on vuorokausi. Rytmimme ei siis ole aivan täsmälleen vuorokauden mittainen, vaan se on vähän yli.
– Jos noudattaisimme täsmälleen sisäistä kelloamme, menisimme joka ilta vähän myöhemmin nukkumaan ja heräisimme vähän myöhemmin. Sitä varten tarvitsemme niitä valoisia aamuja ja toisaalta hämäriä iltoja, jotta rytmi tahdistuu tähän normaaliin 24 tuntiin, sanoo Myllyntausta.
Oma lukunsa ovat vuorotyöläiset, joilla nukkumaanmenoajat ja herätykset heittelevät viikottain tuntitolkulla.
– Vuorotyöntekijät ovat aikamoisia superihmisiä, jos se ei heillä millään tavalla näy. Ehdottomasti meille on helpompi ja parempi, jos pystymme nukkumaan tasaisessa unirytmissä, mutta aina työ ei sitä toki mahdollista. Onhan se haasteellista, toteaa Saana Myllyntausta.
Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 30. lokakuuta kello 23 asti.
Aiheesta enemmän:
Kellojen siirron jälkeen yli 70-vuotiaiden luunmurtumien määrä kasvaa