Jaan Siitosen kielimatka alkoi vuonna 2007 Dragsvikin varuskunnasta, Tammisaaresta, jossa hän suoritti asepalveluksensa.
Pakkoruotsia inhonnut nuorukainen sai ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielestä arvosanan approbatur.
Kaverit olivat olleet vaihdossa maailmalla – Siitonen päätti lähteä vaihtoon armeijaan, suomenruotsalaiseen maailmaan.
– 19-vuotias Jaan ajatteli, että kunhan on oppinut armeijassa vähän ruotsia, pystyy hyvällä omallatunnolla vastustamaan kouluruotsia.
Siitonen oli sataprosenttisen varma, että hän ei koskaan käytä ruotsin kieltä. Vaan kuinka kävi? Viimeisen 15 vuoden aikana hän on puhunut joka päivä ruotsia.
Vaatii paksua nahkaa tyhmentää itsensä
Kun Jaan Siitonen astui varuskunnan portista sisään ummikkona, hän ymmärsi heti olevansa vähemmistöä. Ensimmäinen kerta, kun hän tunsi niin.
Vielä vaikeampi asia oli, että hän joutui tyhmentämään itseään, koska ei vain pystynyt ilmaisemaan asioita ruotsiksi, kuten olisi halunnut.
– Minusta sai helposti kuvan, että en ollut mikään fiksu kaveri.
19-vuotiaiden poikien ympäristö ei ollut kannustava. Kiusaaminen tuli tutuksi.
– Se vaati skinn på näsan, kuten ruotsiksi sanotaan. Paksunahkaisuutta. Yksikin sanoi: Siitonen, tämä ei ole mikään kielikurssi, tämä on armeija.
Voimakkaat sanavalinnat muistelija jättää hienotunteisesti toistamatta.
Moni tunnistaa, että vierasta kieltä puhuessa oma persoona katoaa tai ainakin latistuu.
– Jos ei pysty ilmaisemaan itseään, vaikuttaa tyhmältä. Sitten saa sen mukaista kohtelua, toteaa Siitonen.
Hän muistaa kirkkaasti, mikä oli hänen suurin pelkonsa Dragsvikissä.
– Jännitin, paljonko ehdin sanoa tönkköruotsillani, ennen kuin toinen vaihtaa suomen kieleen.
Pelkonsa vuoksi Siitonen otti klovnin roolin – varsinkin asepalveluksen alkuaikoina.
”Huomenna osaan jo paremmin”
Ihminen on kielen oppimisen alussa haavoittuvaisessa tilassa. Näin on siitäkin huolimatta, että usein, kun yrittää puhua vierasta kieltä, saa osakseen lämmintä hymyä ja ymmärrystä.
– Emme halua tehdä kielivirheitä, mutta alussa niitä tulee aina paljon. Kun kieltä käyttää enemmän, virheiden määrä laskee ja pystyy ilmaisemaan itseään paremmin. Toivo on läsnä koko ajan. Huomenna osaan jo paremmin kuin tänään.
Jaan Siitonen painottaa mikropalautteen merkitystä kielen oppimisessa. Toinen ei saa heti korjata eikä alleviivata, jos tekee virheen.
– Jos joku sanoo: Jag går till Åbo från Helsingfors, toinen voi vastata: Aa, det är trevligt. Du åkte från Helsingfors till Åbo.
On päästävä virheiden pelon yli
Jaan Siitosen kielimatka ei suinkaan päättynyt, kun asepalvelus oli suoritettu. Hän halusi jatkaa ruotsin kielellä opiskelua, ensin liiketalousoppia ammattikoulu Arcadassa, sitten valtiotieteitä Helsingin yliopistossa.
– Oli päiviä, että en puhunut suomea muuta kuin kaupan kassalla.
Enää Siitonen ei vastusta pakkoruotsia. Kielenopetuksessa hän sen sijaan näkee paljon kehitettävää.
Hänen mielestään pitää puhua enemmän virheiden pelon ylittämisestä. Opetukseen on saatava myös lisää innovatiivisuutta.
– Edelleen on vankka käsitys, että kielen oppiminen tapahtuu tietyllä tavalla ruotsin tunnilla. Mutta sitä voi oppia vaikka leikkimällä sotaa. Tai juhlimalla.
Keskimäärin ruotsinkieliset osaavat paremmin suomea kuin suomenkieliset ruotsia. Jos suomenkielinen yrittää puhua ruotsia, tuntuu että kaikki hidastuu. Ja niinpä ruotsinkielinen helposti vaihtaa suomeen.
– Ruotsissa käy ihan samoin! Kun suomenruotsalainen puhuu ruotsalaiselle ruotsia, ei mene kauan, että ruotsalainen vaihtaa englanniksi. Eivät he edes kysy, haluatko puhua englantia.
Sana kerrallaan, virhe kerrallaan
Marraskuun ensimmäisellä viikolla vietetään Svenska veckania (siirryt toiseen palveluun). Mikä on kielilähettilään (siirryt toiseen palveluun) viesti suomenkielisille?
– Kielitaito on nähtävä uusin silmin. Siitä voi nauttia, vaikka ei osaisi kuin neljä sanaa. Aina voi oppia lisää, rohkaisee Jaan Siitonen.
Sana kerrallaan. Virhe kerrallaan. Kyse on positiivisesta kierteestä. Virheillä voi myös leikkiä, ja niille voi nauraa.
Illanistujaisissa levylistalle voi putkahtaa ruotsinkielinen biisi. Kentiä, Bo Kaspers Orkesteria, Veronica Maggiota, Håkan Hellströmiä tai vaikka Silvana Imamia. Siitä voi jatkaa keskustelua på svenska. Puoli tuntia tai vain vartin.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 31. lokakuuta kello 23:een asti.
Lisää aiheesta: