Valkoisiin puettu vainaja nukkuu koristellussa arkussa patjalla, pää tyynyllä ja odottaa taivaaseen pääsyä.
Perinne, joka on muuttunut hyvin vähän suomalaisessa yhteiskunnassa 300–400 vuoden aikana – siitäkin huolimatta, että yhä useampi suomalainen valitsee tuhkauksen tai ei kuulu kirkkoon.
Myös polttohautauksen valinnut vainaja puetaan edelleen vaatteisiin ja hänelle hankitaan arkku. Hautaamisen tapoihin ja vainajien muistamiseen perehtynyt Oulun yliopiston tutkija Sanna Lipkin toteaa, että perinteet ja tavat muuttuvat hitaasti.
Vainajan valkoiset vaatteet edustavat kristinuskon mukaista taivasta ja pilviä, koristeltu arkku puolestaan sänkyä.
– Arkku on ollut se paikka, jossa vainaja on odottanut ylösnousemusta, Lipkin kertoo.
Vainajan vaatettamisella pitkä historiallinen perinne
1600-luvulla vainajien vaatteissa oli tutkijan mukaan jonkin verran muita värejä, mutta 1700-luvulta lähtien väri on ollut lähinnä valkoista.
Nykyään vainaja voidaan pukea vaikka hänen omiin vaatteisiinsa, mutta hautausurakoitsijoiden tarjolla oleva vaatevalikoima on edelleen perin valkoinen.
Ajatus siitä, että vainaja olisi alaston arkussa, on vieras.
Sanna Lipkin
Ilman vaatteita ketään ei kuitenkaan lähetetä viimeiselle matkalleen.
– Ajatus siitä, että vainaja olisi alaston arkussa, on vieras. Sillä on hyvin pitkät historialliset perinteet.
Vainajia on Lipkinin mukaan vaatetettu jo kauan ennen kuin kristinusko levisi Suomeen. Taustalla on ollut pelkoa ja kunnioitusta kuolemaa kohtaan.
– Jos vainajalla oli liian vähän vaatetta arkussa, ajateltiin, että hän voi tulla levottomaksi ja nousta sieltä ylös vaatimaan sukulaisilta vaatteita, koska hänellä on kylmä. Näitä tarinoita kerrottiin, jotta vainajia puettaisiin kunnioittavasti ja hyvin.
Vaatteilla haluttiin varmistaa, että vainajalla on hyvä olla. Lipkin kertoo, että vainajan puki yleensä vanhempi nainen, joka ei pelännyt kuolemaa.
– Näin historialliset lähteet ainakin kertovat. Siihen tehtävään tarvittiin tietynlaisen ajatustavan omaava henkilö.
Sitä ennen, suunnilleen 1000-luvulla, suomalaisvainajia puettiin arkeologisten löydösten perusteella hyvin eri tavalla kuin kristillisellä ajalla.
– Puuarkun pohjalle laitettiin karhuntalja, ja ihmiset haudattiin parhaissa juhlatamineissaan. Juuri sellaisissa koristeellisissa vaatteissa, jotka todennäköisesti ovat olleet käytössä heidän elämänsä aikana, Lipkin sanoo.
Vainajia on haudattu ja poltettu vuosituhansien aikana
Varhaisimmat Suomesta löydetyt haudat ovat kivikaudelta 8 000 vuoden takaa. Kivikausi vallitsi vuosina 8 600–1 500 ennen ajanlaskun alkua (eaa.).
Maahan kaivetuista kivikautisista ruumishaudoista on Lipkinin mukaan löytynyt lähinnä jälkiä punamullan käytöstä sekä kivi- ja meripihkakoruja, sillä maalliset jäännökset ovat kauan sitten kadonneet Suomen happamassa maaperässä.
Pronssikaudella 1 700–500 eaa. vainajia haudattiin sekä ruumishautauksena että polttohautauksena kiviröykkiöihin.
Arkkuhautauksia on Lipkinin mukaan tehty ainakin rautakaudelta. Rautakausi ajoittuu Suomessa ajalle 500 eaa.–1 300 jaa.
Arkkuja veistettiin tuolloin isoihin puunrunkoihin, joiden sisään vainajat laitettiin. Vainajia poltettiin myös rautakaudella.
– Polttokenttäkalmistoja on löytynyt esimerkiksi Iissä ja Valmarinniemeltä Keminmaasta, Lipkin kertoo.
Kun kristinusko alkoi levitä Suomeen, ruumishautaaminen yleistyi. Vainajia haudattiin kirkon ympärille kirkkomaahan sekä kirkon lattian alle.
Kun uskomus miasmasta eli tauteja levittävistä pahoista hajuista kiiri Euroopasta Suomeen, kirkon alle haudattuja vainajia ryhdyttiin pitämään vaarallisina. Haju oli erityisen paha kesäisin.
Keskustelu tilanteen turvallisuudesta johti siihen, että kirkkomaista erillisiä hautausmaita alettiin sijoittaa kaupunkien ulkopuolelle 1700-luvulta lähtien.
Henkien uskotaan vaeltavan pian maan päällä
Lokakuun viimeisenä päivänä vietetään halloweenia eli kaikkien pyhimysten aattoa. Koska päivä osuu tänä vuonna maanantaille, moni saattaa juhlistaa aaveiden juhlaa jo viikonloppuna.
Yhdysvalloista Suomeen rantautuneen lastenjuhlan juuret ulottuvat kauas kelttiläiseeen Samhain uudenvuodenpäivään ja sadonkorjuujuhlaan, jolloin vainajien uskottiin olevan liikkeellä.
Ensi viikolla myös Espanjassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa juhlitaan Kuolleiden päivää, ja viikon päästä pyhäinpäivää Suomessa. Kummankin juhlapäivän tarkoitus on vainajien muistaminen.
– Vaikka eri kulttuurien tavoissa on isojakin eroja, perimmäiset ajatukset vainajien muistamisesta ja kunnioittamisesta ovat hyvin samanlaisia, Sanna Lipkin huomauttaa.
Suomessa vainajia muistetaan usein viemällä kynttilä haudalle. Tapa on tutkijan mukaan erityisesti suomalaisille tärkeä.
Hän ei usko, että halloween korvaa suomalaista perinnettä. Lapsille se on silti vuosi vuodelta yhä tärkeämpi.
Kuolema on läsnä kummassakin juhlapäivässä, vaikkakin eri tavoin.
– Halloweenina ei muisteta ketään yksittäistä henkilöä. Se on enemmänkin pelote, leikki. Lapsille yksi tapa käsitellä vaikeita asioita on leikin kautta, Lipkin toteaa.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 30.10. kello 23:een saakka.