Tuija Hyyrysen elokuusta jatkunut pohdinta on päättynyt. Puotinkylän Valtista 10-vuotiaana alkanut pelaajapolku päättyy koti-Suomeen, 24 vuotta myöhemmin, Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen kaikkien aikojen neljänneksi eniten maaotteluita pelanneena puolustajana.
Ja viisinkertaisena Italian mestarina, joista viimeisellä kaudella torinolaisryhmä juhli triplamestaruutta.
– Tuntui, että tankki oli tyhjä Juventuksen triplamestaruuden ja EM-kisojen jälkeen. Olin saavuttanut asiat, joista olin unelmoinut. Olin tehnyt kaiken, mitä ikinä olen halunnut ja saanut paljon enemmän kuin mitä olisin ikinä futikselta odottanut, Hyyrynen, 34, kertaa päätöstään Yle Urheilulle.
Sopimus Juventuksen kanssa päättyi viime kevääseen, ja jo silloin oli selvää, että Hyyrynen palaa kesäksi Suomeen pohtimaan tulevaisuuttaan. Jatkosuunnitelmiaan suomalaispuolustaja on saanut kypsytellä syksyn mittaan, kun EM-kisojen alla ilmaantunut selkävamma pakotti lepäämään.
Syyskuussa helmaripuolustaja nähtiin Tampereella yli 6 600 muun tavoin kannustamassa Suomea MM-karsintaottelussa Ruotsia vastaan. Silloin uran jatkuminen oli vielä harkinnassa, ja sopimustarjouksia sateli useita ulkomaita myöten.
– Totta kai mietin myös, että jatkaisin uraani. Mutta tuntui, että nyt on oikea hetki tehdä päätös. On hyvä lopettaa huipulla mahtavan kauden jälkeen hyviin fiiliksiin. Sain pelata niin kauan kuin halusin ja saavutin tavoitteet, jotka olin asettanut. Ei ollut motivaatiota aloittaa uudessa paikassa taas alusta.
Hyyrynen kertoo olevansa lopettamispäätöksensä kanssa sujut.
– Ja aika innoissaankin tulevasta! Futista on pelattu niin monta vuotta.
Menestys hakee vertaistaan
Totuus on kuitenkin, että Hyyrysen viimeiset EM-kisat päättyivät ennen aikojaan. Hän sai kisoista koronatartunnan ja ehti pelata vain avausottelussa Espanjaa vastaan.
Ura päättyi siis Milton Keynesissä kärsittyyn 1–4-tappioon yhdelle maailman huippumaista.
– Päätös on vielä sen verran tuore, että ajatukset ovat kaksijakoiset. Olen hirmupettynyt, että kisat päättyivät ensimmäiseen peliin. Varsinkin, kun kisoihin valmistautui niin monta vuotta ja niistä unelmoi pitkään. Samaan aikaan olen ylpeä, iloinen ja kiitollinen, että sain kokea avauspelin ja sen huuman, jännityksen ja latauksen, Hyyrynen kuvailee.
Entinen helmaripuolustaja uskoo, että pettymyskin laantuu vuosien kuluessa.
Hyyrysen ura hakee vertaistaan. Hän ehti pelata USA:n, Tanskan ja Ruotsin kentillä ennen siirtymistään Italiaan, missä puolustaja pääsi elämään todellista ammattilaisen arkea.
Juventuksessa vaatimustaso oli kova, ja seuran kanssa Hyyrynen juhli mestaruutta jokaisen kauden päätteeksi.
Kotimaan kentiltä hänen palkintokaappiinsa on tarttunut kolme Suomen cupin voittoa. Hyyrynen on naisten A-maajoukkueessa neljänneksi eniten otteluita pelannut pelaaja, joka ehti edustaa Suomea kolmissa EM-kisoissa.
– Kaikkiaan 16 pokaalia on kertynyt, Hyyrynen laskeskelee.
Uran tärkeimmät saavutukset löytyvät silti muualta kuin mitalikaapista.
– Yksi tärkeimmistä jutuista on se, että on saanut olla mukana huimassa, nopeassa kehityksessä ja tehdä oman osansa, jotta seuraavilla sukupolvilla olisi paremmat olosuhteet, resurssit ja mahdollisuudet unelmoida vielä suuremmin. Toinen tärkeä asia on ystävät, joita on saanut ympäri maailman, Hyyrynen luettelee.
Uusi ura kiikarissa
Uuteen elämään Hyyrynen on ehtinyt jo valmistautua. Jo uran aikana hän opiskeli liikuntatieteiden maisteriksi, ja nyt hän on täydentänyt osaamistaan avoimen yliopiston kursseilla. Syksyn aikana Hyyrynen on ehtinyt verkostoitua ja käydä seminaareissa.
Ulkomailla työskentelykään ei ole poissuljettua.
– Kävin jo yhdessä työhaastattelussa ulkomailla, Hyyrynen paljastaa.
Maailmankansalaiseksi tunnustautuva Hyyrynen sanoo kuitenkin, että loppuelämän koti löytyy Suomesta – ja työ toivottavasti jalkapallon parista.
– Haluan jakaa osaamistani täällä, kehittää jalkapalloa ja urheilua Suomessa. Unelmani on jäädä jalkapallon pariin ja kehittää varsinkin naisten jalkapalloa eri puolelta, ei enää kentältä, mutta urheilulääketieteen, fysiikan ja sen kannalta. Ehkä tehdä myös tutkimusta naisten jalkapalloon liittyen, Hyyrynen luettelee.
Maajoukkuetehtävissä hän näkisi itsensä mahdollisesti fysiikkavalmentajana.
Positiivinen joukkuepelaaja on myös monen pienen tytön ja pojan esikuva. Viesti tulevaisuuden helmari- ja huuhkajatähdille on selvä.
– Vain unelmat ovat rajana. Itsekin tulen Puotilasta, pienestä seurasta Valtista, ja olen lähtenyt sieltä maailmalle. Lähtökohtien ei tarvitse olla kummalliset. Tarvitsee vain pallon, motivaatiota ja unelmia, jalkapalloammattilaisuus on mahdollista kelle vain. Olen saanut jalkapallolta niin paljon, etten voi sanoin kuvailla. Jalkapallo ottaa paljon, mutta antaa tuplasti enemmän.
Lue myös:
