Hyppää sisältöön

Nämä metsät tilastoidaan suojelualueiksi, vaikka ne saa hakata kokonaan pois: ”Sotii oikeustajua vastaan”, sanoo metsäasiantuntija

Puumalan Katosselän hakkuut herättävät tunteita. Rannoilla ja saarissa on tehty avohakkuita, jotka ovat ihan laillisia, vaikka metsät tilastoidaan suojelualueiksi.

Avohakkuualue.
Avohakkuita on tehty muun muassa Hiusniemessä Puumalassa. Greenpeace taltioi näkymän. Kuva: Karri Tahvanainen / Greenpeace
Greta Virranniemi
Avaa Yle-sovelluksessa

Metsien hakkuut Saimaan rantojen ja saarien suojelualueilla saavat kovaa kritiikkiä Greenpeacelta. Järjestön metsäasiantuntija Matti Liimatainen on kirjoittanut asiasta blogissaan. Asia on herättänyt keskustelua myös Twitterissä.

Kritiikki kohdistuu nyt erityisesti Puumalasa Katosselän-Toivanselän Natura-alueella 2021–2022 tehtyihin hakkuisiin.

Liimatainen näkee niissä kahdenlaisia ongelmia.

– Ensinnäkin rantoihin ja saariin on tehty ihan normaaleja ja jopa keskimääräistä isompia avohakkuita. Se on ongelma maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta, hän sanoo Ylelle.

Toinen ongelma on Liimataisen mukaan se, että alueet lasketaan Suomen virallisissa tilastoissa suojeltuihin metsiin. Ne kuuluvat tilastointiluokkaan 1B, jossa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia.

– Se on tilastohuijaus. Katosselän hakkuissa ei ole mitään varovaista, ne eivät poikkea mitenkään ympäröivien talousmetsien hakkuista. Tämä sotii oikeustajua vastaan, Liimatainen toteaa.

Esimerkki isommasta ongelmasta

Puumalan hakkuut ovat Liimataisen mukaan vain yksi esimerkki laajemmasta ongelmasta. Hakkuut ovat pääsääntöisesti laillisia ja metsäalan omien suositusten mukaisia, hän kertoo.

Suojelluissa metsissä saa siis hänen mukaansa tehdä hakkuita lähes samaan tapaan kuin tavallisissa talousmetsissä.

Samaan tilastointiluokkaan 1B kuuluu kaikkiaan 136 000 hehtaaria suomalaista metsämaata.

– Tämä herättää ihmetystä. Kartalla ihmiset näkevät merkinnän luonnonsuojelualueesta. Paikanpäällä alue ei eroa mitenkään ympäröivästä metsästä. Se on aika erikoinen käytäntö, Liimatainen toteaa.

Avohakkuualue.
Liimataisen mielestä joko suojelumetsien tilastointi tai hakkuukäytännöt pitäisi laittaa uusiksi. Kuva: Matti Liimatainen / Greenpeace

Liimatainen tutustui hakkuualueisiin paikan päällä Puumalassa.

Hän pisti merkille, että puut oli kaadettu myös rehevästä korvesta, jossa kasvoi heinää ja tervaleppää.

– Se oli mahdollisesti jopa luonnonsuojelulain suojelema, hyvin harvinainen luontotyyppi. Kaikki korvet ovat Suomessa uhanalaisia, Liimatainen sanoo.

Hän huomauttaa, että maanomistaja on sitoutunut korpien suojeluun FSC-sertifikaatilla. Sertifikaatti on todistus puun alkuperän olosuhteista ja metsänhoidon käytännöistä. Se noudattaa lain vaatimuksia korkeampia kestävän metsätalouden kriteerejä.

Suojelu norppien pesimärauhan takia

Katosselän hakkuualueiden omistaja kiistää suojeltujen metsien hakkuut.

Maat kuuluvat Tornator Oyj:lle, jonka suurin omistaja on Stora Enso Oyj. Tornator on valtion jälkeen Suomen suurin metsänomistaja.

– Hakkuita ei ole tehty suojelluissa metsissä, vaan alue on rauhoitettu rakentamiselta, jotta norpan pesintä ei häiriintyisi, toteaa Tornatorin ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen.

Alueella on hänen mukaansa kielletty vain rantametsien käsittely rantaviivan läheisyydessä. Lisäksi hakkuut on tehtävä sulan veden aikaan, ei talvella norpan pesimäaikaan.

Tornator on kirjoittanut asiasta myös nettisivuillaan.

Avohakkuualue.
Toratinsaaren eteläkärki ja vastarannan Haisiinkangas on myös avohakattu. Kuva: Karri Tahvanainen / Greenpeace

Suojelualue perustettiin 2003. Kokoa sillä on 1 200 hehtaaria.

Alueella on Myöhäsen arvion mukaan tehty useiden kymmenien hehtaarien edestä hakkuita, kun mukaan lasketaan harvennushakkuut ja uudistushakkuut. Julkiseen keskusteluun noussut hakkuualue on hänen mukaansa noin viiden hehtaarin kokoinen.

Tornatorin mukaan myöskään väite korpien hakkuista ei pidä paikkansa. Yhtiö on tarkistanut asian paikan päällä.

– Alue on ollut soistunut painanne, joka on kaiken lisäksi käsitelty hakkuin jo 10 vuotta sitten. Lisäksi se on sertifioinnin tulkinnan mukaan liian pieni kohteeksi, joka pitäisi säästää aina, Myöhänen toteaa.

Tilastointi tai hakkuukäytännöt uusiksi

Greenpeacen Matti Liimataisen mielestä kaikki vesistöjen rannat ja saaret kaipaisivat parempaa suojelua.

Nykyisten suositusten mukaan rantaan pitää jättää viidestä kymmeneen metriä hakkaamatonta metsää. Muuten esimerkiksi saarten keskiosat saa avohakata vaikka kokonaan.

– Maiseman ja luontoarvojen takia tarvittaisiin useita kymmeniä metrejä leveitä suojakaistaleita yhden puurivin kulissien sijaan.

Liimatainen toivoo muutoksia myös suojeltujen metsien tilastointiin.

– Joko nämä alueet pitäisi poistaa tilastoista vääristämästä niitä tai sitten pitiäisi luoda käytännöt, joilla hakkuut olisivat oikeasti varovaisia tai mieluiten tietysti suojella alueet kokonaan.

Suosittelemme