Marjatta Tapiolan äiti toivoi, että tyttärestä olisi tullut mieluummin ekonomi kuin taiteilija.
Omakuva-maalauksessa (1984) taiteilijalla on kireä ilme kasvoillaan: kädet ja koko olemus kuvaavat täydellistä voimattomuutta, pelkoa siitä, ettei selviä.
– Vaikka olen aina pyrkinyt tekemään mitä haluan, olen usein törmännyt erilaisiin sukupuoleeni liittyviin esteisiin, taidemaalari sanoo.
Marjatta Tapiola on palannut yhdeksän nuoruuden teoksensa ääreen ja maalannut niistä uusia tulkintoja. Teokset ovat esillä Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa.
Näyttelyn nimeksi tuli Toisin sanoin.
– Toisin sanoin tarkoittaa, että olen maalannut 1980-luvun töitäni uudelleen. Olen mennyt 70–vuotiaana omiin 30–vuotiaan nahkoihini ja maalannut samoja teemoja uudelleen.
– Se on ollut todellinen sukellus. Olen voinut pari kertaa pahoin ja nähnyt painajaisia, Tapiola kertoo.
Nuorena tehtyjen maalausten läpi käyminen tuntui rankalta.
Piti muistella vuosikymmenien saatossa unohtuneita ja taka-alalle työnnettyjä kipeitä asioita – sellaisia kuin avioero, yksinhuoltajuus, epävarmuus, pelot, alkoholismi ja perheväkivalta.
Erohäpeää ja synnytyskauhua
Tämän artikkelin alussa taiteilija kertoo videolla teoksestaan Kolme naista (1980).
Hänen äitinsä ja tätinsä häpesivät ja tuomitsivat Tapiolan avioeron. Jokaisen naisen kasvoilta kuvastuu vahva tunnelataus.
Pääsiäinen-maalauksessa (1980) taiteilija on kylpyammeessa ja vierellä ovat hänen kaksi tytärtään. Se kuvaa Tapiolan omia erotunnelmia ja tulevaisuutta kohtaan tuntemaa kauhua. Käsi peittää silmät.
– Olin kahden pienen lapsen äiti ja mietin, mitä helvettiä tästä tulee.
Teokseen Lounas (1980) hän kuvasi ohikiitävän näyn Helsingin Vanhan ylioppilastalon kuppilasta. Pöydällä on viinipulloja, tuolilla retkottaa aikuinen sammuneena ja nurkassa kyyhöttää yksinäinen lapsi.
– Maalaus kuuluu avioeron jälkeiseen aikaan, jolloin koko ajan mietin lasten tilannetta, omien ja muiden.
Taiteilijan yksi oma suosikki on maalaus nimeltä Pieniä hautoja (1980). Nimi viittaa hautojen lisäksi hautomiseen.
Maalauksessa on raskaana oleva nainen.
– Ehkä se on synnytyskauhun kuva.
Tapiola maalasi, koska ei ollut sanoja
Marjatta Tapiolan mielestä omien teosten ”verbalisoiminen” on vaikeaa.
– Ne on maalattu juuri siksi, että minulla ei ollut sanoja. Minulle maalaaminen on ilmaisukeino sille, mitä en muuten osaa sanoa.
Synkän Tyhjät hihat -teoksen (1986) taustalla on raivo.
– Maalauksen lähtökohdat ovat todella surulliset. Ne ovat perheväkivalta ja alkoholismi lähipiirissäni.
Marjatta Tapiola sanoo olleensa vanhimpia näyttelyn teoksia tehdessään vereslihalla.
Sysmässä asuva ja työskentelevä Marjatta Tapiola on yksi tunnetuimpia suomalaistaiteilijoita. Hänen teoksiaan on useissa kokoelmissa ja niitä on ollut esillä näyttelyissä eri puolilla maailmaa.
Taiteilijalle on myönnetty Pro Finlandia -mitali ja Kuvataiteen valtionpalkinto.
Tapiola toteaa, että hän rakastaa elää juuri tätä hetkeä. Nykyisin kaikki on hyvin ja elämä on valoisampaa kuin vuosikymmeniin.
– Ehdottomasti!
Seuraavaksi hän aikoo maalata muotokuvan, mutta ei paljasta kenestä. Myös raamatulliset aiheet ovat alkaneet kiinnostaa.
– Olen iloinen vanhenemisesta, se taitaa sopia minulle. Olen myös iloinen tästä näyttelystä, joka on tilinteko 40 vuodesta. Minusta tuntuu, että sain potkun eteenpäin.
Marjatta Tapiolan Toisin sanoin -näyttely on esillä Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa 4.11.2022–2.4.2023.
Kuuntele myös:
Kuvataiteilija Marjatta Tapiola: ”Poden valkoisen kankaan kammoa”