Kjell Engman vietti hiljattain laatuaikaa Helsingissä.
Ruotsalainen pitkän linjan lasitaiteilija seurasi paikan päällä, kun hänen viimeisintä teoskokonaisuuttaan ripustettiin Pasilan Triplassa sijaitsevan musiikkimuseo Famen näyttelyhuoneeseen.
Tällä kertaa Engman tiimeineen on valmistanut lasista soittimia. Esineet ovat täynnä yksityiskohtia, valo leikkii niiden pinnoilla. Tunnelman viimeistelevät seinälle heijastuva videoteos ja äänimaisema, joista on vastannut Famen työryhmä.
Kun näyttely oli valmis, Engman haki tuolin. Engman istui, katsoi ja kuunteli yli kaksi tuntia. Lasi, ääni, värit ja valot synnyttivät omintakeisen maailman.
Myöhemmin hän teki saman vielä uudestaan.
Musiikkimuseo yrityssaneerauksessa, nyt tunnelin päässä näkyy valoa
Fame on vielä uusi tulokas suomalaisella museokentällä. Syksyllä 2019 avattu musiikkimuseo ehti olla vain nelisen kuukautta pystyssä ennen kuin koronapandemia sotki kuviot. Fame hakeutui yrityssaneeraukseen pysyäkseen pystyssä.
Viime vuonna Finnish Music Hall of Fame Oy teki Asiakastiedon mukaan 83 000 euroa tappiota, ja sen liikevaihto laski lähes 40 prosenttia. Liikevaihto oli 290 000 euroa ja museo työllisti kuusi henkilöä.
Nyt tunnelin päässä näkyy valoa, vakuuttaa museojohtaja Olli Ilmolahti.
– Nämä ovat pahoja kriisitilanteita, mutta katsomme luottavaisina tulevaisuuteen. Saneerauksesta selvittiin loistavan henkilökunnan yhteispelillä, hän sanoo.
Monien kulttuurilaitosten tapaan myös Famessa henkilökunta oli lomautettuna korona-aikana. Kuluneiden vuosien varrella on tehty lukuisia muitakin säästöjä.
Ongelmista huolimatta museo onnistui viemään maaliin pari vuotta sitten alkaneen projektin. Engmanin näyttely ja siihen liittyvät pohjoismaiset yhteistyökuviot ovat konkreettinen todiste siitä, että museo on vaikeuksien keskellä pystynyt kehittämään toimintaansa. Se luo uskoa.
– Nyt lokakuussa pääsimme jo lähelle sitä kävijämäärää, mikä meillä oli ennen koronaa. Lokakuussa 2019 meillä vieraili 9 000 kävijää. Viimeinkin tilanne on se, että kävijämäärät ovat nousussa, Ilmolahti kertoo.
Lasinen soitin ei soi
Kjell Engman on työskennellyt lasitaiteilijana ja muotoilijana Ruotsin vanhimmassa lasitehtaassa Kosta Bodassa vuodesta 1978. Siellä hän on valmistanut tiiminsä kanssa myös Famessa nähtävät soittimet.
– Olen työskennellyt samojen tyyppien kanssa 25 vuotta.
Myyttinen sinfonia -näyttelyn yksityiskohtaiset soittimet ovat oiva todiste lasin monipuolisuudesta ja mahdollisuuksista.
– Tällaista ei olisi mahdollista tehdä millään muulla materiaalilla. Lasi elää. Sitä voi sahata, silottaa, lämmittää, valaa ja puhaltaa. Sillä on sielu. Se puhuttelee eri tavalla kuin vaikkapa pronssi.
Perinteisessä mielessä lasi ei tosin sovi soittimien materiaaliksi. Engman kokeili tehdä lasisen viulun, jota voisi soittaa. Sointi oli surkea.
Monilla näyttelyn soittimista on jonkinlainen kiinnekohta taiteilijan elämään. Erityyppiset kitarat ovat tuttuja hänen nuoruusvuosiltaan. 1960-luvulla Engman soitti bluesbändissä Gibsonin Les Paulia, mutta rahaa hän ansaitsi tekemällä keikkoja tanssiyhtyeissä. Silloin kädessä oli Fender Stratocaster.
Konsepti on rohkaiseva, sanoo Famen museojohtaja
Musiikkimuseo Fame tunnetaan muun muassa teknologiaa hyödyntävistä teoskokonaisuuksista ja elämyksellisyydestä. Tarjolla on virtuaalikaraokea ja muita kävijää osallistavia kokemuksia.
Onko siis lasitaiteeseen nojaava vaihtuva näyttely askel taakse, kumarrus perinteiselle museotraditiolle tai yritys tavoittaa erilaisia yleisöjä?
– Tämä teema, myyttinen maailma ja myyttisyys, oli meidän omalle sisältötiimillemme todella tärkeä. Ajattelimme niin päin, että olisi hienoa saada tänne maailmankuulu taiteilija ja toteuttaa tämä.
Fame perustettiin pääosin yksityisellä rahalla, ja sen pitäisi pyöriä enimmäkseen lipputuloilla. Museo on kuitenkin saanut erinäisiä avustuksia, kuten toimintatukea Helsingin kaupungilta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Lisäksi se tekee yhteistyötä muun muassa Suomen Kansallismuseon kanssa. Kansallismuseo ja Fame keräävät yhdessä musiikkikokoelmaa, johon kuuluu tällä hetkellä yli sata esinettä. Niin ikään Kansallismuseo huolehtii Famen uusien näyttelyiden esillepanosta.
Famen museojohtaja on sitä mieltä, että tällaisella konseptilla voi pärjätä suomalaisella museokentällä.
– Tietysti meillä on vielä hirveän vähän kokemusta, mutta kyllä tämä on ollut rohkaisevaa, sanoisin näin.
Rikki menneistä ei puhuta
Myyttinen sinfonia -näyttelyssä on esillä monia teoksia, joiden kanssa Engman ja hänen työryhmänsä ovat joutuneet käyttämään kaiken ammattitaitonsa. Kollegat katselivat epäuskoisina, kun Engman roikotti vaimonsa klarinettia heidän silmiensä edessä.
– Pihistin soittimen vaimoltani ja vein työpajalle. Pidin klarinettia ylhäällä ja sanoin, että tällaisen haluan.
Lopulta klarinetti ja sen koneisto saivat myös lasista valmistettuna kauniit muotonsa.
Taiteilijan mukaan on mahdotonta tarkalleen arvioida, kuinka kauan yksittäisen soittimen rakentamiseen kuluu aikaa. Toisinaan pitää odotella maalin kuivumista, toisaalta työn alla on aina useita esineitä yhtä aikaa.
– Keskimäärin valmistamiseen menee ehkä noin viikko.
Lasin kanssa työskennellessä kaikki on mahdollista. Toisinaan haluttu muoto ei ota syntyäkseen, toisinaan voi käydä hyvä tuuri. Varmaa on, sirpaleita riittää.
– Rikki menneistä ei puhuta, taiteilija nauraa.
