Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkimukseen vastanneista suomalaista kilpaurheilijoista vain noin 30 prosenttia ei ole kokenut epäasiallista käytöstä kolmen viime vuoden aikana.
Kysely lähetettiin reilulle 54 000 yli 16-vuotiaalle suomalaiselle kilpaurheilijalle ja siihen vastasi reilut 2 000 urheilijaa. Vastausprosentti oli 3,7 prosenttia.
Kyselyyn vastanneista reilu 40 prosenttia on voittanut urallaan SM-mitalin. Yli puolet (54,2 prosenttia) on urheillut kansallisella tasolla. Sukupuolensa ilmoittaneista vastaajista miehiä oli 51,9 prosenttia ja 46,2 prosenttia naisia.
Urheilijoiden mukaan epäasiallinen käytös on yleisimmin naureskelua, vähättelyä, eristämisestä tai loukkaavaa kohtelua esimerkiksi huumorin varjolla.
Kilpaurheilijoilla oli tutkimuksen mukaan paljon myönteisiäkin kokemuksia. Lähes 90 prosenttia vastaajista kertoi menevänsä mielellään harjoituksiin. Olympiakomitean urheilijavaliokunnan puheenjohtaja Esa-Pekka Mattila oli positiivisesti yllättynyt tuloksesta.
– Voi sanoa, että on selvästi liikaa kiusaamista, häirintää ja muita ikäviä asioita. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että 86 prosentin mielestä on kiva mennä treeneihin. Jos vastaavan kaltaista tutkimusta tehtäisiin missä tahansa työyhteisössä, hallinto taputtaisi käsiä yhteen. Se sanoisi, että teemme asioita oikein, ratakelaaja Mattila toteaa Yle Urheilulle.
Tutkimuksesta vastanneen urheilupsykologin Satu Kasken mukaan tuoreiden tulosten perusteella suomalaisessa kilpaurheilussa on myös vähemmän epäasiallista kohtelua kuin esimerkiksi työpaikoilla.
– En silti nyt toivo, että voitaisiin huokaista helpotuksesta. Meillä on paljon työtä jäljellä, Kaski painottaa.
Useimmin toinen urheilija kohtelee epäasiallisesti
Olympiakomitean urheilijavaliokunnan varapuheenjohtaja Ella Junnila on myös iloinen siitä, että suurin osa menee mielellään harjoituksiin. Mattila ja Junnila sanovat kuitenkin, että parannettaavakin on.
Epäasiallisen kohtelun tekijänä mainittiin useimmiten toinen urheilija, paitsi vastuuttomassa toiminnassa, jossa eniten mainintoja sai valmentaja. Vastuuttomaksi toiminnaksi kyselylomakkessa määriteltiin esimerkiksi käyttäytyminen, joka häiritsee ja vaikeuttaa joukkueen tai ryhmän toimintaa.
Mattila ja Junnila olivat yllättyneet, että useimmiten toinen urheilija kohteli toista epäasiallisesti. Junnila ei osannut odottaa tällaista tulosta, koska hänellä ei ole henkikökohtaista kokemusta toisen urheilijan epäasiallisesta käytöksestä tai kiusaamisesta toista kohtaan.
– Tulos yllätti, kun verrataan valtavirran narratiiviin. Tosi paljon puhutaan järjestötason simputtamisesta, kiusaamisesta ja väheksymisestä tai sitten siitä, että valmentaja kohtelisi epäasiallisesti, Mattila puolestaan sanoo.
Toisaalta Mattila piti tulosta loogisena.
– Urheilijat ovat kuitenkin eniten tekemisissä toisten urheilijoiden kanssa. Jos ryhmien sisällä pelisäännöt viestimisestä, kommentoinnista tai kritisoinnista eivät ole selvät, tällaisia fiiliksiä voi tulla, Mattila pohtii.
Mattila ja Junnila sanovatkin, että myös urheilijoilla on oma vastuunsa muiden urheiluyhteisön toimijoiden ohella.
– Urheilijoidenkin pitää katsoa peiliin siinä, miten luomme parempaa urheilua ja kaikille paremman ympäristön ja tilanteen urheilla, Junnila toteaa.
– On falskia urheilijoilta vaatia samalla järjestökenttää, valmentajia ja muita toimijoita parantamaan tekojaan, jos ei itse olla siihen valmiita. Jos me kaikki teemme oman tonttimme vähän paremmin, sillä pääsee aika pitkälle, Mattila korostaa.
Maajoukkuelentopalloilija Ronja Heikkiniemi pitää harmillisena, että toinen urheilija kohtelee epäasiallisesti toista urheilijaa.
– Se herättää negatiivisia tunteita. Tämä on tärkeä paikka pohtia, pidetäänkö hyvää ja tervettä toimintakulttuuria tarpeeksi arvokkaana, Heikkiniemi sanoo.
Hänen mukaansa kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteivätkö suomalaiset urheilijat ymmärtäisi terveen toimintakulttuurin merkitystä.
– Arvostammeko kuitenkin yhtä paljon reilua joukkuekaveria kuin kovinta pisteidentekijää? Heikkiniemi kysyy.
Heikkiniemi on tyytyväinen, että ryhmän vastuullisella toiminnalla näyttäisi tutkimuksen mukaan olevan suojaava vaikutus epäasialliseen ja vastuuttomaan kohteluun. Heikkiniemen mukaan pitää ymmärtää, miten arvokas asia on hyvin toimiva ryhmä. Lentopalloilijan mukaan kyse ei ole mitään kivasta ekstrasta.
– Pitää olla itsestään selvää, että menestyvän urheilijan ominaisuus on kunnioittaa jokaista kanssaurheilijaa ja käyttäytyä asiallisesti, Heikkiniemi toteaa.
Tutkimuksen mukaan naisilla on miehiä suurempi riski saada osakseen epäasiallista ja vastuutonta kohtelua. Ainut poikkeus on fyysinen väkivalta, jossa suurimmassa riskiryhmässä ovat tutkimuksen mukaan miehet. Myös nuori ikä lisää riskiä kokea epäasiallista toimintaa.
– Se on mielestäni todella ikävää. Kaikin puolin on mielestäni surullista, että epäasiallista kohtelua ja toimintaa tapahtuu. Mutta tässä kohdin harmittaa, että on niin stereotyyppiset altistavat tekijät, Junnila toteaa.
Miksi urheilussa ei tunnisteta epäasiallista toimintaa?
Nyt julkaistu tutkimus on jatkoa kaksi vuotta sitten julkaistuun Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa -tutkimukseen. Tuolloin kerrottiin, kuinka joka kolmas kyselyyn vastannut naisurheilija on kokenut seksuaalista häirintää kilpaurheilun parissa.
Miksi siis epäasiallista toimintaa ei urheilussa tunnisteta, kun siitä on puhuttu aika paljon? Kasken mukaan tähän vaikuttaa moni asia, mutta hän nostaa yhden kulttuurisen tekijän esiin.
– Kansainvälisessä tutkimuksessa puhutaan paljon hypermaskuliinisesta tavasta hahmottaa maailmaa eli aggressiivista ja kovaa puhetapaa sekä toimintatapaa. Se kapeuttaa jokaisen olemista ja voi estää tunnistamasta, onko toiminta sopivaa vai sopimatonta, Kaski toteaa.
Tuoreessa tutkimuksessa avovastauksista ilmeni muutamia kommentteja, että epäasiallisesta kohtelusta puhuminen on naurettavaa ja turhanpäiväistä. Vastausten mukaan esimerkiksi tietynlaiset puheet tulee kestää, eikä tule loukkaantua.
– Vanhat arvot kunniaan...Tällaiset turhanpäiväiset kyselyt ja keskustelut pois, tutkimuksessa kerrottiin yhdestä avovastauksesta.
Toisaalta osassa vastauksia ilmeni toivottomuutta. Vastauksissa huippu-urheilua pidettiin maastona, jossa muutokset huippu-urheilussa tapahtuvaan epäasialliseen käytökseen nähtiin mahdottomana. Kun tutkimuksessa kysyttiin, loppuiko koettu epäasiallinen ja vastuuton kohtelu, vastattiin, että harvemmin se loppui kokonaan.
Ronja Heikkiniemen mukaan kyseenalaisia tilanteita saatetaan jättää selvittämättä, jos sen koetaan vaikuttavan esimerkiksi joukkueen kuormitukseen ja menestykseen.
– Toisaalta se ei ole mikään argumentti hyväksyä epäasiallista käytöstä. Tässä tutkimuksessakin todettiin se, että epäasiallinen käytös on vaikuttanut kiusattujen urheilijoiden suorituksiin, Heikkiniemi painottaa.
Merkillepantavaa kaksi vuotta sitten oli, että jopa 59 prosenttia urheilijoista ei osannut sanoa, onko heidän lajiliittonsa puuttunut häirintään tai tehnyt töitä sen ehkäisemiseksi.
Nytkin urheilijoiden avovastauksista kävi ilmi samantyyppinen ongelma. Vastauksissa korostui urheilijoiden toive saada apua, mikäli joutuu epäasiallisen ja vastuuttoman kohtelun kohteeksi. Lähtien siitä, mihin ottaa yhteyttä ja mistä saa apua.
Suurin osa niistä, jotka olivat kokeneet seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa häirintää, kiusaamista, fyysistä väkivaltaa, epätasa-arvoista ja syrjivää käytöstä sekä vastuutonta toimintaa, vastasivat, ettei tilannetta ollut selvitetty.
Kaski muistuttaa, että urheilijoille on rakennettu erilaisia väyliä raportoida epäasiallisesta käytöksestä. Suekilla on Ilmo-palvelu, jossa voi ilmoittaa erilaisista rikkomuksista urheilussa. Väestöliitolta löytyy vastaavantyyppinen Et ole yksin -palvelu.
– Näitä kanavia on luotu ja asennemuutosta on pyritty tekemään, mutta kanavat ovat aika kaukana urheilijan arjesta, Kaski sanoo.
Muutos koko urheiluyhteisön vastuulla
Tutkimuksessa urheilijoilta kysyttiin myös, miten epäasiallista kohtelua tulisi estää tai ehkäistä. Urheilijoiden vastauksissa korostuivat apukanavien lisäksi toiveet toimintakulttuurin ja -tapojen muutoksesta. Vastauksissa kaivattiin esimerkiksi “sisäpiiri- tai hyvä veli” -järjestelmän muuttumista.
– Urheilujärjestöissä säännölliset henkilöstövaihdokset auttaisivat hyvä veli -verkostojen muodostumiselta, tutkimuksessa kerrottiin yhdestä avovastauksesta.
Tutkimuksessa urheilijoiden vastauksissa nousivat esiin myös valmentajien kouluttaminen epäasiallisuuksien tunnistamiseen sekä vahvemmat seuraukset epäasialliselle käytökselle.
Vastauksissa toivottiin lisäksi oikeudellista neuvontaa ja matalan kustannuksen urheilupsykologin palveluita.
Uudenlaisen urheilukulttuurin rakentamisen pitäisi lähteä Satu Kasken mukaan liikkeelle ruohonjuuritasolta.
– Yhden ihmisen merkityksestä pitäisi päästä enemmän katsomaan, miten systeemi toimii, Kaski toteaa.
Ella Junnila penää vastuuta uudenlaisen kulttuurin rakentamisesta koko urheiluyhteisöltä. Korkeushypyn SE-naisen mukaan liitoilla, seuroilla ja Olympiakomitealla on vastuu luoda esimerkiksi selkeät ohjeet ja toimintamallit, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan ja tätä kautta edesauttaa paremman ympäristön luomista.
– Näen, että tämä on meidän kaikkien vastuulla, Junnila painottaa.