Ysiluokkalainen Anni Jääskeläinen, 15, näki somessa kuukausia sitten harrastajien laittamia kuvia eläinten luista.
Joillain oli seinällä isojakin kalloja, esimerkiksi hirven päitä. Joukossa oli valtava kirjo eri luiden osia, kaikki eläinten ympäri maailmaa.
Luut alkoivat kiehtoa. Jääskeläisen mielestä ne ovat kauniita ja kertovat eletystä elämästä.
– Kiinnostavaa on se, että eläin on kuollut, mutta se ei ole ruma. Kuolemakin on kaunista, hän pohtii.
Jääskeläinen seuraa pääasiassa kansainvälisiä someryhmiä, joissa jaetaan kuvia eläinten luista ja annetaan ohjeita niiden käsittelyyn puhdistuksesta lähtien.
– Kansainvälisissä ryhmissä mielenkiintoista on se, kun eri maissa on niin erilaisia eläimiä.
Lopulta hän innostui itsekin aloittamaan viime kesänä erikoisen keräilyharrastuksen. Taustajoukkoihin kuuluu metsästystä harrastava isä Marko Jääskeläinen.
Yhdessä isä ja tytär ovat perehtyneet esimerkiksi lainsäädäntöön, sillä eläinten luiden keräämiseen liittyy paljon rajoituksia. He ovat tulkinneet lakia niin, että harrastukseen ei liity mitään laitonta, kun vain tuntee säännökset.
Säännöt ovat kuitenkin monimutkaisia, jopa asiantuntijoille. Tämä paljastuu, kun kysyy asiaa kolmelta eri taholta: Suomen ympäristökeskuksesta, Ely-keskuksesta ja Suomen riistakeskuksesta.
Luiden vapaata ottamista rajoittaa luonnonsuojelulaki
Ympäristöylitarkastaja Antti Lammi Pohjois-Savon Ely-keskuksesta tiivistää asian niin, että lajien rauhoitussäännökset ovat monipolvisia. Näin ollen lain tulkinta voi olla vaikeaa.
Luiden vapaata ottamista rajoittaa luonnonsuojelulaki, jota on esitetty uudistettavaksi. Eduskunta käsittelee lakia parhaillaan. Myös metsästyslaki vaikuttaa esimerkiksi kuolleena löytyneiden eläinten haltuunottoon.
Pääpointti on kuitenkin se, että esimerkiksi kuolleena tavattua rauhoitettua eläintä ei saa noin vaan ottaa luonnosta. Rauhoitetut eläimet määritellään luonnonsuojelulaissa.
Kotieläimiin ja lemmikeihin säännökset eivät yllä.
– Toiminta ei ole laitonta, kunhan ottaa säännökset huomioon, Lammi korostaa.
Olennaista on se, miten luut on saatu haltuun, mistä lajista on kyse ja millaisia säännöksiä siihen liittyy.
Joidenkin eläinten luiden haltuun ottamiseen on pyydettävä lupa Ely-keskukselta.
Erikoissuunnittelija Matti Kervinen Suomen riistakeskuksesta paketoi asian niin, että lähes kaikki on kiellettyä. Rauhoitettujen lajien osalta käytännössä vain maastossa ihailu on sallittua.
Jos pykälien mukaan aikoo keräilyä harrastaa, niin kuolleiden rauhoittamattomien eläinten keräily on ok ja riistaeläimiä voi ottaa haltuun metsästysaikaan metsästysoikeuden haltijan luvalla.
Rauhoittamattomia eläimiä ovat esimerkiksi metsämyyrä, isorotta, varis, naakka ja räkättirastas.
Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälleen.
Harrastus ei ole verta ja pehmytkudoksia
Anni Jääskeläisen harrastus on vielä alkutekijöissään. Hän on työstänyt isänsä kanssa ensimmäisenä metsäjäniksen luita ja parhaillaan vetyperoksidinesteessä puhdistumassa ovat rastaan luut. Molemmat ovat tulleet Jääskeläiselle biologian opettajalta. Näistä metsäjäniksen luut voi ottaa haltuun metsästysaikaan metsästysoikeuden haltijan luvalla.
Jääskeläinen on aina ollut omalla tavallaan kiinnostunut biologiasta ja luonnontieteestä.
– Luut kertovat minulle myös eläimen eletystä elämästä. Niistä näkee minkä ikäinen eläin on ollut ja mitä se on kokenut elämänsä aikana, Anni Jääskeläinen kuvailee.
Luiden puhdistaminen on iso urakka ja se vaatii paljon aikaa. Puhdistamiseen kuuluu esimerkiksi rasvanpoisto ja valkaisu.
– Monesti kuvitellaan, että tämä on todella likaista hommaa, paljon verta ja pehmytkudoksia. Mutta ei se ole. Moni on myös kysynyt, että miten pystyn tekemään tätä ja pitää luiden keräilyä iljettävänä. Minulle luu on vain luuta ja kuolema osa elämää, Jääskeläinen toteaa.
Marko Jääskeläinen myöntää, että tyttären harrastus on poikkeuksellinen. Hän näkee siinä kuitenkin Annin tapaan opettavaisia puolia.
– Oppiihan tässä paljon uusia asioita luonnosta ja eläimistä, isä miettii.
Aiheesta voi keskustella 15.11.2022 klo 23 saakka.
Aiheesta lisää: