Julkisen sanan neuvosto ei antanut yhtäkään langettavaa päätöstä, kun se käsitteli viisitoista kantelua pääministeri Sanna Marinin tanssivideota koskevasta uutisoinnista eri medioissa. Yksi kantelu on vielä käsittelemättä.
Toisin sanoen JSN katsoo, että mediatalot noudattivat journalistin ohjeita ja hyvää journalistista tapaa, kun ne julkaisivat juhlista videomateriaalia ja uutisoivat tapahtumista.
Myös Ylestä tehtiin kantelu, joka sai vapauttavan päätöksen (siirryt toiseen palveluun).
JSN:n tiedotustilaisuudessa puheenjohtaja Eero Hyvönen totesi, että useista julkaistuista jutuista löytyi toivomisen varaa, mutta ei perusteita langettavalle päätökselle.
Tarvetta itsekritiikille
Yle kysyi kahdelta asiantuntijalta, mitä tapauksesta ja sen uutisoinnista jäi käteen.
Konsultti- ja viestintätoimisto Tekirin hallituksen puheenjohtaja ja kriisiviestinnän asiantuntija Harri Saukkomaa ja Jyväskylän yliopiston journalistiikan professori Mikko Villi ovat sitä mieltä, että opittavaa riittää.
Molempien mielestä tarvetta on erityisesti terveelle itsekritiikille.
– Edelleen näkee siilipuolustusta, jossa media näyttäytyy mustana laatikkona, joka ei avaa prosessejaan, virheitään tai onnistumisiaan. Toivoisin, että mediat entistä enemmän avaisivat prosessejaan jälkikäteen, kertoisivat mitä tapahtui, kantaisivat vastuun virheistään, Harri Saukkomaa toteaa.
Molemmat nostavat esiin STT:n elokuun loppupuolella julkaiseman jutun, jossa eri mediatalojen päätoimittajat arvioivat selviytyneensä hyvin biletapauksen uutisoinnista.
– Ei siellä kovin paljon itsekritiikkiä ollut. Toivoisin, että suomalainen media pystyisi ainakin jälkikäteen miettimään, tuliko tehtyä ihan oikein, Mikko Villi sanoo.
– En haluaisi sanoa, että media onnistui tässä hyvin, vaikka julkisen sanan neuvostolta saatiin vapauttavat päätökset. Minun asteikollani onnistumiset olivat korkeintaan tyydyttäviä, Saukkomaa arvioi.
”Mielikuvat ovat vahvempia kuin faktat”
Uutisia tehdään digitaalisille alustoille ennätysvauhtia, mikä voi aiheuttaa vauhtisokeutta. Kiire voi pahimmillaan vaikuttaa työn laatuun.
– Nopeatempoisessa mediamaailmassa on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota siihen, miten ja mistä uutisoidaan, ja miten uutiset kehystetään ja kontekstoidaan. Sanna Marin -uutisoinnissa esiin nousi vähän onneton kehystys jauhojengi-sanasta, minkä vuoksi keskustelu lähti laukalle ja väärään suuntaan, Mikko Villi toteaa.
Saukkomaan mielestä biletapauksesta jäi käteen näin jälkikäteen arvoituna se, että harkintaa olisi voinut käyttää enemmän, vauhtia olisi voinut paikoitellen hidastaa ja tarkkuutta olisi saanut olla hitusen enemmän.
Erityisen tarkkana pitää olla, sillä mielikuvat ovat Saukkomaan mukaan entistä merkittävämpi elementti mediamaisemassa.
– Mielikuvat ovat paljon vahvempia kuin pelkät faktat. Syyt eivät liity pelkästään journalismiin vaan myös perinteisen ja sosiaalisen median väliseen yhteiseloon. Tämän kohun ytimessä oli videomateriaalia, joka tunteita ja mielikuvia herättävää. Se on todella vahvaa tavaraa.
”Tällaiselle materiaalille on valtava kysyntä”
Mutta mitä kriisiviestinnän asiantuntija ajattelee siitä, että yksityisasunnoissa tai baareissa kuvattuja videoita voidaan julkaista uutismedioissa, kunhan siinä esiintyvät ihmiset ovat julkisuuden kanssa tekemisissä? Pääministerin bilevideolla oli mukana muun muassa some-vaikuttajia.
– Maineenhallinnan näkökulmasta viesti on se, että jos ihminen haluaa, ettei tällaista tapahtuisi, pitäisi elää elämää, jossa a) tällaista materiaalia ei syntyisi ja b) että sitä materiaalia ei levitettäisi eteenpäin.
– Nämä ovat vaikeita keissejä, sillä tällaiselle materiaalille on valtava kysyntä. Pääministerin lähipiirissä on tai oli ihmisiä, joille sosiaalinen media on elinkeino.