Suomalainen jääkiekkolegenda Riikka Sallinen (ent. Välilä, o.s. Nieminen), aateloidaan virallisesti jääkiekon Hall of Fameen Suomen aikaa maanantaina. Kolme vuotta sitten uransa lopettanutta 49-vuotiasta Sallista pidetään yhtenä naisten jääkiekon historian suurimmista pelaajista.
Sallinen on ensimmäinen naiskiekkoilija Yhdysvaltojen ja Kanadan ulkopuolelta, joka on valittu kunniagalleriaan.
– On tämä tietysti mieletön juttu, hienoin kunnianosoitus jääkiekkoilijalle. Kun katsoo, mihin seuraan pääsen, ymmärtää, miten isosta asiasta on kyse, Sallinen kertoo Yle Urheilulle.
Vain kaksi suomalaista jääkiekkoilijaa on saanut kyseisen tunnustuksen ennen Sallista. He ovat Jari Kurri ja Teemu Selänne.
– Naisten lätkä todellakin tulee kovaa vauhtia ja saa yhä enemmän arvostusta suuren yleisön parissa, Sallinen linjaa.
Ruotsissa asuva Sallinen työskentelee fysioterapeuttina, eikä pystynyt sen vuoksi lähtemään paikan päälle Torontoon.
– Olen päivittäin tekemisissä heikossa kunnossa olevien asiakkaiden kanssa. Koronatilanne on vielä sen verran pinnalla, että päätin olla lähtemättä kaiken varalta, Sallinen sanoo.
Uran alku – koko perheen voimin kaukaloon
Keskushyökkääjän paikalla dominoinut Sallinen pelasi Suomen maajoukkueessa neljällä eri vuosikymmenellä ja oli osaltaan kasvattamassa naiskiekon suosiota Suomessa. Kun Sallinen oli lapsi, esikuvana ei kuitenkaan ollut vielä naiskiekkoilijoita.
Suurimmat innoittajat lajin pariin olivat kanadanranskalainen Guy Lafleur sekä myöhemmin Jari Kurri ja Wayne Gretzky.
– Silloin tuli VHS-nauhat kelattua puhki, kun katsoin kuviota uudestaan ja uudestaan, Sallinen nauraa.
Jyväskylästä lähtöisin oleva Sallinen vietti käytännössä koko lapsuutensa kahden isoveljensä kanssa pihapeleissä, eikä pikkusisko suostunut jäämään vauhdista.
– Pelasin poikien kanssa joka välissä, mitä vaan pystyin, Sallinen muistelee.
Sisaruskatras pelasi talvet jääkiekkoa ja kesät pesäpalloa. Sallinen onkin pelannut myös kansallislajia huipputasolla. Hänet on valittu kolmesti vuoden naispesäpalloilijaksi. Jääkiekko vei kuitenkin voiton ja Sallinen nousi nopeasti maan lahjakkaimpien naispelaajien joukkoon.
Riikka Sallisen kunnialaatta löysi paikkansa Torontossa Daniel Sedinin vieressä.
Leijonapaitaan 15-vuotiaana
Sallinen pelasi ensimmäisen kerran arvokisakiekkoa Suomen maajoukkueessa vuoden 1989 EM-kisoissa. Hän oli silloin 15-vuotias. Historian ensimmäiset naisten MM-kisat pelattiin vuonna 1990 Ottawassa, jolloin Suomi ylsi pronssille.
– Siellä oli halli täynnä yleisöä ja puitteet olivat täysin erilaiset kuin mihin me suomalaistytöt olimme tottuneet. Se oli uskomatonta, Sallinen kertaa.
Naisten jääkiekko oli ensimmäistä kertaa mukana olympialaisissa vuonna 1998. Suomi saavutti Naganossa olympiapronssia ja Sallinen voitti tuolloin koko turnauksen pistepörssin tehoilla 7+5=12.
– Olympialaiset ovat kaikkien urheilijoiden unelma, ei pelkästään jääkiekkoilijoiden. Ajattelin silloin ennen kisoja, että tätä en usko todeksi ennen kuin itse näen.
10 vuoden tauko ja paluu jääkiekon pariin
Sallisella menestyksekkääseen uraan mahtuu myös täysin poikkeuksellinen kymmenen vuoden tauko jääkiekon parista.
Sallinen lopetti peliuransa vuonna 2003, mutta palasi kaukaloihin vuonna 2013 ja jatkoi uraansa aina keväällä 2019 Espoossa pelattuihin MM-kisoihin saakka. Sallinen toimi ennen paluutaan Naisleijonien joukkueenjohtajana, jolloin houkutus paluuseen alkoi kyteä ensimmäistä kertaa.
– Kun lopetin vuonna 2003, siinä kohtaa sen piti olla pysyvää, ei minulla ollut mitään ajatusta paluusta. Kymmenen vuotta myöhemmin ajatus comebackista oli aluksi täysin vitsin tasolla, Sallinen sanoo.
Paluun kannalta oleellinen sykäys oli pitkäaikaisen fysiikkavalmentajan ja ystävän Erkki Sääkslahden kommentti.
– ”Eki” sanoi, että ilman muuta pystyt paluuseen. Jälkeenpäin hän on myöntänyt, että oli tuolloin erittäin epävarma asiasta, Sallinen nauraa.
Sallinen myöntää, ettei ollut aluksi huippukunnossa. Hyvät pohjat kymmenen vuoden takaa takasivat, että keho vastasi nopeasti ja asiat palasivat selkäytimestä. Sallinen palasi kaukaloihin kasvattajaseuransa JYPin riveissä, vaikka asui jo Ruotsissa. Uransa viimeiset vuodet Sallinen kiekkoili Ruotsissa HV71:n riveissä.
Sallisen ura sai arvoisensa kruunun vuonna 2019, kun Naisleijonat voittivat historiallista hopeaa MM-kotikisoista.
– Maailmanmestaruus olisi tietysti ollut ihan paras huipennus, mutta en arvota tätä yhtään sen alemmaksi. Pelasimme kuitenkin ensimmäistä kertaa MM-finaalissa, ei sitä parempaa fiilistä ja huipennusta olisi voinut toivoa, Sallinen painottaa.
Jääkiekko oli paljon muuta kuin vain urheilua
Sallinen muistetaan ennen kaikkea jääkiekkoilijana, mutta hän oli huippulahjakkuus myös monessa muussa lajissa. Sallinen on voittanut Suomen mestaruuden jääkiekossa, kaukalopallossa, jääpallossa ja pesäpallossa.
Jääkiekon parissa hän saavutti maajoukkueurallaan kaksi olympiapronssia, yhden MM-hopean, kuusi MM-pronssia ja kolme Euroopan mestaruutta. Hänestä tuli Pyeongchangissa 44-vuotiaana vanhin olympiamitalin voittanut kiekkoilija. Naisten SM-liigassa Sallinen pelasi yhteensä 11 kautta. Sallinen voitti viisi SM-kultaa, joista kolme JYPin riveissä.
Parasta muistoa lajin parista on Sallisen mukaan lähes mahdotonta valita, koska kaikki maa- ja seurajoukkueet ovat olleet ainutlaatuisia.
– Kaikista eniten olen kiitollinen, että olen saanut olla niin monessa upeassa joukkueessa mukana.
Leijonapaidasta Sallinen nostaa kuitenkin ensimmäiset MM-kisat vuonna 1990 Ottawassa ja olympialaiset 1998 Naganossa.
– Niissä on oma hohtonsa, varsinkin kun ajattelee sitä, mistä on lähdetty liikkeelle. Ennen näitä hetkiä naispelaajat eivät välttämättä uskaltaneet edes unelmoida kansainvälisistä peleistä. Pelkästään se, että on saanut olla mukana tässä tarinassa, on mieletöntä, Sallinen tuumaa.
Kaikkein tärkein oppi jääkiekon parista on ollut itsensä haastaminen ja rajojen kokeileminen. Sallinen korostaa myös lajin sosiaalista puolta ja elämän mittaisia ystävyyksiä.
– Urheilu tarjoaa puitteet periksiantamattomuudelle. Joukkuelajeissa korostuu myös se, miten pystyt auttamaan joukkuetta parhaiten kehittymään yhdessä. Se on kaikkein tärkein palkinto, Sallinen paaluttaa.