Kainuussa on pitkä lista sosiaali- ja terveydenhuollon rakennuksia, jotka pitäisi korjata tai uusia kokonaan. Esimerkiksi Kuhmossa viidennes terveyskeskuksen tiloista on käyttökiellossa sisäilmaoireiden takia ja toimintoja on pitänyt sijoittaa muualle, ja tilatarpeita löytyy muistakin kunnista.
Osa Kainuun tilaongelmista on sellaisia, että hyvinvointialueen johtaja Jukka Lindberg kuvaa niitä ajolähtötilanteeksi.
– On monia pakottavia syitä, miksi tiloista on luovuttava. Joissakin niissä on sellainen tilanne, että käyttölupa on sen lupauksen varassa, että tilat uudistetaan nopeasti.
Kovin nopeaa ratkaisu ei kuitenkaan ole. Kainuun lainanottovaltuus ensi vuodelle on tällä hetkellä 0 euroa (siirryt toiseen palveluun) (Valtioneuvosto), koska hyvinvointialueella on velkaa yli 160 miljoonaa euroa maksaneesta uudesta sairaalasta. Ensi vuoden talous on arvioiden mukaan 25 miljoonaa euroa alijäämäinen. Kainuun hyvinvointialue ei ole vielä hakenut muutosta lainanottovaltuuteen.
– Ensin kokoamme investointitarpeet, joita teemme kalustoon ja rakennuksiin. Investointisuunnitelmat, joissa on yhdessä suunniteltu, että joku muu tekee sen investoinnin, lähetetään valtiovarainministeriöön ja sitten varmasti aika nopeasti neuvotellaan asiasta, sanoo Lindberg.
Lindberg muistuttaa, että myöskään Pohjois-Pohjanmaalla ei ollut lainanottovaltuuksia, kunnes se sai poikkeusluvalla valtioneuvostolta 448 miljoonan euron lainanottovaltuuden (siirryt toiseen palveluun) yliopistollisen sairaalan rakennushankkeen takia. Hyvinvointialueiden lainanottovaltuuksista määritellään laissa (siirryt toiseen palveluun).
Kainuun hyvinvointialueen investointiohjelmassa määritellään kohteiden kiireellisyys ja tärkeys, mutta edessä on myös tilanne, että hyvinvointialue joutuu etsimään joillekin tiloille väistötiloja tai siirtämään investointeja eteenpäin.
– Osa investoinneista on joka tapauksessa välttämättä tehtävä, mutta me ei olla vielä saatu selville ihan sitä tarkkaa priorisointijärjestystä.
Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä muistuttaa, että esimerkiksi Kuhmo on valmistellut uutta soteasemaansa jo pitkälle. Kaupunki on suunnitellut toimintaa yhdessä käyttäjien kanssa, tehnyt potilashuoneiden arkkitehtisuunnitelmia ja kaupunkistrategiassa on päätetty rakentaa uudisrakennukset puusta.
– Jonkinlaisia nopeita ratkaisuja on löydyttävä ja haastan hyvinvointialueen päättäjiä siihen, että meidän on pystyttävä tekemään myös ratkaisuja.
Myydäänkö sairaala, tarvitaanko perinteistä vuodeosastoa?
Jos vastavalmistuneen sairaalan velka estää toistaiseksi lainanottovaltuudet, niin voisiko sairaalan myydä sijoittajille ja maksaa tiloista vuokraa? Jukka Lindberg myöntää, että tätäkin vaihtoehtoa on pohdittu.
– Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ole meille halvempi ratkaisu, saamme lainaa kuitenkin suhteellisen halvalla hyvinvointialueena. Jos sen joku muu hankkii ja liisaa meille takaisin, niin käyttökustannusten kautta me sitten se maksetaan.
Aiemmin Kainuun kunnat ovat tehneet investointeja Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymälle. Lindberg kuitenkin pohtii nyt, ovatko kunnat välttämättä jatkossa parhaita investointikumppaneita hyvinvointialueelle, koska kunnat odottavat sijoitetun pääoman vuokratuotoksi kuutta prosenttia. Se on Lindbergin mielestä paljon.
Tarvittavia uudisrakennuksia ei ole Lindbergin mukaan investointilistalta karsittu, mutta joitain kalustohankintoja on katsottu tarkemmin. Rakennuksien ja tilojen suunnittelussa pitäisi osata nyt varmistaa, että valitut rakennuskonseptit kestävät tulevaisuutta.
– Kysyn itseltäni illan pimeinä hetkinä, kannattaako terveyskeskuksen vuodeosastoja enää siihen [vanhaan] muotoon rakentaa. Pitäisikö niiden olla paljon aktiivisempia kuntoutusyksiköitä, ja pitäisikö se koko huonetilan järjestys olla ihan erilainen kuin osasto, pohtii Lindberg.
Pitkään odotetun soteuudistuksen tarkoitus on turvata yhdenvertaiset sote- ja pelastuspalvelut kaikille hyvinvointialueen asukkaille. Lindbergin mielestä palveluita pitäisi nyt tarkastella siten, että kuinka usein ihminen palvelua käyttää ja kuinka pitkään.
Esimerkiksi hän nostaa akuuttisairaanhoidon, sairaalahoidon keskussairaalassa tai perusterveydenhuollon sairaalassa, joka kestää yhteensä vajaa 10 päivää.
– 10 päivää on sellainen aika, että se ei edellytä lähipalvelua. Sitten taas on ihan selvästi sellaisia palveluita, kuten hoiva ja kuntoutus, joiden on hyvä olla lähellä ihmisten arkipäivää, sanoo Lindberg.
Huolta lähipalveluiden karkaamisesta kauemmaksi hän toppuuttelee.
– Kehottaisin olemaan aika rauhallinen tässä kohtaa, että aitoja lähipalveluita ei kannata keskittää – myöskään taloudellisesti.
Voit keskustella aiheesta 16. marraskuuta klo 23 saakka.