Suomesta on löydetty viime vuosien aikana satoja uusia ITE-taiteilijoita Maaseudun sivistysliiton toteuttamissa kartoituksissa. Liitto on käynyt läpi Uuttamaata lukuunottamatta koko Suomen. Samalla on puntaroitu teoksien arvoa ja merkitystä paikallisen identiteetin ja matkailun näkökulmista.
Lyhenne ITE tarkoittaa itse tehtyä elämää ja taiteilijat ovat itseoppineita.
Pohjois-Savossa Suonenjoella pohditaan nyt, kuinka paikallisen Aulis Jalkasen työt talletetaan jälkipolville. Jalkanen asuu hoivakodissa ja työt ovat hänen kotipaikallaan.
Teoksia on parhaillaan esillä Suonenjoen Kellarikalleriassa. Näyttelyn pystyttämisestä huolehti paikallinen taideseura, koska iäkäs Jalkanen ei olisi itse jaksanut sitä tehdä.
Jalkanen on taideseuran jäsen, mutta siitä huolimatta kokoelma yllätti hänen taidettaan läpikäyneet seuran jäsenet kuvataitelijat Mari Arvisen ja Anja Jääskeläisen.
– Tämä on uskomatonta. Asun samalla kylällä enkä ole tiennyt millainen aarre metsän toisella laidalla edes on, Arvinen kertoo
Jalkasen näyttelyn kasaaminen on Arvisen omien sanojen mukaan käynyt sydämen pohjaan asti monesta syystä.
– Aulis on niin äärettömän taitava, hänellä on aivan mieletön mielikuvitus ja laaja osaaminen. Ihmisenä hän on tehnyt minuun hyvin suuren vaikutuksen, Arvinen luettelee.
– Ja suuri suru on siitä, mitä näille teoksille tapahtuu, Arvinen jatkaa.
Monipuolinen taiteilija on kirjoittanut ja säveltänyt uransa aikana
Jo 1950-luvulla taiteen tekemisen aloittaneen Jalkasen kokoelma käsittää maalauksien ja veistosten lisäksi myös runoja, sävellyksiä ja päiväkirjamerkintöjä.
Maalauksia ja veistoksia on ollutkin esillä taideseuran näyttelyissä monta kertaa. Muut työt löytyivät muun muassa Jalkasen kirjahyllystä.
– Esimerkiksi maitopurkkeihin maalatut työt löydettiin vasta tähän näyttelyyn, kertoo taideseuran Anja Jääskeläinen.
Maalauksia voi katsoa jutun pääkuvan videolta.
Tuhansien teoksien kokoelma pitäisi saada talteen. Taideseuralle taakka on liian suuri.
– Aktiivisena taideseuran jäsenenä minua hirvittää ajatus, että joutuisimme ottamaan vastuun niiden huoltamisesta, Jääskeläinen toteaa.
Hän toivoo, että löytyy tila ja ihmisiä, jotka pystyvät pitämään teoksista hyvää huolta. Materiaalia on paljon vaikka tutkimukseen ja opinnäytetöihin.
Edesmenneen Niilo Rytkösen töistä huolehtivat leski ja poika
Jalkasen ITE-taidenäyttely on vetänyt Suonenjoella ihan mukavasti väkeä. Sana Auliksen ihmeellisestä elämästä, joka on näyttelyn nimi, on kiirinyt myös muualle Suomeen.
Jalkanen ei ole kuitenkaan ainoa Suonenjoella kiinnostusta herättänyt itse tehdyn elämän kannattaja. Neljä vuotta sitten kuolleen Niilo Rytkösen teokset houkuttelivat aikoinaan paikalle väkeä bussilasteittain. Rytkönen tiedettiin myös Suomen ulkopuolella.
Ihmishahmo ja luonto kohtaavat Rytkösen taiteessa
Nyt teoksista huolehtivat vaimo Helena Rytkönen yhdessä pariskunnan pojan kanssa.
– Niilo sanoi ennen kuolemaansa, että hän ymmärtää, jos osa teoksista menee niin huonoon kuntoon, että niitä pitää heittää pois, Helena Rytkönen kertoo.
Ratkaisut pitäisi tehdä taiteilijan eläessä
ITE-taiteilijan kannattaa kertoa ajoissa oma näkemyksensä töiden säilyttämisestä.
– Toivottavaa on, että ratkaisut tehtäisiin jo taiteilijan eläessä, sanoo Maaseudun sivistysliitto kulttuurituottaja Raija Kallioinen.
Apu saattaa löytyä perhepiiristä tai kyläyhteisöstä. Jos tekijä ehtii kuolla, töiden kohtalo riippuu paljon siitä, kuka teokset tai ympäristön jossa ne ovat, omistaa.
– Kyläyhdistys on ottanut vastuun Valkealassa Ensio Tuppuraisen Jätkän Onnelasta. Parikkalan patsaspuiston takana on yritys. Lahdessa museo otti haltuun Johannes Ivakon työt, Kallioinen luettelee.
Suonenjoen vs. kulttuuriohjaaja Heikki Polan näkemys on, että kaupunki voi halutessaan ostaa teoksia.
– Niitä voisi laittaa esille julkisiin tiloihin, Pola ehdottaa.
Kallioisen mielestä kuntia pitäisi auttaa näkemään ITE-taiteen matkailullinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys.
– Se on myös mahdollisuus luoda kiinnostavaa brändiä kunnalle, hän sanoo.
ITE-taidekokoelma on kallis perintö
Perintönä jäävät teokset ovat yleensä taloudellisesti iso taakka perikunnalle, kyläyhdistykselle tai kotiseutuyhdistykselle. Tiedossa on monenlaisia kuluja. Teoksia täytyy huoltaa, ja jos niitä halutaan pitää esillä, tulee palkkakuluja ja kuluja tiedottamisesta ja markkinoinnista.
– Ihanteellista olisi, jos osattaisiin hyödyntää EU:n leader-rahoituksia ja edistää asiaa hankkeen kautta, Kallioiden sanoo.
Maaseudun sivistysliiton kulttuurijohtaja Helka Ketosen mielestä myös museoiden kuuluu miettiä, millaisia ITE-taiteilijoita heidän alueellaan on.
– ITE-taide kertoo paikallisesta identiteetistä ja historiasta ehkä eri tavalla kuin ammattitaiteilijat teoksissaan ja se koskettaa myös erilaisia yleisöjä, Ketonen toteaa.
Tämä nähtiin viime kesänä Kuopiossa, kun paikallisessa Korttelimuseossa oli esillä vuoden 2022 ITE-taiteilijaksi valitun Romurinsessa ja Löpöpunkin töitä. Näyttely keräsi kaikkiaan yli 10 000 kävijää. Se kiinnosti harvinaisen paljon miehiä.
Enemmän aiheesta ITE-taide:
Vesannolle nousee ensi kesänä kymmeniä toteemipaaluja
Suomen Outsider-konferenssi saa juhlapuhujaksi kulttuuritoimittaja Nataliya Teramaen Ukrainasta