Opinto-ohjaajilla on aiempaa vähemmän aikaa yksittäisille oppilaille. Syynä ovat muun muassa toisen asteen opetukseen viime vuosina tehdyt uudistukset.
Alueelliset ja koulukohtaiset erot ovat kuitenkin suuria.
Myös opinto-ohjaajan työn painopiste näyttää muuttuneen, sanoo Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja Paula Lindqvist.
Opinto-ohjaukselta kaivataan kuitenkin yksilöllisyyttä ja eväitä elämään.
Yle kysyi kokemuksia
Yle keräsi verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa lukijoiden kokemuksia opinto-ohjauksesta lukioissa ja ammattikouluissa.
Kyselyyn vastanneiden kokemukset vaihtelevat laidasta laitaan.
”Opo katsoi vain numeroita ja sen perusteella päätteli, mihin sovin. Luonteenpiirteillä tai muilla vahvuuksilla/heikkouksilla ei ollut merkitystä.” Hanna Vilppula, Lahti
”Opojen kanssa keskustellessa olen saanut tukea ja ymmärrystä ja opintojen pidentäminen neljään vuoteen onnistui todella helposti. Omia näkemyksiäni on kuunneltu ja kunnioitettu.” Nella Ilola, Turku
”Ainoa mihin olen saanut jonkinlaista ohjausta on se, että tiedän mitä kursseja minulta puuttuu vielä.” Mikaela Manninen, Oulu
”Siihen suuntaan, mihin itse haluaa mennä”
Turkulainen Fanni Suomi, 26, kertoo saaneensa lukioaikanaan sekä hyvää että huonoa opinto-ohjausta.
Suomi kiittää lukion opinto-ohjaajaa sijaistanutta biologian opettajaansa, jolta sai arvokkaita neuvoja.
– Hän oli tsemppaava ja antoi oikeasti hyödyllisiä neuvoja siitä, mitä kannattaa opiskella lukioaikana, jotta pääsen sujuvasti siirtymään luonnontieteelliselle alalle korkeakouluun. Hänen aikanaan myös meillä kävi korkeakouluopiskelijoita esittelemässä omia koulujaan, Suomi sanoo.
Suomi pitää pahana sitä, että opinto-ohjaaja ei kuunnellut häntä, vaikka hän oli pärjännyt hyvin koulussa ja esimerkiksi ennen yhteishakua tehty testi suositteli hänelle luonnontieteellistä alaa.
– Sote-ala oli listallani alimpana, mutta opo sanoi, että luonnontieteellisille aloille ei oikein pääse sisään, ja hän sijassani hakisi opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Suomi piti kuitenkin päänsä ja pääsi ensiyrittämällä Turun yliopistoon lukemaan biokemiaa.
Nyt hän työskentelee tutkijana lääketeollisuudessa.
– Opinto-ohjauksen tulisi olla suhtkoht henkilökohtaista. Nuorta tulisi ohjata siihen suuntaan, mihin tämä itse haluaa mennä. Toki ymmärrän, että pitää esittää vaihtoehtoja, mutta niiden pitäisi olla nuorelle sopivia.
Opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa
Suomen opinto-ohjaajat ry:n ja Opettajien ammattijärjestön suosituksen mukaan yhdellä opinto-ohjaajalla saisi olla enintään 200 oppilasta.
Todellisuus vaihtelee reilusti alle sadasta oppilaasta jopa yli viiteensataan oppilaaseen opinto-ohjaajaa kohden. Pienten ja suurten koulujen välillä on eroja.
Pätevistä opinto-ohjaajista on pulaa erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Esimerkiksi Joensuussa ja Oulussa taas tilanne on hyvä. Paula Lindqvist arvioi sen johtuvan paikkakunnilla olevista opinto-ohjaajakoulutuksista.
Myös koronarahoituksella on saatu jonkin verran lisää opinto-ohjaajia kouluihin, ainakin määräaikaisina.
Pienessä tai suuressa koulussa
Pienten ja suurten koulujen erot näkyivät Ylelle tulleissa vastauksissa.
”Opiskelen pienessä lukiossa jossa on vain alle 50 opiskelijaa. [...] Ohjausta saa aina kun tarvitsee ja opo järjestää jokaisen opiskelijan kanssa kahdenkeskeisiä keskusteluja opintojen etenemisestä, tulevaisuuden suunnitelmista sekä muusta tarpeellisesta.” Nella Rimpioja, Sysmä
Porilaisella abiturientti Alina Kesäsellä on kokemusta sekä pienestä lukiosta että lähes 1300 oppilaan jättikoulusta.
Kesäsen mukaan pienessä lukiossa opinto-ohjaajalle pääsi nopeasti, kun suuressa koulussa oppilas on enemmän vastuussa itsestään ja saattaa joutua odottamaan asioiden etenemistä jopa parikin kuukautta.
”Pikku-lukiossa opo tunsi varmaan jokaisen oppilaansa ja aina muisti mut ja mihin jäätiin viimeksi sekä huolehti että kurssit tuli suoritettua yms ja häntä näki säännöllisesti. Isossa lukiossa opoa ei juuri näe eikä asiat etene yhtään niin hyvin. [...]Toki saat apua kun pyydät, mutta ei opo erikseen tarkastele mikä tilanne on tai ilmoittele jos ei kurssit täyty ajallaan”, Alina Kesänen kirjoittaa vastauksessaan.
Opo ei pysty eikä ehdi
Paula Lindqvistin mukaan korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus näyttää muuttaneen opinto-ohjaajan työn fokusta erityisesti lukioissa.
Keskiössä voi olla se, mihin todistuksella pääsee opiskelemaan ja samalla vähemmälle jäädä oman alan ja kiinnostuksen kohteiden pohtiminen.
Myös lukion uusi opetussuunnitelma, laajennettu oppivelvollisuus ja opinto-ohjaajan mahdolliset muut työt ovat vähentäneet mahdollisuutta yksilölliseen ohjaukseen.
Lindqvist vähentäisi ohjattavien määrän enintään 150 oppilaaseen opinto-ohjaajaa kohden.
– Opoilla on paljon töitä eikä työaika siihen välttämättä riitä. Hyvä kysymys on, mikä on tärkeää ja mitä priorisoidaan.
Muutakin kuin kauppis, lääkis ja oikis
Kyselyyn vastanneet toivovat opinto-ohjaukselta monipuolisempaa tietoa eri aloista ja ammateista, työllistymisestä ja palkkauksesta.
Pitäisi muistaa, että maailmassa on muutakin kuin kauppis, lääkis ja oikis. Oma ammatti voi löytyä vaikka luovalta alalta.
Vastauksissa kaivattiin kannustusta siihen, miten löytää omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet ja kuinka toiveet mahdollistetaan.
“Mahdollisuutta pohtia vaihtoehtoja, ettei heti tuputeta jotain. Myös realistinen kuvaus alasta ja ennen kaikkea työtehtävistä; mihin töihin sillä tutkinnolla mennään. Turhat ruusut ja kaunistelut pois” Elina, Jyväskylä
”Nuoren haastamista miettimään muitakin kuin suorimpia ja ilmeisimpiä reittejä haaveiden kouluun ja ammattiin [...] sekä ammatteja, jotka ovat lähellä haaveammattia esim. aihepiirin suhteen, jos haaveiden kouluun pääsy vaikuta onnistuvan helposti.” Päivi Coogan, Helsinki
“ Ammatinvalintaan voisi liittyä myös ns. läksyjä, joiden tekemisen jälkeen keskustelu jatkuisi.” Hanna Vilppula, Lahti
Mielikuvien perusteella
Paula Lindqvistin mukaan jatko-opintoihin haetaan yhä enemmän mielikuvien perusteella.
Haetaan trendikkäille, hyväpalkkaisille aloille tai sinne, minne kaverit menevät. Tästä saattaa seurata virhevalintoja.
– Sopiva ala ei välttämättä ole sama kuin kaverilla. Suomessa on myös paljon erilaisia koulutuksia. Opiskelijan velvollisuus on löytää sopiva ala. Opo kulkee rinnalla ja etsii polkuja keskustelujen kautta. Avain, että on aikaa ja pystytään kuuntelemaan toinen toisiaan.
Joskus hyvä vaihtoehto on välivuosi.
” Eniten hyötyä oli siitä kun abivuoden päätteeksi opo muistutti kaikkia ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi työkkäriin jos jatko-opintoja ei ollut luvassa. Monelle kaverille ei ole myöhemminkään selvinnyt että olisivat oikeutettuja työttömyystukiin vaikka ovatkin osa-aikatöissä.” Tytti Halttu, Tampere
Loviisalainen Sami Blomster päätyi omalle alalleen päättäväisyydellä ja periksiantamattomuudella.
“Suunnittelin jo yläasteella käyväni ensin ammattikoulun ja tämän jälkeen AMK:n. Vuonna 2008-2009 opinto-ohjaaja oli lähinnä "pöllämystynyt" ammattikoulun jälkeisistä jatko-opinnoista. Ilmeisesti he olettivat että ammattiin johon valmistutaan niin siihen sitten jäädään. AMK:n jälkeen suoritin vielä yliopiston.”
Blomsterin mielestä opon tunneilla pitäisi kertoa selkeästi eri vaihtoehdoista ja eri alojen haasteista. Myös työllistymisen näkökulma pitkälle tulevaisuuteen olisi hyvä ottaa huomioon.
Pienessä lukiossa oppilaan kynnys tulla opon juttusille on matala, sanoo keskipohjalaisen Kannuksen lukion opo Anu Aitta. Toimittaja on Petri Kuikka.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 18. marraskuuta kello 23 asti.
Aiheesta enemmän:
Amisbarometri: Opiskelijoiden tyytyväisyys ammatinvalintaan on hieman parantunut