Allen Iversonin ääriviivat syntyvät hiljalleen forssalaisen kerrostalon muovilattialla.
Värit herättävät kuvaa eloon samaan tahtiin, kun Sara Rokkanen heiluttaa kynäänsä. Toisella kädellään hän silittää huomiota vaatimaan tullutta Rambo-koiraa.
Ranskanbulldoggi laskee päänsä Rokkasen vasemmalle reidelle, jota koristaa vähän vastaava kuva.
Kuva esittää toista NBA-legendaa, edesmennyttä Kobe Bryantia.
Siihen Rokkanen on erityisen tyytyväinen, eikä suotta. Se on syntynyt hänen omista käsistään, kuten monta muutakin kuvaa iholla.
Tatuointiensa lukumäärää Rokkanen ei ole laskenut, mutta niitä on lukuisia. Ensimmäinen ilmestyi niskaan piirun verran ennen 18-vuotissyntymäpäivää.
Sittemmin niitä on ilmestynyt ympäri kehoa. Koko vasen käsi on kuvien peitossa: karhua, leijonaa, Helsingin Rautatieaseman kivimiehet..
– Suomi-teema, Rokkanen vahvistaa hymyillen.
Hupparissa ja pipossa seikkailevat puolestaan Muumit. Koruissakin kulkee mukana Suomi-teema.
Stereotypioissa Suomi on takapajula, jonne trendit saapuvat vuoden länsinaapuria myöhemmin. Rokkasen mielestä kotimaa on kaikkea muuta.
– Olen ylpeä siitä, mistä olen kotoisin. Haluan kantaa sitä mukanani. Olemme loppujen lopuksi aika eksoottinen maa, kun vertaa muuhun maailmaan.
Siitä Rokkasella on näkemystä, sillä hän on viettänyt ulkomailla lähes koko aikuisikänsä.
Mutta vaikka kotimaa on rakas, halu päästä ulkomaille takaisin on kova.
Ja juuri siksi hän on nyt Forssassa.
Vielä vuosi sitten Rokkanen makoili Katalonian auringossa.
Matka Espanjan rannikolta marraskuiseen Forssaan on pitkä, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Kanta-Hämeen länsiosassa sijaitseva kunta mainostaa verkkosivuillaan olevansa ”keskellä kaikkea”. Matkaa kolmeen suurimpaan asutuskeskukseen Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle on kaikkiin kolmeen noin sata kilometriä.
Profiililtaan kaupunki muistuttaa kuitenkin suomalaista perinteistä muuttotappiokuntaa. On toki toria, kaupungintaloa, urheilukenttää, koulua, luontoa, urheilutaloa, jättimarkettia – ja tehtaat. Yli 160 vuotta kaupunki eli tekstiiliteollisuudesta, nykyisin kaupunki on tunnettu elintarviketuotannostaan.
Uinuva on Forssaa kuvaava adjektiivi marraskuisena tiistaina.
Ehjää kautta metsästämässä
Rokkasella ei ole uudesta kotikaupungistaan pahaa sanottavaa.
Oli Forssasta mitä mieltä tahansa, ammattilaisurheilijalle täältä löytyy kaikki tarpeellinen. On seuran hankkima asunto läheltä kotihallia, suuren marketin vierestä. On harjoitukset kahdesti päivässä ja seuran tarjoama lounas.
– Oli minulla muitakin vaihtoehtoja, mutta tämä oli tähän elämäntilanteeseen sopiva. Kaipaan ehjää ja kokonaista kautta.
Kaksi edellistä kautta ovat olleet kaikkea muuta.
USA:sta yliopistosta valmistumista varjosti keväällä 2020 iskenyt korona, joka päätti myös NCAA:n pelit ennen aikojaan. Ammattilaisura Espanjan pääsarjassa Polideportivo Bembibren riveissä alkoi saman vuoden syksynä kivisesti, kun hän jäi penkille.
– Oli täyttymys päästä sinne kokeilemaan ja piipahtamaan. Mielestäni harjoituksissa meni ihan hyvin. Poliittisista syistä jäin penkin perälle. Oli amerikkalaisia ja espanjalaisia saman paikan pelaajia. Minulle ei riittänyt enää roolia, Rokkanen kertaa.
Espanjasta matka vei Ville Tuomisen valmentamaan ruotsalaisseura Helsingborgiin kuuden ottelun sopimuksella. Koronan vuoksi pelit jäivät kuitenkin kolmeen.
Skånesta matka vei jälleen takaisin Espanjaan, nyt kakkosliigassa pelaavan Andratxin riveihin. Seura oli Rokkaselle kauden kolmas.
Viime vuoden syksyllä pelit jatkuivat jälleen uudessa osoitteessa, yhä Espanjassa. Maresme pelasi uudistetussa Espanjan kakkossarjassa ja siellä Rokkanen pelasi kaikkiaan kahdeksassa ottelussa ennen paluutaan Suomeen.
Ammattilaisurheilijan elämä on ollut unelma, mutta ei pelkästään nousukiitoa.
– Ei se ole ollut helppoa ja kivaa. Tietämättömyys, mitä seuraavaksi, onko töitä, onko tarpeeksi hyvä.... Mutta kyllä siihen löytyy aina apuja.
Suomessa apu löytyi Kotkasta, missä moni Rokkasen ystävistä pelasi. Naiskoripalloilijalle Kotka tarjoaa kenties parhaat mahdollisuudet ammatinharjoittamiseen Suomessa. Tälläkin kaudella joukkue on haalinut HBA:n ohella eniten maajoukkuepelaajia (neljä).
Ei siis ihme, että Rokkanen valitsi mennä juuri Kotkaan ”harjoittelemaan ja pitämään kuntoa yllä”. Pelipaikka joukkueessa avautui joulukuussa kuin varkain, kun Linda-Lotta Lehtoranta siirtyi auttamaan israelilaisseuraa EuroCupissa. Rokkasen sopimus solmittiin kymmenessä minuutissa ja huhtikuussa kausi päättyi Suomen mestaruuteen.
Peli-Karhuissa pelasi moni Rokkasen maajoukkuekavereista, ja myös Forssasta löytyy muitakin Susiladies-pelureita. Silja Viidalla maaotteluita on kasassa 10, Rokkasella 22.
Nimensä mukaisesti seurassa on haettu tällä kaudella uutta alkua. Jos joukkue on ennen ollut tunnettu verrattain kovapalkkaisista vahvistuksistaan, nyt kokeillaan jotain muuta.
Päävalmentaja Juri Heinämäki aloitti joukkueen päävalmentajana kahden vuoden sopimuksella. Forssassa valmentajaoppinsa saanut Heinämäki saapui Rokkasen tavoin Kotkasta, missä hän oli KTP:n miesten apuvalmentajana.
– Olemme nuori joukkue ja kaikki ovat olleet aika tuntemattomia toisilleen, Rokkanen avaa Forssan urheiluhallin pihalla.
Rokkasen puhe palautuu kuluneeseen kauteen, joka ei ole vastannut forssalaisten odotuksia. Tyytyväinen hän ei ole myöskään omiin esityksiinsä.
– Se kuuluu myös asiaan, peli ei voi aina luistaa kuten haluaa. Odotukset, toiveet ja paineet on asettanut hyvin korkealle. Ehkä se on myös jokaisen ammattiurheilijan pahe, Korisliigan kevään 2015 tulokas pohtii.
Rokkasen nimi ei löytynyt myöskään Susiladiesin marraskuun maaotteluihin valittujen 23 pelaajan listalla.
Mutta mitä hän maajoukkueesta pohtii?
Rokkanen miettii hetken ja potkaisee keinussa vauhtia.
– Jos tilaisuus tulee ja henkinen ja fyysinen hyvinvointi sen sallii, miksei. Olen siellä päässyt onnekseni käymään ja sen kokemaan. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo.
Juuri nyt hän vakuuttaa olevansa tyytyväinen.
Rambo-koirakin vaikuttaa tyytyväiseltä, kun se kiehnää omistajansa jalassa. Rokkanen on hakenut Rambon luokseen äitinsä luota, missä koira on ulkomaan komennusten aikaan asunut. Nyt se nauttii omistajansa lähes jakamattomasta huomiosta aina ennen harjoituksia, niiden välissä ja niiden jälkeen.
”Tatuoinnit kuuluvat kulttuuriin”
Tulevaisuuteen Rokkanen suhtautuu avoimesti. Haaveissa on yhä ammattilaissopimus ulkomailta. Kotiseuturakkaudesta huolimatta hän kuvailee itseään maailmankansalaiseksi: sosiaalisen median päivityksetkin taittuvat aina englanniksi ja käsittelevät usein entisen kotimaan USA:n asioita.
Samalla hän edistää kuitenkin toista unelmaansa: tatuointitaiteilijan uraa.
Aikanaan isän verkosta tilaamasta halvasta tatuointikoneesta lähtenyt harrastus on edennyt hedelmistä keino- ja siannahkaan ja sieltä ystävien ihoon.
Sosiaalisen median tilillään Rokkanen esittelee toinen toistaan näyttävämpiä kuvia. Monessa esiintyy urheilija, ja malleistakin monella on koripallotausta.
Rokkanen näkee ammateissa myös paljon yhteistä.
– Tatuoinnit kuuluvat korikulttuuriin- ja musiikkiin. Suomessa ne eivät ole ehkä vielä yhdistyneet, enkä ole kuullut monesta urheilijasta, joka olisi myös taiteilija.
Yhdysvalloissa yliopistossa Rokkanen suoritti myös visuaalisten taiteiden kandidaatin tutkinnon. USA:n lait estivät tatuointien tekemisen kavereille, mutta Rokkanen edisti unelmaansa kesäisin Suomessa.
– Pari kesää sitten pääsin oppinaiseksi eräälle studiolle. Opin erilaisilta taiteilijoilta kikkoja ja keinoja.
Jokaisen tie tatuointitaitelijaksi on erilainen, vähän kuin tie huippu-urheilijaksikin. Tatuointitaiteilijana Rokkanen kokee olevansa vielä tiensä alussa, vaikkei enää aivan harjoittelijakaan.
Kun koripallo aikanaan loppuu, hän toivoo ansaitsevansa leipänsä tatuointien parissa.
– Saa nähdä, miten se lähtee pyörimään. Suomessa, tai ken tietää, ehkä ulkomaillakin, Rokkanen miettii.
Rambo liikehtii hihnassa mielenosoituksellisesti. Kepit ja kuvausrekvisiittana toiminut koripallo kutsuvat leikkimään.
Rokkasenkin on aika valmistautua harjoituksiin, niihin päivän toisiin.
Mutta sitä ennen ehtii ehkä vielä hahmotella seuraavaa kuvaa.