Hyppää sisältöön

Keihäänheiton mestarivalmentajan koskettava tilitys potkujen jälkeisestä tuskasta: “Ilman uutta ihmissuhdetta olisi käynyt köpelösti”

Aki Parviaisen ja Antti Ruuskasen valmentajana ja managerina pitkään työskennellyt Jarmo Hirvonen on käynyt kovan elämänkoulun. Mies selvisi kolhuista täpärästi koiran, kavereiden ja uuden ihmissuhteen avulla.

Jarmo Hirvonen kertoo tunnoistaan kahden vuoden takaisin irtisanomisen jälkeen.

Savonlinnalaisen valmentajan Jarmo Hirvosen kasvot piirtyivät suomalaisen urheiluväen verkkokalvoille elokuussa 1999.

Hirvosen valmentama Aki Parviainen heitti Espanjan Sevillassa MM-kultaa ja pelasti suomalaisittain vaatimattomasti sujuneet kisat.

Tv-kamerat kohdistuivat valmentajakatsomossa riemuitsevaan Hirvoseen ja tämän rajuun tuuletukseen olympiavoittaja Tapio Korjuksen vieressä.

Jarmo Hirvonen oli Sevillan katsomossa vielä tuntematon hahmo. Myöhemmin mies nousi isompaan tietoisuuteen Parviaisen ja etenkin Antti Ruuskasen valmentajana ja managerina.

– Siinä Sevillan heitossa purkautui paljon. Edelliskesän epäonnistumisen jälkeen Akia pidettiin jo luuserina, sanoo Hirvonen nyt 23 vuotta myöhemmin.

Tuo heitto oli molempien urien jonkunlainen käännekohta. Yhteinen taival oli alkanut Pyhäselän Hammaslahden kyläkentältä vuonna 1985.

– Olin mennyt armeijan jälkeen tehtaalle töihin, enkä tiennyt keihäänheitosta mitään. Olin vähän 10-ottelua harrastanut. Paras tulokseni taisi olla korkeuden 187, mikä kyllä oli yli 90-kiloiselle ihan kova tulos, Hirvonen muistelee.

Vilkas Hirvonen voitti kuitenkin kokeneempien valmentajien luottamuksen ja imi tietoa itseensä. Samalla mies kouluttautui ammattivalmentajaksi.

Ehkä ratkaisevin hetki uran kannalta elettiin sairaalavuoteen äärellä 1987.

– Akin ja Mikan isä oli sairastanut syöpää ja pyysi hieman ennen kuolemaansa, että katsoisin poikien perään.

Hirvonen lupasi tehdä parhaansa.

Aki Parviaisen Sevillan voittoheitto Yle Areenassa.

Irtisanomishetki oli nöyryyttävä

Reilut 23 vuotta myöhemmin savonlinnalaisessa lounasravintolassa istuu mies, joka asettelee sanansa tarkasti.

Hirvosen pitkä työura Tanhuvaaran urheiluopistolla loppui pari vuotta sitten potkuihin. Se vetää edelleen vakavaksi

– Se oli kova paikka ja nöyryyttävä hetki. Itsetunto meni nollaan. Koko kroppa lamaantui. Olin kokenut avioeron vuonna 2009, mikä oli kova paIkka, mutta tämä oli vielä vaikeampi, yleisurheilukenttien takavuosien väriläiskä muistelee.

Hirvonen arvelee, että tapahtumahetki muutti häntä.

– Jos aiemmin olin sellainen karjalais-savolainen velmu niin ehkä hieman rauhallisempi nykyisin. Tosin huumori on edelleen tärkeä osa elämääni.

– Kun oikein heikko hetki tulee, otan Ruuskasen Antin kirjan käteen ja luen ne källit, joita me keihäsmiehet teimme toisillemme. Siinä kusetettiin kaveria oikein kunnolla.

Hirvosen potkut osuivat ensimmäisen koronavuoden syksyyn. Keväällä koko Suomi pysähtyi ja myös liikuntapaikat hiljenivät täysin.

Hirvonen ehti työskennellä urheiluopiston valmentajana ja opettajana 28 vuotta.

Tunnetun väriläiskän potkut nousivat valtakunnan uutisiin, ja joukko tunnettuja urheiluvaikuttajia vetosi mestarivalmentajan puolesta.

Jarmo Hirvonen arvioi, että potkuista toipuminen vie vuosia. Kuva: Petri Vironen / Yle

Kahden vuoden takaisten hetkien muisteleminen tekee edelleen kipeää

– Huhuja mahdollisista irtisanomisista alkoi liikkua jo kesällä. Se odotusaika oli pahin, epävarmuudessa eläminen.

Hirvonen ja työnantaja olivat eri mieltä irtisanomisen perusteista, mutta asiat saatiin sovittua ennen käräjätupaa.

Riitaisista potkuista huolimatta Hirvonen käy edelleen Tanhuvaaran urheiluopistolla asiakkaidensa kanssa ja tsemppaamassa entisiä työkavereita.

– Tiedä vaikka joskus tekisimme vielä yhteistyötä.

Eniten keihäskaaria nähnyt koira

Hypätäänpä autoon ja kierretään keihäsmiehelle elintärkeän kotikaupunkin tuttuja kulmia.

– Ajettiin Minni-koiran kanssa ainakin johonkin ja lähdettiin lenkille eri kaupunginosissa. Yksin ei tule lähdettyä. Koira kuoli 15-vuotiaana kuukausi ennen potkuja ja sekin oli niin kova paikka, etten psty uutta koiraa ottamaan.

Minniin liittyvät muistot vetävät edelleen mielen haikeaksi.

– Minni on varmasti maailman eniten keihäänheittoa katsonut koira. Olen katsonut pelkästään Akin Sevillan kultaheiton ainakin kaksi tuhatta kertaa ja Minni katsoi aina uskollisesti mukana.

Hirvosen auton kojelaudalla kulkee iso pussillinen koirien herkkutikkuja.

– Taidan tuntea kaikkea Savonlinnan koirat, ja monet niistä tunnistaa meikäläisen auton ruskeasta väristä. Pysähdyn usein koiran kohdalla ja annan tikun. Monet nuolevat ensin naaman ja ottavat vasta sitten tikun.

Uusi ihmissuhde pelasti

Elämä tuntui menettävän merkityksensä, kun pitkäaikainen lemmikki oli poissa ja irtisanomislappu kädessä.

Nukkuminen ei onnistunut ja viinaakin tuli otettua välillä reippaasti.

Lääkkeitä Hirvonen vältteli. Pieni masennus tuntui paremmalta kuin muissa maailmoissa olo.

– Synkimpinä hetkinä kävelin junaradalla ja mietin, että entä jos hyppäisin.

Sitten elämään tuli rakkaus

– Ilman uutta ihmissuhdetta, naisystävää, olisi käynyt köpelösti.

Savonlinnan satama on tuttu paikka Jarmo Hirvoselle. Kuva: Petri Vironen / Yle

Työttömäksi jäänyt mestarivalmentaja löysi pian mielekästä tekemistä hyvän ystävän vinkistä.

Mies alkoi käydä nuorten palvelutalossa auttamassa kehitysvammaisia ja näkövammaisia asiakkaita.

– Siitä on tullut ihan henkireikä, jota haluan jatkaa, vaikka olen muualla töissä. Ulkoilemme, pelaamme shakkia tai käymme shoppailemassa.

Myös ammattiapu ja hyvien ystävien tuki on auttanut pahimman yli.

– Ei kannata jäädä yksin, kun apua on tarjolla. Itse kävin työpsykologilla ja yksi lauantai myös lääkäri tuli vapaalta minua varten vastaanotolle.

Tulojen pudottua mies joutui luopumaan myös omakotitalostaan.

– Nyt jälkikäteen se tuntuu onnenpotkulta, että pääsin sähkölämmitteisestä talosta eroon.

Hirvonen arvioi, että potkujen aiheuttamasta shokista toipuminen vie vuosia.

– Painajaiset jatkuvat edelleen. Ei siitä ole montaa yötä kun mie sain jostain taas potkut, ja se on uskomattoman ahdistavaa.

Ammattilaisnyrkkeilystä kesäteatteriin

Jarmo Hirvonen on jättänyt valmentajan tehtävät ja keskittyy nyt myyntityöhön savonlinnalaisen Vaahto Groupin palveluksessa. Yritys pyörittää lähes kymmentä ravintolaa ja niihin liittyvää viihdebisnestä.

– Se oli keväällä iso hetki, kun Kupiaisen Janne soitti ja pyysi töihin hänen ja Pekkosen Pasin firmaan. Silloin alkoi paistaa pitkästä aikaa risukasaankin.

Hirvonen myy tapahtumia ryhmille. Valikoima ulottuu ammattilaisnyrkkeilystä kesäteatteriin.

– Aiemmin en voinut kuvitellakaan kesäteatteriin menoa. Viime kesänä katsoin saman näytelmän asiakkaiden kanssa monta kertaa, ja nyt odotan innolla ensi kesän näytelmää.

Eikä valmentaminenkaan ole aivan kokonaan jäänyt. Martti Soulanto on 87-vuotias veteraani, joka menestyy edelleen ikäistensä arvokilpailuissa.

– En ole niin kovaa ukkoa missään nähnyt. Heittää keihästä yli 25 metriä, vetää satasen alle 19 sekunnin ja hyppää pituutta melkein kolme metriä. Hänen kanssaan on ilo työskennellä

Jarmo Hirvonen on Savonlinnassa tuttu hahmo. Kuva: Petri Vironen / Yle

Suosittelemme sinulle