Hyppää sisältöön

Kovaa peliä Balkanilla

Albania ja Pohjois-Makedonia pyrkivät Euroopan unioniin Kiinan tuella. Maat eivät kuitenkaan halua ryhtyä Pekingin pelinappuloiksi. Jäsenyys on meille ainoa vaihtoehto, sanoo Albania pääministeri Ylen haastattelussa.

TIRANA / SKOPJE Auringon paahtama lapsen käsi tarraa kiinni valkoiseen leipäpakettiin Tiranan laidalla sijaitsevassa hökkelikylässä.

Keski-ikäinen romanimies Agron katselee, miten lapset syövät avustusjärjestön jakamaa leipää hymyssä suin – lasinsirujen ja mätänevien jätteiden keskellä.

Lapset eivät paremmasta tiedä, mutta Agron tietää. Hän on aikaisemmin asunut Kreikassa. Siellä hän sai elantonsa pullojen ja alumiinin keruusta, milloin mistäkin.

Nytkin veri vetää ulkomaille.

– Eurooppaan? Totta kai, Agron sanoo.

– Tarvitsen töitä, tarvitsen ruokaa. Valtio ei anna meille mitään, hän jatkaa.

Agron on yksi totuus Balkanin länsirannikolla sijaitsevasta Albaniasta. Maassa joka viides elää Maailmanpankin määrittelemän köyhyysrajan alapuolella.

Totta on sekin, että Albania on vaurastunut ja uudistunut. Maan talous on yli viisinkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.

Ja nyt se haluaa Euroopan unioniin – aivan kuin Agronkin.

Kuva: Antti Haanpää / Yle
Avustusjärjestö Reagon työntekijä jakaa viikottaista leipäavustusta Tiranan laitamilla asuville romaniperheille. Myös romanileirin lapset Pandora (vas.) ja Rosianna osallistuvat jätteiden keräämiseen. Kuva: Antti Haanpää

EU neuvottelee parhaillaan jäsenyydestä neljän Länsi-Balkanin maan kanssa.

Panokset ovat korkealla. Jos maat eivät pääse unionin jäseneksi, Kiina ja Venäjä ovat valmiita nappaamaan ne omiksi kumppaneiksi. Se tarkoittaisi autoritaarisen suurvallan nousua Balkanin niemimaan uudeksi isännäksi

Tällaista tappiota EU ei voi hyväksyä.

Unionin kannalta ongelma on siinä, että Länsi-Balkanin maat ovat kaukana jäsenyyden vaatimista ehdoista.

Grafiikka: Harri Vähäkangas / Yle Kuva: Harri Vähäkangas / Yle, ©Mapcreator.io | OSM.org

Serbian ja Montenegron kanssa liittymisneuvottelut käynnistyivät jo kymmenkunta vuotta sitten, mutta suurin osa jäsenyysehdoista on edelleen täyttämättä.

Albania ja sen itänaapuri Pohjois-Makedonia aloittivat neuvottelut viimeisimpinä viime kesänä. Valmista ei tule näilläkään mailla vielä moneen vuoteen.

Unioni on selkä seinää vasten, koska jäsenyysehtoja ei oikein auta höllentää. Yksi pelko, on että liian hätäisesti sisään otetut maat liittyvät helposti Unkarin leiriin räksyttämään Brysseliä vastaa.

Juuri nyt EU ei kaipaa Balkanilta lisää Viktor Orbánin kaltaisia valtiomiehiä, jotka tinkivät oikeuslaitoksen riippumattomuudesta ja heiluttelevat suur-Unkaria mainostavaa huivia.

EU-suurlähettiläs Christiane Hohmannin puheista kuultaa ajatus unionista eräänlaisena rauhanprojektina. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Albanian maaseudulla voi edelleen törmätä työhevosiin. Talouskasvu on keskittynyt pääkaupunki Tiranaan. Kuva: Antti Haanpää / Yle

EU:n toimistolla Tiranan keskustassa Albanian suhteen ollaan toiveikkaita.

– Me hyötyisimme paljonkin Albanian jäsenyydestä. Maalla on rikas historia Bysantista lähtien. Kyse on kulttuurista ja kielestä, EU-suurlähettiläs Christiane Hohmann maalailee katsellessaan työhuoneestaan avautuvaa kaupunkimaisemaa.

Kiinaa ei Bysantti kiinnosta.

Venäjä ja Kiina ovat aina etsimässä uusia eurooppalaisia liittolaisia käydäkseen kauppaan – ja kasvattaakseen vaikutusvaltaansa mantereen asioihin.

Hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvä Venäjä on juuri nyt ulkona kuvioista, mutta Kiina jatkaa Aasiasta alkavan kauppa- ja infrastruktuuriverkostonsa kehittämistä.

Päämäärä ei ole mikään suuri salaisuus. Kiina on ilmoittanut haluavansa tulla johtavaksi maailmanvallaksi vuosisadan puoliväliin mennessä. Keikauttaakseen Yhdysvallat valtaistuimeltaan Peking tarvitsee liittolaisia.

Niitä saa pilkkahintaan juuri Balkanilta.

Tiranan keskustassa Balkanilla kytevä suurvaltakonflikti EU:n ja autoritaarisen blokin välillä tuntuu hyvin kaukaiselta. Aamun sarastaessa arki näyttää samanlaiselta kuin missä tahansa Euroopan pääkaupungissa.

Tuhannet tietotyöläiset polkevat sykemittari ranteessa kohti toimistoa. Lounasaikaan keskustan kahvilat täyttyvät kääntyilevistä, läppärilleen sähköpistoketta etsivistä ihmisistä.

Yksi asia kuitenkin erottaa Tiranan Länsi-Euroopan vanhoista pääkaupungeista. Illan hämärtyessä kaupungin siluetista voi erottaa pieniä kipinäsuihkuja.

Ympäri kaupunkia nousee vieri viereen hulppeita pilvenpiirtäjiä, joita rakennetaan yötä päivää. Yhtä laajamittaista rakentamista ei ole nähty EU:n pääkaupungeissa vuosiin.

Toinenkin ero on. EU:ssa pilvenpiirtäjiä rakennetaan avoimella kilpailulla ja rahalla, jonka alkuperä useimmiten tiedetään. Tiranassa pilvenpiirtäjiä rakennetaan kuin Moskovassa tai Pekingissä.

Hankkeisiin liittyy taloudellisia epäselvyyksiä ja paljon poliittista suhmurointia.

Tiranan keskustaan nousee lukuisia pilvenpiirtäjiä. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Italiassa poliisi pidätti viime vuonna kymmeniä kansainvälisesti verkottuneen ‘Ndrangheta-mafian jäseniä, joilla on yhteyksiä Tiranan rakennushankkeisiin. Puhelinkuuntelu paljasti mafian pitävän yhteyttä paikalliseen liikemieheen, joka kehuskeli suhteillaan Tiranan pormestariin ja Albanian pääministeriin Edi Ramaan.

Kummatkin päättäjät ovat kiistäneet väitetyt mafiayhteydet.

Asiantuntijoiden mukaan laajalle levinnyt korruptio on yksi keskeinen este Albanian EU-jäsenyydelle. Eräs Ylen haastattelema virkamies arvioi, että nyt rakennettavat pilvenpiirtäjät tullaan kyllä kaikki myymään, mutta kukaan ei koskaan tule asumaan niissä.

– Rakentamisen avulla pestään rahaa. Se on niiden tarkoitus, virkamies kommentoi.

Yle ei julkaise hänen nimeään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Kaikki eivät ole yhtä varovaisia sanomisistaan.

Albanian entinen pääministeri ja nykyinen oppositiojohtaja Sali Berisha ei arastele esitellä maansa ongelmia – pikemminkin päinvastoin.

– Albania on epäonnistunut narkovaltio keskellä Eurooppaa! Berisha jylisee Yle haastattelussa Tiranassa.

Albanian rinnastaminen 1980-luvun Kolumbiaan on liioittelua, mutta se on osa Berishan sisäpoliittista show´ta, jota hän vetää tottunein elkein työhuoneessaan Albanian demokraattisen puolueen päämajassa.

Miehen takana kohoaa suunnaton kirjahylly täynnä paksuja, nahkakansiin sidottuja kirjoja. Kaikesta näkee, että työhuoneen tehtävä on tehdä vierailijaan vaikutus.

Kysymys siitä, miksi tämä epäonnistunut narkovaltio sitten pitäisi ottaa EU:n jäseneksi, saa entisen pääministerin hieman hämilleen.

Albanian ongelmat ovat toki korjattavissa, kunhan maan johto vain vaihdetaan, Berisha täsmentää.

Oppositiojohtajan puheissa on tutun kuuloinen, trumpilainen nuotti: maan suurin ongelma on vastustajani ja ainoa ratkaisu siihen olen minä.

Näitä miehiä Balkanilla riittää, ja juuri tämä on ollut pitkään yksi maanosan ongelma.

Ehkä sitä pitäisi kuulla tarinan toinenkin puoli.

Katukuva Tiranasta.Miehiä jalkakäytävällä Tiranassa.

Albanian pääkaupunki on viime vuosina vaurastunut ja Tiranassa on investoitu muun muassa pyöräilyväyliin.

Pääministerin kanslian edustalla liikkuu paljon liikemiehiä. Albaniassa poliittisen eliitin ja liike-elämän yhteydet ovat tiiviit, joidenkin mielestä liiankin.

Kävellessä Albanian pääministerin työhuoneelle pitää kulkea tuhottoman monesta ovesta. Jokainen niistä on lukossa, ja saattajan täytyy aina vähän väliä pysähtyä koputtelemaan.

Viimeisen oven takana odottaa pitkänhuiskea, kohteliaan oloinen mies, joka viittoo istumaan.

Pääministeri Edi Rama, johdatteko te epäonnistunutta narkovaltiota?

– Ai, että puhuit Berishan kanssa? En koskaan kommentoi sisäpoliittisia asioita englanniksi ulkomaalaiselle toimittajalle. Kyse on vain periaatteesta, Rama kuittaa diplomaattisesti.

Hän luotsaa keskusta-vasemmistolaista Albanian sosialistista puoluetta, joka on ollut vallassa kohta kymmenen vuotta.

Rama myöntää, että hallituksen ja opposition välinen vuoropuhelu on Albaniassa huonolla tolalla. On kuitenkin yksi asia, mistä kaikki puolueet ovat samaa mieltä.

EU:hun pitäisi päästä.

– Albaniassa jäsenyyden kannatus on korkeinta koko Balkanilla, Rama sanoo.

Poliitikon työhuone vai taiteilijan ateljee? Pääministeri Edi Rama on myös kansainvälisesti tunnustettu kuvataiteilija, jonka töitä on nähty muun muassa Venetsian biennaalissa. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Neuvostoliiton romahdettua Albaniassa järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit vuonna 1991. Tästä hetkestä on kulunut yksi sukupolvi, ikuisuus tai silmänräpäys, riippuen keneltä kysyy.

Pääministerille kyse on selvästi silmänräpäyksestä. Raman puhuessa vertailukohta on usein menneisyydessä – ei naapurimaissa tai vaikka tulevaisuudessa.

Maa oli kylmän sodan vuosina tiukasti kommunistijohtaja Envar Hoxhan otteessa. Hän uskoi dogmaattisesti marxismi-leninismiin, ja eristäytyneessä maassa nähtiin jopa pienimuotoinen kulttuurivallankumous.

Kesällä 1967 nuoriso alkoi tuhota uskonnollisia rakennuksia ja polttaa vääränlaisena pitämäänsä kirjallisuutta.

Raman mukaan historia on rokottanut Albanian ideologioita vastaan.

– Meillä oli kommunismin barbaarisin versio, olimme Euroopan Pohjois-Korea. Siihen ei ole paluuta, pääministeri sanoo.

Tiranan kaduilla voi nähdä jäänteitä menneistä ajoista. Monilla parkkipaikoilla miehet päivystävät vartiokopeissaan. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Juuri nyt Yhdysvaltojen luoma maailmanjärjestys natisee liitoksistaan.

Kiina pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa kaikilla mantereilla, Venäjä käy veristä sotaa keskellä Eurooppaa.

Ei ole sattumaa, että Albanian ja Pohjois-Makedonian jäsenyysprosessi nytkähti eteenpäin juuri tänä vuonna. EU:n suurilla jäsenmailla on nyt halua vahvistaa ja laajentaa unionia.

Euroopan unionin johtajat myönsivät kesäkuussa Ukrainalle EU:n ehdokasmaan aseman. Päätöstä kiiteltiin halki Euroopan, mutta Länsi-Balkanilla aplodit olivat vaimeammat.

Albanian pääministeri ei tunnu olevan huolissaan siitä, että Ukraina kiilaisi Balkanin maiden ohi unionin jäseneksi

– Ukraina voi hyvin voittaa Venäjän, mutta Bryssel… jaa, se onkin sitten jo vähän kovempi taistelu, Rama hymähtää.

Jos Länsi-Balkanin maiden haaveet jäsenyydestä joskus toteutuvat, niistä tulee aikanaan EU:n köyhimpiä maita. Tämä tarkoittanee, että tulonsiirrot vauraasta pohjoisesta köyhään etelään jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Tästä ei pohjoisessa niin kauheasti pidetä.

Pääministeri Rama korostaa, että tasaisesti vauras Eurooppa on kuitenkin pitkällä tähtäimellä kaikkien maiden etu. Tähän pääsemiseksi tarvitaan solidaarisuutta.

– Suomi halusi Albanian tuen päästäkseen Natoon ja me annoimme sen, Rama muistuttaa.

Pääministerin mukaan Balkanin ja EU:n välinen suhde on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen.

– Albanialle liittyminen EU:hun tarkoittaa, että olemme siellä, missä me haluamme olla. Aina aikaisemmin päällemme on asetettu jokin hallinto. Ei yksinkertaisesti ole mitään muuta vaihtoehtoa, Rama sanoo.

Vaikka EU-jäsenyys olisikin Albanialle ainoa vaihtoehto, tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö muitakin vaihtoehtoja olisi Balkanilla kokeiltu.

Albanian itänaapurissa Pohjois-Makedoniassa Kiinan vaikutuksen huomaa pian rajanylityksen jälkeen.

Kičevon ja Ohridin kaupunkien välille rakentuva moottoritie on noin kuudensadan miljoonan euron arvoinen jättiprojekti.

Se on Kiinan rahoittama.

Tie on vielä kesken, mutta sen arvioidaan valmistuvan lähivuosina. Valmis kiinalaisella rahalla rakennettu moottoritie löytyy lähempää pääkaupunki Skopjea.

Keskellä päivää tiellä kulkee ihmeen vähän autoja. Tuntuu kuin liikennettä ei olisi juuri lainkaan.

Kyse ei ole sattumasta, sanoo Kiinan Balkan-politiikkaan erikoistunut asiantuntija Ana Blazeska ajatushautumo Estimasta.

– EU katsoi, että liikenteen määrä ei ollut riittävä moottoritien rakentamiseen. Hallitus kuitenkin halusi moottoritien ja siksi he kääntyivät kiinalaisten puoleen, Blazeska kertoo.

Miksi Kiina rahoittaa tällaisia hankkeita? Asiantuntijan mukaan kyse on poliittisen vaikutusvallan kasvattamisesta.

Länsi-Balkanilla Kiina ei kuitenkaan pyri estämään minkään maan liittymistä Euroopan unioniin. Asia on itse asiassa juuri päinvastoin.

– Kiina haluaa saada Balkanin maat EU:n sisälle ja säilyttää hyvät suhteet niihin. Miksikö näin? Koska näin he pystyvät vaikuttamaan sisältä käsin Euroopan unionin politiikkaan, Blazeska selittää.

Balkanilla suurista kiinalaisinvestoinneista nauttiva Kreikka on varoittava esimerkki juuri tästä.

Kreikka esti muutama vuosi sitten EU:ta toimittamasta Kiinan ihmisoikeustilannetta kritisoivan lausunnon YK:hon.

– Jos Kiina saa lisää ystäviä unionin sisälle, se voi vaimentamaan esimerkiksi uiguurivähemmistön kohtelun arvostelun. Myös tuen ilmaiseminen Kiinasta erilliselle Taiwanille voi tulla mahdottomaksi, Blazeska kuvailee.

Tutkija Ana Blazeska pitää Serbiaa Kiinan tärkeimpänä kumppanina Länsi-Balkanilla. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Toistaiseksi EU on Kiinan näkökulmasta melko vaaraton ulkopolitiikan toimija, tutkija Blazeska pohtii.

Näin siksi, että unionilla ei ole aidosti yhteistä, globaalia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja siltä puuttuu tähän vaadittava sotilaallinen suorituskyky.

Mikäli integraatio joskus syvenee ja EU nousee Yhdysvaltojen rinnalle suurvaltojen sarjaan, sitä odottaa Venäjää monin kerroin väkevämpi vastustaja – Kiinan kommunistinen kansantasavalta.

Tähän kohtaamiseen Peking näyttää jo nyt varautuvan.

Huhtikuussa – kun koko maailman huomio oli Ukrainassa – kuusi Kiinan armeijan kuljetuskonetta laskeutui Serbiassa Belgradin lentokentälle.

Lastina oli kiinalainen FK-3-ilmapuolustusjärjestelmä, joka toimitettiin Serbian asevoimille.

– Kiinalle Serbia on Länsi-Balkanin tärkein sijoitus. Sen kyydissä Peking toivoo pääsevänsä EU:n päättäviin pöytiin, tutkija Blazeska sanoo.

Toistaiseksi Albania ja Pohjois-Makedonia ovat vielä EU:n hyppysissä. Albaniassa kiinalaisten investoinnin ovat viime vuosina tyrehtyneet ja maa on kääntynyt selvästi Brysselin suuntaan.

Pohjois-Makedoniassa EU-maat ovat edelleen tärkein kauppakumppani. Varsinkin maan talouseliitti on ollut ajamassa sitä voimalla kohti Euroopan unionia.

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Skopjesta sijaitsevassa Stipin kaupungissa on Pohjois-Makedonian suurin tekstiiliteollisuuden keskittymä.

EAM-perheyhtiön toimitusjohtaja Aleksander Patriklisli paiskaa parkkipaikalla reippaasti kättä ja lähtee esittelemään tehdastaan, josta valmistuu noin 3 500 t-paitaa vuorokaudessa. Lähes kaikki menevät EU-alueelle.

Patriklisli tukee vahvasti maan EU-jäsenyyttä.

– Rajat ovat meille suurin ongelma. On tulleja ja paperityötä, joka vie niin paljon aikaa. Samaan aikaan juuri nopeuden pitäisi olla valttimme kilpailussa Aasiaa vastaan.

Rajojen avaamiseen liittyy myös riskejä. Patriklislin tehtaassa ompelija ansaitsee noin 500 euroa kuussa, lankakonetta säätävä mekaanikko runsaan satasen enemmän.

EU-jäsenyyden myötä näitä palkkoja voi joutua nostamaan tai työvoima lähtee helposti parempien tienestien perässä vauraampiin jäsenmaihin.

– Ei, ei vielä. Siinä tulee kestämään vielä kauan, tehtaanjohtaja toppuuttelee.

Hän viittoo katsomaan uutta teollisuushallia, jonne tuotannon pitäisi siirtyä seuraavan kahden vuoden aikana. Yritysjohtajaa seuraa perässä hänen poikansa Antov.

Hän katselee tarkasti, kuinka isä esittelee tehdasta ulkomaalaisille toimittajille.

Tekstiilitehtaan kaksi sukupolvea. EAM-yhtiön toimitusjohtaja Aleksander Patriklisli ja hänen poikansa Antov. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Yhteiskuntaa on joskus luonnehdittu kumppanuudeksi kuolleiden, elävien ja vielä syntymättömien ihmisten välillä.

Tehtaan konttorissa on seinällä pitkä rivi vanhoja valokuvia, on kuvia tehtaanomistajan isästä, hänen isästään ja vielä vanhemmista sukulaisista.

Balkan on nationalismin repimä maanosan. Sen historian punainen lanka on kommunismiin alistuminen, siitä vapautuminen ja lopulta itsenäistyminen. Kiinalaisten pelinappulaksi ryhtyminen ei tähän tarinaan oikein istu.

Tehtaan seinällä olevien mustavalkoisten valokuvien ihmiset eivät enää puhu.

– Kyllä he tukisivat EU:ta, siitä olen varma, tehtaanomistaja Patriklisli sanoo.

Lue lisää: