Jalkapallon miesten MM-kisat alkavat sunnuntaina Qatarissa. Maa on erikoinen paikka jalkapallokisoille monesta syystä – muttei vähiten siksi, että Qatarin omaa jalkapallokulttuuria määrittelee pitkälti sen puuttuminen.
– Mikä jalkapallokulttuuri? Tällä tarkoitan sitä, että mitään pohjaa ei ole. Qatarissa kootaan joukkueita ostamalla ulkomaalaisia pelaajia pelaamaan, sanoo poliittisen historian professori Vesa Vares Turun yliopistosta.
Vareksen mukaan arabimaista löytyisi myös maita, joilla on oikeaa jalkapallokulttuuria, kuten Saudi-Arabia tai Egypti. Qatar on kuitenkin järjestäjätaho Fifalle kätevä paikka järjestää kisat, äärimmäisen tympeistä syistä.
– Fifahan on myös hieman kuin autoritäärisesti johdettu organisaatio.
Vareksen mukaan samankaltaisuuksia diktatuureihin löytyy muun muassa tulolähteen kannalta. Jalkapallon arvokisat ja organisaatiot ovat Fifalle kuin öljyvarannot Qatarille: hyödykkeitä, joiden eteen sen ei tarvitse kauheasti tehdä mitään. Päältäjohdetun Fifan on helppo ymmärtää öljysheikkien valtakuntien filosofiaa.
– Qatarin kaltaisissa maissa budjettipiikki ja rahahanat Fifalle ovat auki, samalla kun kisoja häiritsevät turvallisuus- tai ympäristöaktivistien protestit pidetään tiukasti kurissa, Vares sanoo.
Vierastyöläiset ovat Qatarin suurin väestöryhmä
Persianlahden reunalla sijaitsevan Qatarin väestörakenne on hämmentävä: maan noin 2,6 miljoonasta asukkaasta vain 300 000 on syntyperäisiä qatarilaisia. Tämän väestönosan upporikas eliitti on tehnyt valtavaa tiliä maan runsailla öljy- ja kaasuvarannoilla.
Loput Qatarin väestöstä ovat ulkomaista työvoimaa pitkälti Etelä-Aasiasta, Filippiineiltä ja Egyptistä.
Nämä huterissa työsuhteissa ja -oloissa työskentelevät ulkomaalaiset ovat pitkälti vastuussa maan noin 200 miljardia euroa maksaneista, yli kymmenen vuotta kestäneistä kisavalmisteluista. Ne eivät ole rajoittuneet pelkästään upouusiin stadioneihin, vaan kisaturisteja varten on rakennettu valtateitä, kisakyliä, siltoja ja metrolinjoja.
– Qatar rakentaa infraa, jotta se voisi kisahuomion ansiosta jatkossakin toimia konferenssi- ja arvokisapaikkana, kertoo Kaari Mattila, Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
Mattila on käynyt Qatarissa seuraamassa kisavalmisteluja. Vierastyöläisten kuten rakennusmiesten ja kotiapulaisten oikeuksia poljetaan ja heihin kohdistuu niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin väkivaltaa.
Tulikuumassa säässä tehdään ylipitkiä päiviä palkanmaksun toteutuessa vaihtelevasti. Valtava määrä vierastyöläisiä on menettänyt henkensä kisojen rakennustyömailla, joskin tarkoista luvuista on erimielisyyksiä.
Mattilan mukaan tämä kaikki on kuitenkin nyt jo julkisuudessa selvää.
– Työläisten kaltoinkohtelu on jo tuotu julki. Länsimaisten sankaritoimittajien ei tarvitse nostaa sitä esille etsimällä riistettyjä työläisiä lähetyksiinsä, heille tämä voi olla riskialtista.
Mattila sanoo, että vastuu on nyt ihmisoikeusjärjestöillä ja muilla kansainvälisillä toimijoilla.
Pieniä parannuksia, paljon toivomisenvaraa
Kisojen järjestäminen on johtanut myös muutoksiin. Paikan päällä pääkaupunki Dohassa olevan Ylen toimittajan Sampo Vaarakallion mukaan vierastyöläisten minimipalkkoja on nostettu ja irtisanomismahdollisuuksia parannettu.
Eri asia on kuitenkin, miten näitä lakeja on pantu käytäntöön tai valvotaan. Vaarakallion mukaan ihmisoikeudet ovat asia, joita kisojen korvilla Qatarissa esille ovat nostaneet lähinnä eurooppalaiset toimittajat, Afrikan ja Aasian maiden keskittyessä urheilutapahtumaan.
– Qatarin hallituksen mukaan ihmisoikeusvalituksissa on kyse mustamaalauskampanjasta. Täällä julkisuudessa ei keskustella ihmisoikeuksista, vaan esille tuodaan kisojen iloa ja juhlantuntua, Vaarakallio kertoo.
Kisojen myötä nähdään, miten vapaasti median edustajat voivat paikan päällä toimia.
– Tanskalaisen toimittajan reportaasin estäminen nousi suureen huomioon, Vaarakallio kertoo Dohasta.
Alkuviikosta sattuneessa tapauksessa Tanskan yleisradioyhtiön toimittaja Rasmus Tantholdt oli vetämässä suoraa lähetystä Dohan kaduilla, kun paikalle golfautolla kurvanneet järjestäjätahon edustajat kielsivät häntä kuvaamasta ja ottivat hänen kameransa.
Nyttemmin Tantholdt on kertonut saaneensa anteeksipyynnön viranomaisilta sattuneen johdosta.
Voisi olettaa, että kaiken tämän huomion kohteeksi joutuminen pakottaisi Qatarin viimeistään kisojen jälkeen kehittymään avoimempaan suuntaan. Ihmisoikeusliiton Mattilan mukaan näin ei kuitenkaan ole aikaisemminkaan käynyt.
– Pitkään ajateltiin, että arvokisat tällaisissa autoritäärisissä maissa voisivat auttaa ihmisoikeustilannetta. Tutkimusten perusteella tämä on päinvastoin, ja tällä lähinnä kompataan maita joissa ihmisoikeusliikkeet ja ammattijärjestöt on kielletty.
Mattilan mukaan arvokisat lähinnä pönkittävät autoritääristen johtajien julkikuvaa kotimaassa ja lähialueella.
– Tätä kaipaan keskusteluun: mikä viesti tullaan vahvistaneeksi tällaisilla kisoilla?
Siispä Kiinan talviolympialaisten tapaan ilmassa ei ole ”suurta urheilujuhlan tuntua”, vaan epävarmuutta ja ristiriitaisia viestejä.
Kisoja aikoo kuitenkin seurata esimerkiksi Turun yliopiston Vares.
– Kyllä tulee jonkin verran katsottua, mutta oma into ja hypetys puuttuu. Jo neljä vuotta sitten Venäjän kisoja joutui katsomaan pyykkipoika nenässä, Vares sanoo.
Voit keskustella aiheesta 19.11. kello 23:een saakka.
Lue lisää: