Hyppää sisältöön

Harrastaminen ei ole enää pelkkää hauskaa – tutkija: “Ehkä se on silmien avautumista sille, mikä sitä todellista hauskuutta on”

Vapaa-ajan harrastuneisuuden tärkeys korostuu yhä enemmän kiihtyvän työ- ja opiskelijaelämän rinnalla. Harrastamisesta haetaan tutkijan mukaan aiempaa useammin hyvinvointia.

Venla Heiskanen, Jonna Heiskanen ja Lotta Snicker kertovat harrastusten tärkeydestä.

Mediassa näkyvät vapaa-ajan minuuttien kellottajat ja superharrastajat voivat houkuttaa tehostamaan omaa harrastamista, mutta se ei yleensä kannata. Työ- ja opiskeluelämälle on tärkeä saada rentoa vastapainoa.

On olennaista harrastaa ilman suorittamista ja pakkopullaa. Ihmisen kannattaa kuunnella omaa sisäistä motivaatiotaan ja intohimoaan, sanoo Itä-Suomen yliopiston psykologian yliopistonlehtori Petri Karkkola.

– Kysymys on siitä, mitä vapaalla voi tehdä palautuakseen paremmin. Toisaalta esiin pitäisi myös nostaa se kysymys, että voimmeko muuttaa vaikkapa työelämää niin, että palautumisen tarve ei olisi niin suuri.

Osa harrastaa usein ja vaihtelevasti, mikä kertoo esimerkiksi kokeilunhalusta ja uutuuden viehätyksestä. Ulospäinsuuntautuneet ihmiset voivat harrastaa sosiaalisemmin ja aktiivisemmin, sanoo Karkkola. Kuva: Pauliina Tolvanen / Yle

Jos harrastuksia suorittaa tai pitää ylimääräisenä taakkana, voi seurauksena olla jopa uupumus. Karkkolan mukaan joissakin elämäntilanteissa jopa hyvää tekevä harrastus voi olla liikaa ihmisen kokonaiskuormitukselle.

Hyvä harrastus voi viedä aikaa vaikkapa läheisten hoitamisesta. Tällainen koettu arvoristiriita synnyttää rasitusta.

Hyvä harrastus irrottaa stressitekijöistä

Palautumisen kannalta on paras irrottautua omasta arkikuormituksesta erottuvan puuhan pariin. Siinä on parempia ja huonompia tapoja.

– Sillä on toki merkitystä, että tekeekö ristikoita vai lipittääkö antimia kapakassa. Ihmisen pitäisi saada ajatukset irti niistä asioista mitkä stressaavat. Tehokkaasti kuormituksesta irrottavat asiat auttavat palautumisessa, sanoo Karkkola.

Esimerkiksi jos työ on hyvin sosiaalista, voi vapaa-ajalla olla hyvä keskittyä tekemiseen, jossa vuorovaikutusta ei ole niin paljon.

Lotta Snickerin mieli lepää keramiikan ja muiden kädentaitojen parissa. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Luokanopettaja Lotta Snicker palautuu töistään Kuopion kansalaisopiston keramiikkakurssilla.

– Luokanopettajana päivät ovat monesti vauhdikkaita. Sen jälkeen on ihana tulla nollaamaan. Tarvitsee ja saa vaan keskittyä tähän keramiikkaan. Se on ihanaa.

Snicker harrastaa käsillä tekemistä. Viime keväänä opintojen viimeistellessä hän jätti harrastukset joksikin aikaa tauolle, koska ei jaksanut muita muita keskeneräisiä projekteja. Neule- ja virkkaustyöt tuntuivat silloin liialta.

Sopivasti hauskaa hyvinvointia

Harrastuksista haetaan nyt erityisesti hyvinvointia, sanoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Minna Huotilainen. Vapaa-ajan myönteisistä vaikutuksista ollaan enemmän tietoisia.

Huotilaisen mukaan ennen viime vuosia harrastuksissa tärkeintä oli hauskuus.

– Ehkä se on silmien avautumista sille, mikä sitä todellista hauskuutta on. Se tuo hyvää mieltä ja oloa ja vaikuttaa pitkällä tähtäimellä mielenterveyteen ja hyvinvointiin.

Kuopion kansalaisopistolla käy kova harrastajien vilinä. Suomi erottuu kansainvälisessä vertailussa kansalais- ja työväenopistojen ihmemaana, kertoo Huotilainen. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Mikään tietty harrastus ei ole hyvinvoinnin kannalta ylitse muiden. Liikunta ja luovat (siirryt toiseen palveluun) harrastukset tekevät tutkitusti hyvää.

Huotilaisen mukaan nyky-yhteiskunnassa tavallisella ihmisellä on haasteita olla luova. Harrastajalle tulee herkästi paineita siitä, että pitäisi olla yhtä hyvä kuin ammattilainen.

– Ei ajatella itse laulamisen hyötyä, kun ajatellaan ammattilaulajan laulavan paremmin. Siinä on virhe. Kulttuurin ja taiteen ainoa arvo ei ole lopputulos vaan tekeminen. Se ei ole helppoa, kun meillä on kaiken maailman idols-kilpailuja ja vastaavia, joissa arvostellaan lopputulosta.

Venla Heiskasesta kuvataidekursilla hauskinta on ollut maalata akryyliväreillä eläimiä. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Hyvä pohja harrastamiselle luodaan lapsuudessa, jossa vanhemman on tärkeä kuunnella lapsen tuntemuksia. Ohjattu harrastaminen on hyväksi niin pitkään, kunhan leikkimiselle on tarpeeksi aikaa. Tätä noudatetaan myös 8-vuotiaan Venla Heiskasen perheessä.

– Aina syys- ja kevätkauden alussa mietitään harrastuksia, että mitä voisin aloittaa ja mitä lopettaa, sanoo Heiskanen.

Heiskanen harrastaa nyt kuvataiteita, ratsastamista, keppihevosia ja dancemix-tanssia.

– Lopetin baletin, koska en halunnut enää mennä sinne. Halusin vaihtaa toiseen tanssiin.

Suosittelemme sinulle