Hyppää sisältöön

Eläköitynyt putkiasentaja Jyrki Lipponen opetteli tekemään sukat ja on nyt raskaan sarjan neulootikko – ”Kutominen on vienyt täysin”

Mies puikoissa nostattaa edelleen kulmakarvoja. Tamperelainen Jyrki Lipponen valitsi eläkkeelle jäädessään helposti mukana kulkevan neuleharrastuksen, sillä puutyökoneet olisivat vieneet liikaa tilaa.

Kudin kädessä rentoutuu – useimmiten. Jyrki Lipponen tunnustaa hermostuneensa kunnolla vain kerran. Kirjoneulevanttuut kuviollisine kiilapeukaloineen meinasivat viedä mielenrauhan, mutta ruutupaperisulkeisten ja yön yli nukkumisen myötä ongelma ratkesi.
Anna Sirén

Jos 64-vuotiaalla Jyrki Lipposella on pienikin hetki luppoaikaa, hänen ei tarvitse miettiä, mitä minuuteilla tekisi. Mies istuu nojatuoliin ja alkaa pudotella puikoiltaan kirjoneulelapasia tai islantilaisneuleita.

– Ja pipoja on hyvä tehdä matkalla. Olen alkanut pitää kudinta joka paikassa mukana. Polkupyöräilijöiden kokouksessa en vielä uskaltanut ottaa sitä esiin, mutta uimaseuran kokouksessa jo otin. Mummut tulivat heti kyselemään, mies nauraa.

Jutustelun ohessa Lipponen kilkuttaa kuin huomaamatta harmaata Rauma-villapaitaa, jonka kaulukseen tulee valkoinen pitsikuvio. Toinen samanlainen odottaa valmiina lattialla.

Olohuoneen nurkassa oleva vanha matkalaukku pursuaa valmiita pipoja ja lapasia. Tv-tason ja piirongin laatikot ovat täynnä lankakeriä, ja huoneen lähes jokaiselta tasolta löytyy keskeneräisiä kutimia ja erilaisia neuleohjeita.

Joulupaketteihin saattaa päätyä pipoja ja lapasia. ”Kaverit ovat tilailleet myös sukkia. Niitä pitää kutoa silloin tällöin, että muistaa miten se kantapää tehdään.” Kuva: Anna Sirén / Yle

Harrastus on vallannut sekä kodin että pään.

– Kutominen on vienyt niin täysin, etten oikein ymmärrä sitä itsekään. Ehkä siinä on kyse jostain sellaisesta, että tehdessä saa olla omien ajatusten kanssa. Joogassakin sanotaan, että liike auttaa rentoutumaan. Kutoessa sormet tekevät kahdeksikkoa, ja se jotenkin tyhjentää mielen.

Eläkkeellä äidin oppiin

Innostus on jatkunut pari vuotta. Syksyllä 2020 putkiasentajana työskennellyt Lipponen päätyi pakkoloman kautta eläkkeelle ja sitä kautta toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan.

– Olen aina ajatellut, että haluaisin oppia kutomaan sukat. Äitini tekee niitä edelleen, ja halusin taidon siirtyvän eteenpäin. Jouluna 2020 menin valmiiden varsien kanssa äidin luokse ja pyysin, että opeta minulle kantapäät. Äiti näytti kädestä pitäen.

Sukkia alkoi syntyä. Ensimmäinen kirjoneulepaita, Strömsö-paita, viimeisteli hurahduksen, eli niin sanotun neuloosin. Lipponen uskaltautui kokeilemaan paidan kuvioita ja kyseli neuvoja sosiaalisen median kautta neuleen suunnittelijalta Lee Esselströmiltä.

Lopulta mies asteli suositun ohjelman 20-vuotisjuhliin itse tekemässään neuleessa.

– Paidasta tuli hyvä, kaikki meni just kuin Strömsössä! Siitä se lähti.

Herranjumala, mies puikoissa!

Käsitöiden tekeminen on ollut viime vuodet kovassa huudossa. Miehiä harrastajissa on vain kourallinen, ja siksi heidät yhä pistetään merkille.

– Kun laitan vaikka Facebookin villasukkasivustolle kuvan omista sukistani, heti tulee kommentteja, että herranjumala, siellä on mies puikoissa. Mutta onhan niitä muitakin miehiä. Minulla on somen kautta esimerkiksi norjalainen kaveri, joka tekee hienoja villapaitoja.

Yksi Rauma-villapaita on jo valmis. Kuva: Anna Sirén / Yle

Jyrki Lipponen näkee ammatissaan ja harrastuksessaan myös yhtäläisyyksiä.

– Putkimiehenä tarvitsin kädentaitoa. Ammatti vaati lisäksi suunnittelutaitoa ja jonkin verran silmää.

Lipposta olisivat kiinnostaneet myös puutyöt, mutta realiteetit tulivat vastaan. Kutoessa selviää ilman isoja tiloja ja koneita.

– Puikkoja minulla kyllä on turhankin paljon. Siihen vähän hurahtaa, että aina pitää olla uusia.

Anna Sirén pakkasi kutimet mukaan ja otti selvää, mikä sytytti Jyrki Lipposen neuloosin. Kuuntele haastattelu tästä.

Käsityökerho löytyy somesta

Neulomisen ohessa Jyrki Lipposen elämässä on nyt Instagram (siirryt toiseen palveluun). Nykyajan käsityökerhot ovat someseuraajia ja -yhteisöjä, joissa ajatukset ja vinkit vaihtuvat isolla porukalla.

– Yhteisöllisyys tulee siitä, että jaetaan tietoa ja onnistumisia toisten kanssa.

Jyrki Lipponen puhuu nimenomaan kutomisesta. “Kutomisen ja neulomisen murreraja menee samalla tavalla kuin vihta ja vasta. Lännessä kudotaan ja idässä neulotaan.” Kuva: Anna Sirén / Yle

Somen – ja vävyn – ansiota oli myös taannoinen kasvokkain kohtaaminen, kun Lipponen päätyi tapaamaan instasta tutun kanssakutojan. Seitsemänkymppinen islantilaisnainen ei puhunut suomea eikä englantia, eikä Lipponen islantia.

– Välissä oli kaksi tulkkia, ja olisi hauska tietää, miltä näytimme ja miten kädet kävivät. Esittelimme molemmat töitämme ja instakuviamme ja puhuimme italialaisesta aloituksesta. Se oli aivan upea kohtaaminen.

Lipponen esittelee yhä töitään myös hänelle, josta koko innostus on lähtöisin. Mitä äiti nyt sanoo kutovan poikansa kädenjäljestä?

– Ihmettelee tasaisuutta. Olen vienyt kirjoneulepaitoja nähtäväksi, ja äiti on ihmeissään, kun kuvio ei krymppäänny ollenkaan.

Tallessa on myös ekaluokkalaisen Jyrkin 60-luvulla koulussa nyhertämä ”Repun haltia”. Kuva: Anna Sirén / Yle

Onko neuloosi sinulle tuttu ilmiö? Voit kommentoida juttua 28. marraskuuta kello 23 saakka.

Enemmän aiheesta:

Neulominen on rauhoittanut kriisien keskellä, mutta vuosikymmeniä sitten se oli jopa välttämätön pakko

Suosittelemme sinulle