Lähtö kauteen ei luvannut tälläkään kertaa hyvää: New Jersey Devils hävisi ensin Philadelphialle ja heti perään Detroitille. Voittosarake näytti kahden ottelun jälkeen tylyä saldoa 0–2, eikä vastassa varsinaisesti ollut konferenssin kovin aines.
Edellisen pudotuspelisarjansa Devils on muuten voittanut keväällä 2012.
New Jersey sai kuitenkin koneensa käyntiin parin pelin jälkeen ja sittemmin meno on ollut huimaa. Joukkue on hävinnyt 17 edellisestä ottelustaan ainoastaan yhden. Itse asiassa paholaiset ovat pelanneet lokakuun lopun Washington-tappion jälkeen 29 päivää ilman yhtäkään tappiota – voittoja on kertynyt kolmetoista!
Myös lehtereillä tunnelma muuttui nopeasti. Kauden alussa Devils-fanit karjuivat ”Fire Lindy” -huutoja kaukaloon viestiäkseen tyytymättömyydestään päävalmentaja Lindy Ruffiin. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin, kun joukkue oli ottamassa yhdeksättä peräkkäistä voittoaan, kotiyleisöstä kaikuivat ”Sorry Lindy” -huudot (siirryt toiseen palveluun).
– Hyväksyn anteeksipyynnön. Ehkä voimme joku päivä istua alas, ottaa oluet ja nauraa tälle kaikelle, Ruff leukaili ottelun tauottua.
Yle Urheilun asiantuntija Ismo Lehkonen avaa kolme tekijää New Jersey Devilsin yllätysmenestyksen taustalla.
1. Pelitapa
New Jersey Devils on ollut NHL:n paras joukkue viidellä viittä vastaan toistaiseksi. Se pelaa vauhdikasta tempo-taitojääkiekkoa, jossa pelinopeus nousee usein todella korkealle tasolle. Kun tätä vielä toteutetaan puolustuspelivalmiuden osalta kurinalaisen viitekehyksen sisällä, joukkueen voittamisesta on tullut todella vaikeaa.
New Jerseyn pelaamisessa on paljon viitteitä siitä nopeasta jääkiekosta, jolla hallitseva mestari Colorado menneellä(kin) kaudella hurmasi. Joukkue puolustaa ahnaasti ja aktiivisesti eteenpäin. Kun Devils saa kiekon, se lähtee viemään peliä todella nopeasti. Kun nopeaan pelitapaan yhdistetään korkean luokan yksilötaito, tulosta on syntynyt.
Devils on liigan kirkkainta eliittiä esimerkiksi kiekonhallintaa mittaavassa Corsi-tilastossa, maaliodottamien suhteissa sekä maalipaikkatilastoissa.
– He ovat varastaneet paljon pelitapajuttuja Coloradolta ja sehän on sallittua, Lehkonen naurahtaa.
– Devils pelaa sellaista vauhtijääkiekkoa, mitä Colorado on pelannut jo pitkään. Heidän nopeat lähtönsä tuottavat eniten maalipaikkoja sarjassa, sellaiset kymmenen ottelua kohden. Luisteluvoima, nopeus ja kestävyys ovat heillä sarjan kärkeä. Nuo jätkät ovat kuin 800 metrin juoksijoita, Lehkonen jatkaa.
Lehkonen antaa joukkueelle kiitosta myös pelaamisesta ilman kiekkoa.
– He tuhoavat vastustajan nopeat hyökkäykset nopealla luistelulla. Siellä ei huijata, kun peli kääntyy omiin ja he muutenkin ennakoivat peliä erinomaisesti. Vastustajan ylivoimahyökkäyksiä he torpedoivat jumalattoman hienosti.
New Jerseyllä on eturivissään Jack Hughesin sekä Nico Hischierin kaltaista nuoremman polven yksilötaitoa, mutta samaan aikaan kokoonpanon muissa kohdissa nopeutta, voimaa sekä halua rouhia ahtaissa väleissä. Tämä näkyy jatkuvana paineena vastustajan alueella, vahvoina pääty- ja kulmapeleinä sekä niiden seurauksena syntyvinä maalipaikkoina ja maaleina.
– Tuntuu, että he ovat ottaneet jopa hieman tarkkuutta pois laukauksista, että saavat vedot tolppien väliin. Tarkoitus on päästä tätä kautta jatkopeleille. New Jersey tekee paljon maaleja irtokiekoista ja lähietäisyydeltä, Lehkonen huomauttaa.
Yksilöistä Lehkonen nostaa puolustajien ohella esiin muun muassa 23-vuotiaan sveitsiläissentteri Nico Hischierin. Keskushyökkääjä varattiin NHL:ään kesällä 2017 suurin odotuksin koko tilaisuuden ensimmäisenä pelaajana, mutta lopullinen läpimurto on tulossa vasta nyt.
– Hän ei ole lähtenyt siihen ralliin, jossa omia pisteitä haetaan joukkueen kustannuksella. Sveitsiläisellä tyylikkyydellä hän hoitaa hommat kahteen suuntaan. Tuo homma alkaa nyt näyttää oikeasti aika hyvältä ja saattaakin olla, että Devils oli tämän jätkän kanssa oikeassa. Siinä on miehestä mankeloitu ja marinoitu tyylikäs ja kestävä urheilija.
Devilsin hyytymiseen Lehkonen ei usko.
– Heidän peliään on pirun kiva katsoa. Runkosarjassa tuosta konseptista ei tule heikkouksia löytymään.
2. Puolustus
Devilsin huiman syyskauden takaa löytyy fantastinen puolustuskalusto, joka on noussut jopa liian parhaaksi. Ensimmäisessä parissa luutivat Dougie Hamilton sekä sveitsiläinen Jonas Siegenthaler muodostavat syksyn parhaan puolustajaparin. Kaksikko liikuttaa sekä jalkaa että pelivälinettä ihailtavalla tavalla, eikä pelinluvussa tai hyökkäysten tukemisessa ole niissäkään huomauttamista.
Kun tilaisuus aukeaa, puolustajat ajavat rohkeasti vastaan, eivätkä epäröi lähteä myös päättämään tilanteita.
Kun puhutaan esimerkiksi maaliodottamista, kaksikko on tällä hetkellä NHL:n paras.
Viiden kärkeen samassa tilastossa yltävät Damon Severson ja Brendan Smith, jotka muodostavat joukkueen kolmannen parin. Mikäli tässä ei vielä ollut tarpeeksi, toisesta parista löytyvät Ryan Gravesin ja John Marinon kaltaiset laadukkaat kiekkoa hyvin liikuttavat puolustajat. Tämä kuusikko luo pohjan Devilsin erinomaisen viihdyttävälle vauhtilätkälle.
– Puolustajien kiekollinen varmuus omissa on kovaa luokkaa. Heillä on kolme pakkiparia kahdenkymmenen parhaan parin joukossa liigassa, morjes!, Lehkonen nauraa.
– Ja kun puhutaan vaikka heidän nopeasta hyökkäyspelistään ja miten he kääntävät peliä, siihen vaaditaan koko viisikolta jalkatyötä perhanan paljon. Siinä on Suomeenkin vähän vinkkiä, että puolustajat saavat osallistua peliin, ihan vaikka molemmat, Lehkonen virnistää.
3. Erik Haula
Joukkueen ainoa suomalainen on jonkinlaiseksi kiertolaiseksi NHL:ssä ajautunut Erik Haula, 31, joka tuntuu sopivan punapaitojen pelitapaan erinomaisena luistelijana loistavasti. Haula (1+6) on hakenut vielä tehojaan, mutta on muuten pelannut nuorekkaassa joukkueessa laadukasta kahden suunnan jääkiekkoa.
Haulan käyntikortiksi NHL:ssä on muodostunut monipuolisuus ja tästä on saatu esimerkkiä myös New Jerseyssä. Haula pelaa lähes kaksi minuuttia ottelussa ylivoimaa ja lähes kaksi ja puoli minuuttia alivoimaa. Viidellä viittä vastaan tämä on pelannut jo tovin tähtisentteri Jack Hughesin sekä ruotsalaislaituri Jesper Brattin vierellä.
– Pelitapa ja Haula kohtasivat taas ja se toimii. Kun puhutaan kahden suunnan pelaamisesta, homma on kovalla tasolla. Hänestä myös aistii, että voittaminen on nyt se, mikä merkitsee, ei se, tekeekö hän 50 vai 80 tehopistettä. Hän myös pystyy Bostonin kovan kulttuurin nähneenä auttamaan siellä nuoria, Lehkonen näkee.
Siihen, miksi Haula siirrettiin ykkösketjuun, oli Lehkosen mukaan selkeät syyt.
– Se on nähty, ettei Hughesilla riitä puolustusalueen puolustuspelaamisessa sentterinä. Nyt siihen laitettiin viereen jätkä, jolla on siihen työkalut ja joka on vielä hyvä aloittaja. Hughes on lisäksi vikkelä jätkä, kuten on Haulakin, jolle on luontaista ajaa keskikaistalta maalille niin, että tyrät rytkyvät.
Tosiaan vielä niistä aloituksista. Haulan aloitusprosentti (58,2) oli ennen tiistain otteluita koko NHL:n yhdeksänneksi kovin, kun mukaan luetaan vähintään 200 aloitusta ottaneet. Hyökkäysalueella lukema kipuaa yli 66:n ja on koko sarjan neljänneksi paras.
– Olemme nähneet paljon Devilsiltä niin sanottuja pelitapamaaleja. On suorahyökkäyksiä ja päätypelien kautta syntyneitä maaleja ja sitten on näitä, jotka syntyvät suoraan aloituksista. Se on heille myös selkeä vahvuus. Haula repii tärkeät aloitukset haltuun aina, Lehkonen kehuu.
