13-vuotias viiltelee itseään ja uhkaa vetää ranteet auki.
Hän ostaa pimeitä pulloja Snapchatista ja polttaa yökaudet sähkötupakkaa.
– Jos mun lapsella olis ollut syöpä, me oltais päästy tutkimuksiin heti, kertoo äiti.
Hänen 13-vuotias tyttärensä kärsii oppimisvaikeuksista, joihin on haettu apua yli kaksi ja puoli vuotta - tuloksetta.
Perheenjäsenten henkilöllisyydet ovat Ylen A-studion tiedossa, mutta asian arkaluonteisuuden vuoksi niitä ei julkaista. Jutun toimittaja on nähnyt tapaukseen liittyviä asiakirjoja ja haastatellut tytön kanssa työskennellyttä lastensuojelun perhetyöntekijää.
Oppimisvaikeudet alkoivat paljastua maaliskuussa 2020, kun koulut siirtyvät etäopetukseen.
Tytär oli silloin 11-vuotias.
– Opettaja sanoi, ettei lapsi osaa kuukausia englanniksi, mut mä tajusin, ettei hän osaa niitä edes suomeksi.
Äiti oli kotona etätöissä, kuten lukemattomat muutkin vanhemmat. Ensin hän opetti lastaan, laittoi ruoan ja aloitti vasta sitten omat työnsä.
Lopulta perhe löysi apuopettajan, joka maksoi puolet äidin bruttopalkasta.
Kevään edetessä äiti ja opettajat alkoivat epäillä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, ADHD:tä. Testejä ei kuitenkaan voitu tehdä koronarajoitusten vuoksi.
Kun syyslukukausi alkoi, koulupsykologi ryhtyi tutkimuksiin.
Niissä selvisi, että lapsella on hahmotushäiriö. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka tarkoittaa vaikeutta hahmottaa asioiden välisiä yhteyksiä ja kokonaisuuksia.
Tulokset selittivät, miksi esimerkiksi kertotaulut olivat lapselle vaikeita.
Tutkimukset jäivät kuitenkin kesken.
– Koulupsykologi lähti. Tilalle tuli uusi, mutta pian hänkin lähti.
Siitä on nyt yli kaksi vuotta.
Sinä aikana uutta koulupsykologia ei ole löytynyt, eivätkä tutkimukset ole edenneet.
“Lastensuojeluilmoitukset eivät merkitse mitään”
Kouluissa pestään nyt koronan jälkipyykkiä.
13-vuotiaan kaltaisia vaikeasti oireilevia nuoria, istuu koulun penkissä satoja ellei tuhansia.
Aggressiivinen, jopa harhainen käytös on lisääntynyt, näin kertovat koulupsykologit.
Yle haastatteli tätä juttua varten 15 aihetta tuntevaa. Moni sanoi suoraan, että kouluista on tullut mielenterveysongelmaisten lasten ja nuorten säilytyspaikkoja.
THL:n kyselyssä oppilashuollossa työskentelevistä aikuista yli 70 prosenttia kertoi mielenterveysongelmien kouluissa kasvaneen.
13-vuotiaan tytön tarina ei ole harvinaisuus.
Keväällä 2021 tehdyssä kouluterveyskyselyssä, pelkästään 8.-9-luokkalaisista yli 17 000 koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Etenkin tytöillä ahdistuneisuus on lisääntynyt selvästi edelliseen kyselyyn verrattuna.
Yhteys koulupulmien ja mielialaoireiden välillä on usein selvä, mutta joskus voi olla vaikeaa erottaa niitä normaalista murrosiän kuohunnasta.
Tämän jutun 13-vuotias sai vuosi sitten erityisen tuen päätöksen.
– Yhtäkkiä me huomattiin ne viillot ranteissa, ylhäältä alas. Aluksi hän viilteli itseään muovisilla kulmakarvaveitsillä, kun heitin ne roskiin, hän siirtyi keittiöveitsiin.
Apua saadakseen äiti, opettajat, kuraattori ja koululääkäri ovat tehneet toistakymmentä lastensuojeluilmoitusta.
– Tarkkaa lukumäärää en muista, mutta lastensuojeluilmoitukset eivät merkitse mitään, ne vaan pinoutuu sinne.
“Ilman koulupsykologia mikään ei etene”
Vakansseja olisi mutta tulijoita ei.
Esimerkiksi Raumalla koulupsykologien viroista on täyttämättä 75 prosenttia. Vantaalla puolet.
Kunta- ja koulukohtaiset erot ovat suuria, huonoin tilanne on Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla.
Isoissa kaupungeissa vajaus on Psykologiliiton mukaan 30 – 50 prosenttia. Näin on myös 13-vuotiaan paikkakunnalla.
Se sattuuko lapsen koulussa olemaan psykologia, alkaa olla jo onnenkauppaa. Mutta taustalla on muutakin.
”Olen pyytänyt apua koululääkäriltä, kuraattorilta ja terveydenhoitajalta, mutta mikään ei etene, kun puuttuu se psykologi.”
Laki koulupsykologien sitovasta mitoituksesta tulee voimaan ensi elokuussa.
Jotta siihen päästäisiin, koko maahan tarvittaisiin lähes 350 uutta koulupsykologia. Yhtä psykologia kohden saisi olla korkeintaan 780 lasta.
Realiteetti on kuitenkin se, että yhdellä koulupsykologilla voi olla kontollaan jopa 2000 lasta.
Alan opiskelupaikkoja on syystäkin lisätty. Kaksi vuotta sitten psykologian opinnot aloitti 272 uutta opiskelijaa, tänä vuonna jo 401.
Toimialan rekrytointikriisi on johtanut siihen, että eri puolilla Suomea on turvauduttu kalliisiin ostopalveluihin ja keikkapsykologeihin.
Ylen haastattelemien oppilashuoltopäälliköiden mukaan yhden ulkoa ostetun koulupsykologin hinnalla palkkaisi kolme omaa vakinaiseen virkaan.
“Psykiatrinen osasto, huostaanotto tai kuolema”
Kun ongelmat paisuvat, asiat mutkistuvat.
Juuri niin kävi tämän jutun 13-vuotiaalle.
Erään Ylen haastatteleman koulupsykologin mukaan hänen työhuoneestaan on tullut nuorisopsykiatrian avo-osasto, jossa oireilevia nuoria kannatellaan.
Työ on jatkuvaa tulipalojen sammuttelua: itsetuhoisuutta, syömishäiriötä, perheväkivaltaa, silpomisia.
Ja vaikka koulupsykologin työ on vaativaa, alalla on paljon vastavalmistuneita ja vaihtuvuus suurta. Kipeitä nuoria tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista.
Yksi syy on se, etteivät muut palvelut vedä.
Tämä voi kuitenkin tulla kalliiksi.
”Mä voin pyytää lastensuojelusta sijoitusta vaikka tänään. Silti kunnalla ei ole varaa antaa lapselleni niitä ADHD-tutkimuksia.”
Lopulta joka neljäs neuropsykiatrisista oireista, kuten ADHD:stä, kärsivistä nuorista sijoitetaan kodin ulkopuolelle koska tukea ei ole annettu ajoissa.
Veronmaksajille sijoitukset maksavat THL:n mukaan lähes miljardi euroa vuodessa.
Koulupsykologin tekemä tutkimus tulisi paljon halvemmaksi. Se vie vähimmillään puolitoista työpäivää ja juuri sellaisen 13-vuotias olisi tarvinnut kaksi puoli vuotta sitten.
– Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat huostaanotto, psykiatrinen osasto tai kuolema, sanoo äiti.
“Snapchatista saa kotiovelle huumeita”
Kukkaa, amfetamiinia tai subutexia.
Äidin mukaan 13-vuotias lääkitsee pahaa oloaan päihteillä. Neuropsykiatrisista oireista kärsivillä se on yleistä.
Äiti on takavarikoinut tyttärensä puhelimen, koska siihen tulee harva se päivä Snapchat-viestejä, jossa kaupitellaan milloin mitäkin huumetta.
Äidn mukaan lapsi myös ahmii kaiken saatavilla olevan tiedon muotihuumeista, kuten katukaupassa pyörivästä ksalolista.
Siksi vanhemmat eivät uskalla antaa hänelle rahaa edes sushiin.
– Nehän tuo kaiken suoraan kotiovelle: tupakat, huumeet ja vodkapullot. Snapchatista saa kaiken.
Silti oireilevien nuorten on kuljettava apua saadakseen luukulta luukulle.
Tämän jutun 13-vuotias on kahden ja puolen vuoden aikana tavannut kymmeniä ihmisiä. Sekään ei ole tuonut käännettä parempaan.
”Mä pelkään mennä nukkumaan, koska lapsi voi olla aamulla kuollut.”
Yksi osoite oli perheneuvola. Käynnit kuitenkin loppuivat, kun lapsen 13. syntymäpäivä läheni.
– Mä kysyin, miten mä saisin mun tytön tutkimuksiin, mutta siellä vaan rakennettiin perhepuuta.
Viimeisellä kerralla perheneuvola teki lastensuojeluilmoituksen ja suositteli nuorisopoliklinikkaa, jonne pääsisi ilman lähetettä.
Todellisuudessa palvelu on perheen kotikunnassa pahoin ruuhkautunut.
Myös Helsingissä keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoitoon tarkoitetulle Nuorisopolklinikalle tarvitaan tätä nykyä lähete esimerkiksi koulupsykologilta.
“Lääkäri sanoi, ettei kriteerit täyty”
Uusin käänne tapahtui pari kuukautta sitten.
13-vuotias toimitettiin 2,8 promillen humalassa sairaalaan ambulanssilla. Syynä oli alkoholimyrkytys. Ensihoitajien mukaan lapsen tila oli kriittinen.
Äiti toivoi, että läheltä piti -tilanne olisi avannut ovet hoitoon, mutta toisin kävi.
– Ne kysy lapselta: haluatko kuolla? Hän sanoi en ja sit lääkäri kertoi, ettei kriteerit täyty.
Sen jälkeen perhe varasi ajan terveyskeskuksesta, jonne tuli äidin, isän ja lapsen lisäksi sosiaalityöntekijä lastensuojelusta. Lääkäri kirjoitti lähetteen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, mutta sanoi, ettei sekään takaa hoitoon pääsyä.
Lähetteitä myös palautetaan, koska ne saattavat olla vaillinaisia. Siksi moni nuori jää välitilaan, jossa kukaan ei ota koppia hänen ongelmistaan.
Tästä syystä 13-vuotiaan äiti halusi tavata myös yksityisen psykiatrin.
Tämä kirjoitti toisen, kiireellisen lähetteen, jossa sanotaan, että lapsen psyyke on niin hauras, ettei ADHD-tutkimuksia tai lääkitystä kannattaisi aloittaa. Niiden sijaan nuori tarvitsisi erikoissairaanhoitoa ja usean vuoden psykoterapiaa.
– En edes uskalla ajatella, mitä tapahtuisi, jos minä romahtaisin, sanoo äiti.
Nyt tytär jonottaa erikoissairaanhoidon psykiatrille, jonne hänellä on aika kolmen kuukauden päästä. Ensi vuoden alussa oppilashuoltopalvelut, kuten koulupsykologit, siirtyvät myös tytön kotipaikkakunnalla hyvinvointialueiden harteille.
Voit katsoa A-studion jutun tästä:
Juttua varten on haastateltu ylilääkäri Marke Hietanen-Peltosta THL:stä, opetusneuvos Kristiina Laitista Opetushallituksesta, opiskeluhuollon päällikkö Tuija Harakkaa Vantaalta, Rauman opiskelijahuollon esimiestä Sari Ågreniä, Helsingin kaupungin opiskelijoiden hyvinvointipäällikköjä Riina Ståhlbergiä sekä Vesa Nevalaista, Psykologiliiton puheenjohtajaa Jari Lipsasta, Lasten erityisvastaanottojen ylilääkäriä Sari Korpirinnettä sekä psykososiaalisen työn päällikkö Aila Ronkaista Helsingin kaupungilta. Tilastotietoja ovat antaneet projektipäällikkö Kirsi Wiss, mielenterveystiimin päällikkö Olli Kiviruusu sekä erityisasiantuntija Martta Forssell THL:stä. Lisäksi on haastateltu useita koulupsykologeja eri puolilta Suomea. Heidän nimiään ei julkaista asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Lisää aiheesta A-studiossa 23.11.2022.