Hyppää sisältöön

Siveyspoliisi näki kuvan, jossa nuori nainen oli ilman hijabia – seurauksena oli 80 raipaniskua ja vuosia myöhemmin pako Helsinkiin

Nykyään Helsingissä asuvat iranilaisnaiset lähtivät pakoon Iranin epätasa-arvoa ja raipaniskuja. Kummankaan mielestä maan nykyhallinnon edustajaa ei pitäisi kutsua Linnan juhliin.

Parvin Shokri suree erityisesti menehtyneitä lapsia ja nuoria. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

– Minä en ajattele noin.

– Olen eri mieltä.

– Sinä olet varmaankin toista mieltä.

Näitä lauseita Parvin Shokri ja Shahla Negahdari toistavat toisilleen kertoessaan Iranin asioista, etenkin historiasta.

Istumme Shokrin uuden asunnon sohvilla Itä-Helsingissä. Kattaus on runsas: tarjolla on kahta erilaista teetä, hedelmäsalaattia, taateleita, pullia sekä itsetehtyä halvaa.

– Oletko laittanut halvaasi pähkinää? Minä en koskaan laita pähkinää, Negahdari kummastelee ystävänsä reseptiä.

Shokri ja Negahdari tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta molemmat ovat yhtä mieltä siitä, mitä Iranissa pitäisi tapahtua: hallinnon on vaihduttava.

– Laki ja uskonto pitää erottaa toisistaan, sama kuin Suomessa. Uskonto on jokaisen oma asia. Se ei ole laki, toteaa islaminuskon aikuisena jättänyt Shokri.

Uskonnon vallan poistaminen on Negahdarin mielestä ainoa keino saavuttaa se, mitä Iran hänen mielestään tarvitsee ja mitä iranilaiset haluavat.

– Tämän hallituksen on pakko lähteä ja Iranin vapautua. Vapaus elää, se on tärkeintä. Se tarkoittaisi lasten ja naisten sekä työläisten tasa-arvoa.

Parvin Shokri leikkasi hiuksensa osana mielenosoitusta Helsingin Kampissa. Kuva: Parvin Shokri

Mahsa Amini oli vain yksi lukuisista

Syyskuussa Iranin siveyspoliisi otti kiinni 22-vuotiaan Mahsa Aminin väärin puetun hijabin eli huivin vuoksi.

Amini kuoli epäselvissä olosuhteissa pian tämän jälkeen. Tapahtuma on johtanut lukuisiin, äänekkäisiin mielenosoituksiin niin Iranissa kuin muuallakin maailmassa.

Mielenosoittajat vaativat muutosta Iranin hallintoon, joka puolestaan on vastannut protesteihin kovin ottein.

Moni Suomessa ja muualla länsimaissa kauhistui Aminin kohtelua ja kohtaloa. Suomessa asuvat iranilaissyntyiset Parvin Shokri ja Shahla Negahdari eivät kuitenkaan yllättyneet tapauksesta.

– Tämä ei ole uutta eikä ainoa tapaus. Tiedän useita samankaltaisia tapauksia, sanoo Shokri.

– Näitä on satoja, tuhansia kertoja on ollut samoja ikäviä uutisia. Nyt kuppi täyttyi, Negahdari toteaa.

Parvin Shokrin olohuoneessa on muistotaulu heille, joiden Shokri sanoo kadonneen tai kuolleen. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Mahsa Amini oli kurdi, ja Iranin viranomaiset ovat kohdistaneet vastatoimiaan etenkin kurdialueille ja kurdivähemmistöön. Shokrin mukaan tämä on osa Iranin hallinnon tapaa erottaa ja pitää etniset ryhmät erillä toisistaan.

– Mutta kansa ei ajattele niin. Mahsa Amini oli ensin ihminen. Ensin ihminen, sitten iranilainen, sitten kurdi ja sitten Mahsa, Aminin perhettä.

Menestyvät yritykset vaihtuivat vaatimattomaan elämään vapaassa Suomessa

Parvin Shokri kertoo omin sanoin, miksi joutui Iranin siveyspoliisin rangaistavaksi.

Parvin Shokri syntyi Iranissa Ezen pikkukaupungissa 1970-luvun lopulla, Iranin vallankumouksen aikoihin. Hän kuuluu lurien heimoon, jonka uskontona on shiialainen islam.

Shokrin ongelmat muun muassa Iranin tiukkojen siveyslakien takia alkoivat nuoruudessa. Rangaistuksena oli esimerkiksi raipaniskuja.

– Kun olin nuori ja kihloissa, siveyspoliisi pysäytti minut ja löysi repustani valokuvan minusta ilman hijabia. Sain rangaistukseksi 80 raipaniskua.

Shokri meni naimisiin ja sai kaksi poikaa, mutta erosi sen jälkeen miehestään. Työn, asunnon ja elannon hankinta eronneena naisena oli Iranissa vaikeaa, eikä valtiolta saanut apua.

Ero suututti myös Shokrin oman perheen.

– Viranomaiset kysyivät, mikset mene takaisin isäsi kotiin. Vastasin heille: asun lapsieni kanssa yksin, ja minä haluan töihin, auttakaa minua. Mutta he eivät auttaneet.

Shokri sai kuitenkin asiansa kuntoon ja lopulta omisti kaksi menestyvää kauppaa. Toisessa myytiin elintarvikkeita ja toisessa itse valmistettuja kankaita.

Parvin Shokri toisen Iranissa aiemmin omistamansa liikkeen tiskin takana. Kuva: Parvin Shokri

Hän tuli hyvin toimeen, mutta samaan aikaan kritisoi hallintoa ja uskontoa ääneen. Niin ei Iranissa voi tehdä.

Seitsemän vuotta sitten Shokrin oli lähdettävä maasta. Taakse jäivät suku, kaupat ja pääoma.

– Haluan puhua julki ajatukseni ja ideani. Minulla oli ongelmia Iranin valtion kanssa. Siksi muutin pois enkä voi palata.
Mitä Iranissa tapahtuu, kuuntele Uutispodcast

Suomessa hän on jatkanut aktivismiaan Iranin asioiden muuttamiseksi muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Lyhyeen loppunut lapsuus sai Shahla Negahdarin jättämään kotimaansa

Siveyspoliisi vangitsi Shala Negahdarin rakkauskirjeeseen vastaamisen takia.

Iranin kurdivähemmistöön kuuluva Shahla Negahdari syntyi perheeseen, jonka äiti oli sunnalaisen imaamin tytär.

Äidin huomio ja ylpeys kohdistuivat perheen poikiin, ja näihin pätivät eri säännöt kuin tyttäriin.

Varsinaiset ongelmat alkoivat, kun Negahdari joutui 14-vuotiaana 40 päiväksi vankilaan, koska oli vastannut ihastuneen pojan hänelle lähettämään rakkauskirjeeseen. Torjuva vastauskirje oli päätynyt siveyspoliisin käsiin.

Tuomiona oli 99 raipaniskua, tai vaihtoehtoisesti jonkun olisi pitänyt maksaa takuusumma. Kukaan Negahdarin perheestä ei tullut paikalle.

– Rangaistaessa miehet seisoivat vieressä ja laskivat. Mustaan kaapuun pukeutunut nainen löi, Negahdari muistelee.

Vankilan jälkeen tuli pakkoavioliitto.

Kun Shahla Negahdari 16-vuotiaana tutustui sosialistisen Iranin Kurdistanin Komala-puolueen toimintaan, hän oli uskontonsa jo pitkälti hylännyt kahden lapsen äiti.

Vuotta myöhemmin hän pakeni Iranista lapsineen Irakin vuorille taistelemaan sosialistijoukkoihin.

– Taistelin tasa-arvon ja ihmisoikeuksien saavuttamiseksi. Kolme vuotta yksinhuoltajana ja partisaanina olivat elämäni paras ja vaikein kokemus.

Vuorilta matka jatkui Turkkiin, missä Negahdari piileskeli puolitoista vuotta, kunnes pääsi YK:n kautta Suomeen joulukuussa 1996.

Shahla Negahdari (ylärivillä vasemmalla) perusti Helsinkiin kurdinaisten verkoston 2003. Ulkoministeriön rahoituksella hän pääsi mukaan hankkeeseen, jossa koulutettiin Pohjois-Irakissa yksinhuoltajanaisia ja tyttöjä. Tämä kuva on yhdeltä matkoista. Kuva: Shahla Negahdari

Vetoomus: Ei Iranin hallinnon edustajaa Linnan juhliin

Molemmat naiset kummastelevat, miten vähällä Iranin hallinto on heidän mielestään tähän asti päässyt, vaikka väkivalta kansalaisia kohtaan on jatkunut yli 40 vuotta.

– Koko maailma halusi pysäyttää terroristijärjestö Isisin. Iranin hallinto ei toki katko päitä kaduilla, mutta vankiloissa teloitetaan säännöllisesti nuoria vain siksi, etteivät he ole muslimeja, Negahdari kiivastuu.

Shahla Negahdarin mielestä Iranin nuoriso on aiempaa rohkeampaa. Hän toivoo pikaista vallankumousta entisessä kotimaassaan. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Marraskuun alussa internetissä julkaistiin vetoomus (siirryt toiseen palveluun), jossa esitettiin, ettei Iranin suurlähettilästä tulisi kutsua Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Muun muassa koomikko Ali Jahangiri on puhunut vetoomuksen puolesta.

Negahdari kertoo allekirjoittaneensa vetoomuksen.

– Lapseni on suomalainen kurdi, ja olen opettanut hänelle, että täällä on ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Toivon todella, että emme näe Iranin edustajia juhlissa.

Shokri on samaa mieltä.

– Teillä on juhlat, koska olette vapaita. Juhla on teidän, olette demokratia. Miten diktaattori tai terroristi voisi tulla teidän juhlaanne?

Moni suomalainen on aiemmissa tapauksissa alleviivannut, kuinka tärkeää on keskusteluyhteyden säilyttäminen. Helsinkiläisnaiset ovat Iranista puhuttaessa eri mieltä.

– Iran on ollut diktatuuri 43 vuotta. Nykyhallinnon on lähdettävä, ja Iran pitää vapauttaa. Ei kukaan iranilainen enää halua keskustella, Shahla Negahdr kiteyttää ajatuksiaan.

Iranilainen pienoisdemokratia itähelsinkiläisessä olohuoneessa

Parvin Shokri näkee vallankumousta edeltäneessä shaahin ajan Iranissa paljon hyvää. Hänestä asiat muuttuivat huonommaksi todella vasta, kun ääriuskonnolliset ja ajatollah Ruhollah Khomeini nousivat valtaan.

– Vasta silloin alkoivat mielenosoitukset ja ihmisten tappaminen. Etenkin naisia ja lapsia on tapettu paljon, Shokri sanoo.

Negahdr toteaa shaahin hallinnon olleen ehkä hieman nykyistä parempi, muttei lähellekään ihanteellinen.

– Naisilla ei ehkä tarvinnut olla huivia, mutta ei heillä silloinkaan ollut ihanaa ja tasa-arvoista. Silloinkin naisia alistettin, ja silloinkin uskonto oli joka paikassa.

Olohuoneen kulmassa on kuvia lapsista, joiden Shokri kertoo kuolleen islamistidiktatuurin aikana. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Erilaisuuksistaan ja erimielisyyksistäänkin huolimatta kaksi ikätoveria istuu samalla sohvalla ja puhuu politiikasta ja uskonnosta sulassa sovussa teetä nauttien ja toistensa seurassa viihtyen.

Tällaista keskustelua naiset toivovat voitavan käydä vielä joskus Iranissakin.

Kaadetaan kuppeihin lisää teetä.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 25. marraskuuta kello 23:een asti.

Enemmän aiheesta:

Iranilaiset näyttelijät esiintyivät ilman huivia, minkä takia heidät pidätettiin: ”Tämä saattaa olla viimeinen postaukseni”

Iran valvoo naisia dystooppisin keinoin, mutta somessa leviää myös valeuutisia sorrosta – podcast kertoo, miksi uutisointi maasta on vaikeaa

Iranin mielenosoitukset laajenivat ympäri maailman – aktivisti kertoo, että protestoijat pelkäävät turvallisuutensa puolesta myös Suomessa

Suosittelemme sinulle