Hyppää sisältöön

Ajojahti

Pienpetojen pyyntikisoista puhkesi riita. Lähdimme kisoihin selvittämään, miksi osapuolet saivat uhkauksia osakseen ja miksei yhteistä säveltä tunnu löytyvän.

Tässä sitä sitten odotellaan.

Metsän laidalla Arsi Tanskanen yrittää vielä kerran tarjota koiralleen Smirrelle ketun jälkiä. Smirre lähtee hajun perään, mutta palaa muutamien minuuttien päästä takaisin.

Lunta ei ole tarpeeksi, jäljille ei ole helppoa lähteä. Iltapäivällä amerikankettukoira Smirre ei enää jaksa nuuhkia samoja aamuisia jälkiä, ja Tanskanenkin haluaa saunaan.

Tanskasen joukkue on pyytänyt yhden ketun. Tanskanen itse ei ole päässyt kilpailussa vielä jälkiä pidemmälle.

– Kuten huomaatte, ei tämä mitään tappamista ole meidän osalta tämä homma, Tanskanen sanoo.

Suomussalmella järjestettiin viime viikonloppuna pienpetopyynnin SM-joukkuekilpailut, joita useat kutsuivat somessa tappamiskilpailuiksi.

Lähdimme kohuttuihin metsästyskilpailuihin katsomaan, mistä todella on kyse.

 Juuan pientopetoklubiin kuuluvat Janne Halonen ja Arsi Tanskanen odottivat autolla.Tanskanen seuraa koiraa sovelluksella.Smirre-koira lumisessa metsässä.

Juuan pientopetoklubiin kuuluvat Arsi Tanskanen (oik.) ja Janne Halonen olivat passissa autollaan.

Tanskanen seuraa Smirre-koiran liikkeitä GPS:n avulla. Metsästyskoira saattaa juosta päivän aikana kymmeniä kilometrejä.

Amerikankettukoira Smirren kanssa työskentely on Tanskasen mielestä yksi metsästyksen parhaita puolia.

Ruhtinansalmen kylällä Suomussalmella on 80 vakinaista asukasta.

Kisojen isäntä, Jarmo Heikkinen, tuntee todennäköisesti jokaisen. Heikkinen ajaa Suomussalmella postia, yli 250 kilometriä päivittäin.

Hän on järjestänyt pienpetojen SM-kisat kahdeksan kertaa aiemminkin. Tänä vuonna kisoista nousi mylläkkä, kun esimerkiksi eläinfilosofi Elisa Aaltola twiittasi kisoista.

Pienpetojen pyyntikisojen kilpailualue Suomussalmella on noin 120 000 hehtaaria eli yli 160 000 jalkapallokenttää. Metsästysjoukkueita oli 15. Kuva: Silja Viitala / Yle
Tanskanen ja Halonen syövät autossaan välipalaa. Mukana on lihakukkoa ja kahvia termospullossa. Kuva: Silja Viitala / Yle

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Yli 30 000 ihmistä on allekirjoittanut (siirryt toiseen palveluun) Oikeutta eläimille -järjestön vetoomuksen kisojen lopettamiseksi. Myös eduskunnan eläinsuojelyryhmä tuomitsi metsästyskilpailun. Ryhmän arvostelu kohdistuu ennen kaikkea kotoperäisten pienpetojen kilpailupyyntiin.

Moni taho on sitä mieltä, että tappaminen ja kilpailut eivät kuulu yhteen, eikä tappamista tule viihteellistää.

– Kilpailuajatus sopii huonosti perinteiseen eränkäyntiin, se antaa huonon mielikuvan metsästyksestä lajia tuntemattomille, sanoo Riistakeskuksen riistasuunnittelija Tapio Kangas.

Nyt Heikkinenkin myöntää, että sana on antanut väärän kuvan.

Jarmo Heikkinen on saanut kisojen tiimoilta satoja yhteydenottoja. Kuva: Silja Viitala / Yle

Joukkueet ovat aloittaneet urakkansa aamuyöstä. Lohikeitolle kokoontuneet joukkueet kertovat, että eivät ole Suomussalmella kisailumielellä, vaan nauttimassa harrastuksesta ystävien kanssa. Toki saalistakin olisi kiva saada.

Osa joukkueista suhtautuu mediaan varauksella. Metsästäjiä ärsyttää, että lajia tuntemattomat ovat ryhtyneet sitä kritisoimaan. Eihän fitness-urheiluakaan voi tuomita näännyttämikseksi, jos ei tunne lajia, vertaa eräs.

Jarmo Heikkinen kertoo saaneensa kymmenkunta uhkausta ja sanoo maalittamisen olleen kohtuutonta. Poliisi on vastaanottanut näistä rikosilmoituksen, ja asia on esitutkinnassa.

Myös filosofi, kilpailua Twitterissä kritisoinut Aaltola kertoo saaneensa paljon viestejä – sekä asiallisia että asiattomia. Aaltola sanoo, ettei pienestä kauhistu, ja osa viesteistä jää suodattimiin niin, ettei hän näe niitä.

Monissa viesteissä häntä kuitenkin haukutaan, ja puhutaan eläimistä sadistiseen sävyyn.

Eläinsuojelijat eläimen asialla, metsästäjät riistakannan

Eläinsuojelijat ajattelevat eläinyksilön näkökulmaa: yksittäisen eläimen elämään ei saisi vaikuttaa. Metsästäjät taas ajattelevat riistakantoja: jos eläinlajia on alueella tarpeeksi, sitä voidaan metsästää, selittää riistasuunnittelija Tapio Kangas ristiriitaa eläinsuojelijoiden ja metsästäjien välillä.

– Varsinkin vieraslajit aiheuttavat linnustolle ja muille lajeille lajiston köyhtymistä.

Vieraslajit ovat levinneet Suomeen ihmisen mukana ja ylittänyt sille luontaiset leviämisalueet. Haitallisella vieraslajilla tarkoitetaan lajia, jonka on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta. Näitä ovat esimerkiksi minkki ja supikoira.

Tapahtuman järjestäjä Heikkinen korosti aiemmin Ilta-Sanomien jutussa (siirryt toiseen palveluun), että supikoiran pyynti on luonnonsuojelullisesti tärkeää, sillä ne uhkaavat luonnon monimuotoisuutta.

Suomussalmen kisoissa listalla on viisi eläintä: supikoira ja minkki, sekä kotiperäiset mäyrä, näätä ja kettu. Jokaisesta tapetusta eläimestä saa yhden pisteen.

Videolla Sara Salmi kertoo minuutissa, mistä pienpetojen pyyntikisoissa on kyse.

Kiistelty mäyrä

Tämän vuoden kisassa ei kuitenkaan tapettu yhtään supikoiraa saati mäyrää. Tulosten perusteella kyse oli eniten ketunmetsästystapahtumasta.

Kisan järjestäjän mukaan eräänä vuonna joukkueet pyytivät yhteensä kaksi eläintä. Suurimmillaan pyyntimäärä on ollut 80.

Se, että mäyrä oli tänä vuonna pyydettävien eläinten listalla, aiheutti paljon kritiikkiä somessa.

Mäyriä on ammuttu muissa kisoissa, esimerkiksi Pirkanmaalla Häijään pienpetokilpailuissa tapettiin 93 mäyrää (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2020.

Mäyriä ei juuri ole Suomussalmen korkeudella, Heikkinen sanoo. Hän sanoo, että mäyrä oli jäänyt listalle, kun pyyntilista oli kopioitu muista kisoista, mutta niitä ei ole koskaan Suomussalmen kisoissa pyydetty.

Eikä pyydetä ensi vuonnakaan, sillä nyt Heikkinen aikoo poistaa mäyrän listalta.

Elisa Aaltola kritisoi somessa paljon sitä, että kisoissa metsästetään mäyriä. Hän sanoo tehneensä niin, koska vastaavissa kisoissa mäyriä on tapettu.

– Itse toin esille, että mäyrä oli myös Suomussalmen kilpailun listalla, ja senkin tappamisesta olisi saanut pisteen. Ylipäätään mäyräkysymys oli lopulta vain yksi kisojen monista ongelmista.

Heikkinen sanoo, että myös kilpailu-sana jätetään ensi vuonna pois.

– Se on pahoittanut ihmisten mieliä ja antanut varmasti väärää kuvaa tästä toiminnasta.

Minkkiloukku on sijoitettu vesistön ääreen. Eläintä houkutellaan muun muassa kalanruodoilla. Lain mukaan elävänä pyytävä loukku on tarkastettava vähintään kerran vuorokaudessa. Kuva: Silja Viitala / Yle
Koska lunta on vähän, myös jälkiä on vähän. Arsi Tanskanen huomaa kuitenkin aamupäivällä lumessa minkin jäljet. Kuva: Silja Viitala / Yle
Ensikertalainen Pekka Aalto, Janne Lyytikäinen ja oppaana toiminut Hannu Kinnunen söivät lauantaina iltapäivällä lohikeittoa Ruhtinansalmen kylätalolla. Kisoihin joka kerta osallistunut Kinnunen korosti tapahtuman hyvää henkeä. Kuva: Silja Viitala / Yle

Väärät käsitykset voivat luoda kohuja, mutta eläinsuojelijan mukaan osasyy on metsästäjissä itsessään.

– Monet metsästäjät ovat itse antaneet aseita itseään vastaan kuvaamalla ja julkaisemalla esimerkiksi videoita, joissa koira päästetään supikoiran kimppuun. Olen nähnyt niitä itsekin.

Näin sanoo eläinsuojelija Tiia Muotkavaara, joka on myös SEY:n liittovaltuuston jäsen. Muotkavaara puhuu videoista, joissa metsästyskoiran annetaan riepotella saaliseläintä.

Laki sanoo, että eläin tulee lopettaa mahdollisimman nopeasti ja turhaa kipua tuottamatta. Koiran ja ”saaliin” väliset ottelut ovat siis kielletty myös lain silmissä.

– Sitä ei voi puolustella mitenkään. Vaikka on vieraslaji, eläintä pitää kunnioittaa kuten muutakin riistaa.

Eläinsuojelijatkin tekevät ylilyöntejä

Muotkavaara on itsekin metsästäjä. Hän on harmissaan siitä, että metsästys lajina kärsii tällaisista kohuista ja videoista.

– Metsästysskene alkaa siistiytyä, mutta metsästäjissä – kuten muissakin yhteisöissä – on ihmisiä, jotka eivät kunnioita lakeja tai välitä eläimistä.

Muotkavaara näkee, että myös eläinsuojelun puolella tehdään ylilyöntejä. Eläimiä pidetään joskus elossa turhaan, vaikka ainoa eettinen teko olisi lopettaa se.

– Molemmissa piireissä nähdään hyvin huonosti oman yhteisön sisälle, ei nähdä mikä siellä on pielessä.

Muotkavaara toivoo, että eläinsuojelu ja metsästäjät tekisivät enemmän yhteistyötä. Silloin esimerkiksi eläinsuojelun käyttämiin villikissaloukkuihin menneet supikoirat saataisiin lopetettua nopeasti – niitä kun ei haitallisina vieraslajeina voi päästää takaisin luontoon.

– Lynkkaaminen ja maalittaminen eivät vie asioita eteenpäin. Eihän tämä hyvää tee – ei eläinsuojelijoille eikä metsästäjille, Muotkavaara huokaa.

Arto (keskellä) ja Pia Minkkinen (oikealla) majoittivat talossaan pyyntikisoihin saapuneita kilpailijoita, joita eivät tunteneet ennalta. Harri Korhonen (vasemmalla) on metsästänyt yli 30 vuotta. Minkkinen harrastaa myös hylkeenpyyntiä, ja hän esitteli pyytämiensä eläinten nahkoja. Kuva: Silja Viitala / Yle

Metsästäjätkin eri mieltä eettisistä kysymyksistä

Reilulla 300 000 suomalaisella on metsästyskortti. ”Metsästäjät” eivät siis ole yhtenäinen joukko, joilla kaikilla olisi samanlainen käsitys siitä, mikä on eettistä metsästämistä.

Kaikki eivät hyväksy kilpailu-sanaa. Myös pyyntimenetelmistä käydään keskustelua lajin sisällä, sanoo Tiia Muotkavaara.

Luolapyynnissä metsästyskoira ajaa eläintä esimerkiksi maaluolasta ulos. Se jakaa mielipiteitä, koska luolapyynti voi olla vaarallista koiralle, mutta koira voi myös käydä saaliseläimeen kiinni ja aiheuttaa näin turhaa kärsimystä.

Riistakeskuksen Tapio Kangas taas näkee, että luolapyynti nähdään laajasti tärkeänä, koska ilman sitä esimerkiksi supikoirakantaa ei saisi pidettyä aisoissa.

– Peruslähtökohtana on, että metsästys perustuu metsästyslakiin ja kaikki, mikä on siellä sallittua, on yhteiskunnassa pohdittua. Metsästyslaki antaa eettisyydelle minimiehdot, mutta myös elää ajan mukaan. Metsästäjät pohtivat lisäksi paljon, miten oman toiminnan eettisyys toteutuu pyynnissä.

Muotkavaara toivoo, että eettisyydestä voitaisiin keskustella avoimemmin. Voisiko esimerkiksi koiria jalostaa niin, etteivät ne menisi luoliin ollenkaan? Voisiko metsästyskorttiin kuuluva osuus eettisyydestä olla laajempi?

Suomussalmella pienpetoriistaa kohdellaan Heikkisen mukaan kunnioittaen: lopetuslaukaukset tehdään huolellisesti ja välittömästi, riistaeläintä ei kiusata ja saaliseläimet päätyvät paikallisille käsityöammattilaisille.

Kylätalolta yli 20 kilometriä kaakkoon aamulla ammuttu kettu on aseteltu havupedille. Sekin on osa kunnioitusta, ettei raatoa heitellä pitkin poikin.

– Sitä on kiinnostunut siitä lajista, kiinnostaa seurata, oppia tuntemaan ja jahtaamaan. Se on minusta sitä riistan kunnioittamista. Kantoja vaalien, Arsi Tanskanen sanoo.

Valtteri Metso, Jere Pekkarinen, Toni Kemppainen, Vesa Piispanen, Marko Timonen, Simo Muhonen, Joni Kinnunen, opas Reima Juntunen ja Kalle Piispanen olivat viettäneet lauantaina tunteja yrittäen ajaa näätää kolostaan. Kuva: Silja Viitala / Yle

Tapahtumalla houkutellaan uusia harrastajia lajin pariin

Pimeässä suomussalmelaisessa metsässä näätä pääsee luolasta pakoon. Pari-kolmekymppisten miesten joukkue on pyytänyt sitä aamusta asti. Kahdeksan kaverusta ovat tulleet Suomussalmen metsiin Keski-Suomen Kinnulasta.

He ovat kisojen nuorin joukkue. Nuoret eivät varsinaisesti ole harvinaisuus metsästyksen parissa, mutta suuret ikäluokat ovat olleet aktiivisia metsästäjiä, ja nyt heitä on jäämässä pois metsästyksen parista.

Näätä pääsi pakoon, joten joukkue Team Kin_Hunting poistui metsästä.

Se on Jarmo Heikkisen mukaan yksi syy, miksi kisat on järjestetty; jotta lajin pariin saataisiin uusia ihmisiä.

Kohut ja kritiikki eivät siihen kyllä auta, sanovat näätää naaranneet miehet ja toivovat, että ihmiset tulisivat itse metsälle katsomaan, mistä on kyse. Metsästys on heille yhdessä tekemistä luonnossa.

Joni Kinnunen tutki puhelimen ruudulta Viki-koiransa sijaintia. Vieressä vasemmalla opas Reima Juntunen. Kuva: Silja Viitala / Yle

Viikonlopun aikana 15 joukkuetta pyytivät Suomussalmella yhteensä 22 kettua, kuusi näätää ja neljä minkkiä. Aluehallintovirasto määräsi paikalle eläinlääkärin. Valvontaeläinlääkäri Mikaela Sauvala tarkisti raadot sunnuntaina ja sanoo, että eläinsuojelulakia noudatettiin.

Korjattu 23.11. klo 13:10 kisa-alue oli noin 120 000 hehtaaria eikä 120 hehtaaria, kuten jutussa luki.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 24.11. klo 23 asti.