Hyppää sisältöön

Kun mieli on rikki, on lohdullista tietää, että joku selvisi samasta – siksi Sini Kirvesmäki on kertonut tarinansa jo satoja kertoja

Yksi mielenterveysviikon aiheista on vertaistuki. Kokemusasiantuntijan tuki voi auttaa ja hälventää mielenterveyden häiriöihin yhä liittyvää häpeäleimaa.

Sinin Kirvesmäen piirroksista on tekeillä piirrosanimaatioelokuva, nimeltään ”Viimeinen valonpisara”. Kasvot- niminen piirros syntyi selvitymistarinan käännekohdassa.

Alavutelaisen Sini Kirvesmäen, 39, koettelemukset alkoivat pian ensiparkaisun jälkeen. Vastasyntyneellä todettiin aivokasvain.

Kamppailu vaikean sairauden kanssa toi Sinin pikkulapsivuosiin haasteita ja uudet odottivat koulussa, kun kiltti ja hiljainen tyttö joutui muiden lasten silmätikuksi. Pahaa oloaan Kirvesmäki lääkitsi syömällä – ja taas syömällä.

Painoa kertyi.

– En kertonut kiusaamisesta kenellekään ja vuosien varrella aloin uskoa, että olen juuri sellainen kuin kiusaajat väittivätkin; lihava, typerä, säälittävä ja arvoton.

Yksi asia johti toiseen.

Yläluokilla Kirvesmäki lopetti syömisen lähes kokonaan ja paino putosi 20 kiloa puolessa vuodessa.

Alitajunnassaan Kirvesmäki ymmärsi suhteensa ruokaan olevan sairas, mutta kiittävät kommentit edullisesta ulkomuodosta ajoivat jatkamaan.

– Parin vuoden näännyttämisen jälkeen yhden lakupalan syöminen laukaisi ahmimisen uudelleen.

Ikään kuin tässä ei olisi jo kyllin, Kirvesmäki päätyi parisuhteeseen, jossa joutui kokemaan väkivaltaa usean vuoden ajan.

Sini Kirvesmäen elämän 20 ensimmäistä vuotta olivat täynnä vastoinkäymisiä. 12 vuotta terapiassa palautti voimat. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle

Avohaavoista taisteluarpia

Sini Kirvesmäen tarina elämänsä 20 ensimmäisestä vuodesta on surullinen, mutta ei lajissaan ainoa.

Mielenterveyden kanssa kamppailee yhä useampi, eikä ulospääsy omista ongelmista ole helppoa.

Ei silloinkaan, kun niiden luuli jo jääneen taakse.

Päästyään irti väkivaltaisesta kumppanista ja löydettyään uuden, turvallisen suhteen Kirvesmäki päätti haudata menneet ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kului vuosi kunnes mieli päätti toisin.

– Kaikki traumaperäiset oireet – painajaiset, takaumat ja pelkotilat – romahduttivat vointini ja hakeuduin terapiaan.

Alkoi yli 12 vuotta kestänyt terapiajakso. Kirvesmäellä diagnosoitiin traumaperäinen stressihäiriö ja keskivaikea masennus.

Nyt Sini Kirvesmäki kokee selvinneensä vaikeuksista ja haluaa auttaa muita kokemusasiantuntijana.

– Kipeistä avohaavoista on tullut taisteluarpia, joita kannan ylpeydellä.

Kokemusasintuntija hälventää häpeää

Kokemusasiantuntijoita on koulutettu Suomessa jo pitkään. Kokemustoimijuus on ollut keskeinen osa Suomen mielenterveysliiton toimintaa jo lähes 30 vuoden ajan.

Etelä-Pohjanmaallakin kokemusasiantuntijoita on koulutettu toistakymmentä vuotta. Toiminta on keskittynyt pääosin erikoissairaanhoitoon.

Keväällä 2021 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä käynnistyi Kokemusasiantuntijatoiminta osaksi kuntien peruspalveluita -hanke, joka nimensä mukaisesti pyrkii levittämään tukiverkostoa. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi hankeelle juuri puolen vuoden jatkorahoituksen.

– Tuntuu että tarvetta on. Näihin asioihin liittyy paljon häpeää. Jos on kokemusasiantuntija kertomassa, se hälventää häpeäleimaa nopeasti, sanoo hanketyöntekijä Ulla Aninko-Rajala.

Hanketyöntekijä Ulla Aninko-Rajala toivoo, että kokemusasiantuntijuus juurtuisi kuntien peruspalveluihin ja oppilaitoksiin. Kuva: Birgitta Vuorela

Aninko-Rajala on sairaanhoitajana tehnyt työtä käytännön psykiatrian parissa ja tietää, että mielenterveypalveluille on paljon kysyntää, eikä kaikkeen pystytä vastaamaan.

Voisiko tähän tyhjiöön kokemusasiantuntijoista olla apua?

Hyvinkin, Aninko-Rajala uskoo, vaikka hyvinvointialueiden organisaatiomuutoksiin liittyy vielä paljon kysymysmerkkejä.

– Tulevissa palveluissa olisi hyvä hyödyntää kokemusasiantuntijoita vaikka kynnyksettömien palveluiden systeemeissä, aprikoi Aninko-Rajala.

Joskus kohtaaminen riittää

Kokemusasiantuntijat koulutetaan tehtäviinsä, mutta he eivät ole terveyden ammattilaisia. Ulla Aninko-Rajala muistuttaa, että kaikki tilanteet eivät vaadi ns. ammattiapua.

– Aina se ei ole hoitamista, riittää kohtaaminen.

Meneillään olevan mielenterveysviikon teemalause on ”Hyvä alkaa ennen kuin vaikeudet loppuvat”. Tällä Mielenterveysliitto haluaa muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse olla valmis tai täysin ehjä voidakseen kokea myös elämän hyvät puolet.

Aina se ei ole hoitamista, riittää kohtaaminen

Ulla Aninko-Rajala

Aina on toivoa.

Muiden samaa kokeneiden ihmisten kokemukset voivat vahvistaa toivoa vaikeissa tilanteissa. Siksi mielenterveysviikolla puhutaan myös vertaisuuden merkityksestä.

– Tunne siitä, että joku toinen on kokenut saman kuin minä, voi auttaa näkemään valoa ja toivoa myös omassa, vaikeassakin, tilanteessa, sanoo Mielenterveyden keskusliiton viestinnän asiantuntija Emma Nikka.

Selviytynyt, mieluummin kuin parantunut

Omien kokemusten jakaminen antaa voimaa myös kokemusasiantuntijalle itselleen, sanoo Sini Kirvesmäki.

Vaikka omiin vaikeisiin muistoihin palaaminen voi yhä tehdä kipeää, taakka ei kasva vaan kevenee.

– En koskaan lähde kuormittuneena tapaamisista kotiin, pikemminkin se voimaannuttaa.

– Olen kertonut tarinani satoja kertoja vuosien varrella, siitä on tullut työkalu ja voimavara.

Sini Kirvesmäki ei enää pelkää, että muiden kohtalot voisivat vetää hänet itsensä uudelleen tummiin vesiin. Terapia antoi työkalut päästä eteenpäin huonoista hetkistä, joita jokaiselle vääjäämättä tulee.

Olen kertonut tarinani satoja kertoja vuosien varrella, siitä on tullut työkalu ja voimavara.

Sini Kirvesmäki

Kirvesmäki saa usein vastata kysymykseen oletko nyt parantunut, terve?

– Molemmat vähän huonoja sanoja. Toipunut ja selviytynyt ovat parempia.

Sini Kirvesmäen oli aluksi helpompi kertoa vaietuista kokemuksistaan piirtämällä kuin puhumalla. Kuva: Suvi Kirvesmäki

Kuvista sanoihin

Joskus traumat ovat niin syviä, ettei sanoja heti löydy, vaikka tahtoa kaiken jakamiseen olisi. Konsteja alkuun pääsemiseksi on muitakin.

Myös Sini Kirvesmäki joutui etsimään omansa.

Aloitettuaan terapian Kirvesmäki oli lukossa. Hän ei pystynyt puhumaan asioista, joista oli vuosikaudet tietoisesti vaiennut.

– Terapeutti löi eteen kynän ja paperia kysyen, voisitko piirtää, muistelee Kirvesmäki.

Kirvesmäki oli harrastanut piirtämistä nuoruudessa, mutta se oli jäänyt taka-alalle.

– Piirtämisen myötä terapia otti isoja askelia eteenpäin. Sanat tulivat rinnalle vasta vuosia myöhemmin.

Piirustuksia syntyi useita. Nyt niistä on Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston apurahan turvin tekeillä piirrosanimaatioelokuva “Viimeinen valonpisara”, joka kertoo Sini Kirvesmäen selviytymistarinan.

Elokuva valmistuu ensi vuoden lopulla.

Aiheesta voi keskustella lauantaihin 26. marraskuuta kello 23 asti.

Aiheesta enemmän:

Alkoholisti, maahanmuuttaja, raiskattu ja perheeseensä kyllästynyt - kokemusasiantuntija maksaa osaamisestaan kovan hinnan

Suomessa voisi olla miljoona sairauspäivää vähemmän, jos mielenterveyden ongelmia hoidettisiin eri tavalla, lupaa hanke

Psykologi: Somen luoma täydellisyyden harha vaikuttaa varsinkin nuoriin tyttöihin

Suosittelemme sinulle