Hyppää sisältöön

Ansa nimeltä Noversol

Pienestä tuntemattomasta firmasta alkoi vyyhti, jossa viranomaiset töpeksivät, sivullisia tuomittiin ja koko jutun aiheuttaja jäi ilman rangaistusta.

Sinä keväänä Jukka oli suuren osan ajasta poissa. Kun hän töiltään piipahti kotona, Verohallinnolta saapuneen kirjeen avaaminen ei ollut ensimmäisenä mielessä.

Kuoressa odotti yllätys. Kirjeessä olleen veroilmoituksen mukaan Jukalle, maaseudulla asuvalle koneurakoitsijalle, oli maksettu vuonna 2016 palkkaa yli 750 000 euroa.

Maksaja oli Noversol-niminen yritys, joka pyöritti kaupparekisterin perusteella autokauppaa. Oikeasti Jukka ei ollut tehnyt töitä yritykselle eikä saanut sieltä euroakaan.

– En ole ikinä kuullut koko firmasta, Jukka sanoo.

Yhtiö oli kuitenkin ilmoittanut verottajalle maksaneensa Jukan palkoista tuntuvat ennakonpidätykset. Tämäkään ei ollut totta, mutta ilmoituksen perusteella Verohallinnon olisi pitänyt maksaa Jukalle yli 77 000 euron veronpalautukset.

Kun Jukka avasi kirjeen, hän huomasi palautuspäivän menneen umpeen. Se ei huolettanut häntä, sillä hän arveli verottajan korjaavan virheen.

– Mehän naureskeltiin koko jutulle kavereiden kesken.

Asia näyttikin olevan kunnossa: pian tapahtuneen jälkeen Verohallinnosta tuli kirje, jonka mukaan Noversolin palkkoja ei verotettaisi Jukan tulona eikä hän saisi palautuksia. ”Tämä kirje ei edellytä teiltä mitään toimenpiteitä”, viestissä luki.

– Ajattelin, että asia on sillä selvä.

Kaikkea muuta. Pian Jukka sai kutsun poliisiasemalle epäiltynä törkeästä veropetoksesta. Poliisilta Jukan paperit siirtyivät syyttäjälle ja lopulta oikeuteen. Hän päätyi vastaamaan syytteisiin asiassa, jossa hän ei ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kyse.

– Tämän kun joku selvittäisi, hän sanoo.

Selvitys alkaa 13 nimen listasta

Jutussa ei vaikuta olevan mitään järkeä. Miksi tuntematon yritys ilmoittaa maksaneensa valtavan summan rahaa tavalliselle duunarille toisella puolen Suomea?

Alan keriä juttua auki poliisin aineistossa löytyvästä nimilistasta. Siinä on lueteltu ihmiset, jotka ovat verotietojen mukaan saaneet palkkaa Noversolilta.

Listalla on 13 nimeä. Yksi heistä on syytteeseen joutunut ”Jukka”. Se tosin ei ole hänen oikea nimensä: Jukka suostuu kertomaan tarinansa ainoastaan nimettömänä, koska ei halua tulla tunnetuksi rikosasiasta.

Tiedän nimeltä kaksi muutakin listan henkilöä. Putin-mielinen dosentti Johan Bäckman on myös saanut väitetysti rahaa Noversolilta – samoin tunnettu talousrikollinen Tuomo Ahonen.

Suurin osa muista nimistä vaikuttaa uppo-oudoilta. Yksi paljastuu metsänhoitajaksi pohjoisesta, toinen pankkipomoksi Etelä-Suomesta. Kolmas on ollut 74-vuotias, kun tapahtumat ovat alkaneet.

Nämä ihmiset ovat Noversolin jättämän veroilmoituksen mukaan saaneet yritykseltä palkkaa yhteensä lähes 4,9 miljoonaa euroa. Soitan listaa läpi – kukaan ei myönnä olleensa missään tekemisissä yrityksen kanssa.

– Onko se viemärifirma? kysyy yksi Noversolin ”työntekijöistä”, nyt jo eläkeikäinen mies.

”Kerro, mitä tiedät Noversol Oy:stä”

Ei ihme, ettei kukaan mysteeriyhtiön palkkalistoilla ollut tunnista yritystä. Edes Noversolin alkuperäinen hallituksen jäsen, hämäläinen rakennusmies, ei muista firmaansa.

– Sitä on ollut kaikenlaisia yrityksiä, hän naurahtaa puhelimeen.

Hän ei taida puhua ihan totta. Vaikka miehellä on ollut useita yrityksiä, tämän pitäisi olla tuttu. Helsingin poliisin talousrikostutkija on nimittäin soittanut hänelle vuosia aiemmin selvittäessään Noversoliin liittyvää rikosvyyhtiä.

Puhelu kesti kymmenen minuuttia ja poliisi kysyi rakennusmieheltä kaksi kysymystä.

Animoidut vuorosanat ovat peräisin poliisin ja oikeuden asiakirjoista.

Poliisi kysyi rakennusmieheltä myös nuoresta miehestä, jonka nimi oli pulpahtanut esiin juttua tutkittaessa. Nuorukainen osoittautuu rakennusmiestä tärkeämmäksi hahmoksi Noversolin tapauksen selvittämisessä.

Kutsutaan häntä tässä jutussa nimellä Lassi.

Velkainen autonasentaja lähti isojen poikien leikkiin

Torstai, lokakuun 19. päivä vuonna 2015 oli sateinen. Kannelmäen Prismaan Helsingissä saapui nuori mies. Hän käveli palvelupisteeseen ja ojensi virkailijalle passinsa.

Mies oli Lassi – parikymppinen autonasentaja, joka asui äitinsä luona Vantaalla. Hän oli ulosottoveloissa ja tarvitsi rahaa.

Hän oli juuri löytänyt keinon saada lisätuloja helposti. Ohjeet olivat yksinkertaiset. Lassin oli avattava tyhjä pankkitili ja annettava sen tunnukset ja kortti toiselle henkilölle, jos niin käsketään.

Mutta Lassi oli suostunut muuhunkin. Hänen Kannelmäen Prismassa avaamastaan tilistä tuli Noversol Oy:n pankkitili ja Lassista yhtiön uusi hallituksen jäsen.

Lokakuussa Noversol järjesti ”ylimääräisen yhtiökokouksen”. Pöytäkirjan mukaan kokouksen oli kutsunut koolle Lassi ja hän oli myös ainoana läsnä. Yksimielisesti hän päätti muuttaa yhtiön toimialaksi autokaupan ja valtuuttaa itsensä hoitamaan ”hankintoja Saksassa, Suomessa ja Ruotsissa”. Poliisille hän kiisti tietävänsä roolistaan mitään.

Jengiläiset pitivät viranomaisia pilkkanaan

On epäselvää, oliko Noversolilla koskaan oikeaa toimintaa. Se aloitti laillisena rakennusalan yrityksenä vuonna 2005, mutta pantiin talviunille muutamaa vuotta myöhemmin.

Vuonna 2015 sille keksittiin parempaa käyttöä. Cannonball MC -kerho oli tuolloin huomannut tuottoisan aukon verottajan järjestelmässä.

Tapasin entisen Cannonball-jäsenen selvittääkseni, mistä Noversol-jutussa oli kyse. Hän suostui avamaan rikosvyyhtiä, mutta ainoastaan nimettömänä. Hän sanoo jättäneensä rikokset eikä halua julkisuutta entisenä jengiläisenä. Kutsutaan miestä siis keksityllä nimellä ”Jami”.

– Suurimmalla osalla ei ollut mitään taustaa yrittämisestä, silti käytiin kymppitonneja hakemassa tililtä, hän sanoo.

Jami ei muista Noversolia nimeltä, vaikka hän tiesikin rikoksista. ALV-vyyhtiä pyöritti kerhon pieni ydinryhmä ja joukko ulkopuolisia avustajia. Muille ei kerrottu yksityiskohtia.

Kuvio oli yksinkertainen: Ensin tarvittiin pöytälaatikkofirma, kuten Noversol. Yritykseen nimettiin sopiva vastuuhenkilö, kuten Lassi – velkainen tai muuten yhteistyökykyinen bulvaani.

Sen jälkeen tarvittiin yrityksen vastuuhenkilön pankkitunnukset. Niiden avulla yritys pystyi hakemaan verottajalta aiheettomia veronpalautuksia. Noversol sepitti tehneensä ostoja, joiden hintaan sisältyvät arvonlisäverot se ilmoitti vähennettäväksi omassa verotuksessaan.

Verottaja hyväksyi ilmoitukset käytännössä ilman todisteita. Noversolilla ei ollut todellista liiketoimintaa ja sen pankkitili oli vasta avattu ja typötyhjä. Silti yritykselle maksettiin yli 28 000 euroa ALV-vähennyksinä. Sama kuvio toistettiin kymmenissä yrityksissä samaan aikaan: Maalaus Mobilum, Perimet, Jetrocon, Granitek, Japhill…

– Ei ollut mitään järkeä, miten helppoa se oli, Jami muistelee.

Kun rahat olivat tilillä, ne nostettiin nopeasti ja vaihdettiin kultalaattoihin ja muuhun arvotavaraan.

Poliisi iski petosrinkiin

Helpon rahan aika loppui eräänä keväisenä torstaiaamuna kello 7:07.

Kotona äitinsä luona nukkunut Lassi sai tuolloin kurjan herätyksen. Poliisi tuli sisään ja ilmoitti tekevänsä kotietsinnän.

Aiemmin sinä keväänä verottaja oli ymmärtänyt, että joku varasti siltä suuria määriä rahaa. Syyllisten etsinnässä oli tulilinjalla Lassi: olihan hän kaupparekisterin mukaan Noversolin ainoa vastuuhenkilö. Poliisi oli kuunnellut hänen puhelintaan jo viikkoja.

Lassi kävi vessassa ja seurasi keittiön pöydän ääressä, kun poliisit penkoivat paikkoja. Jääkaapin pakastelokerosta löytyi puhelimen SIM-kortti ja muutama satanen rahaa.

Poliisin toimintaan tympääntynyt Lassi sanoi, että rahat kuuluivat ehkä perheen koiralle.

Seuraavien päivien aikana poliisi kuulusteli Lassia kolme kertaa. Tutkijoille selvisi, että nuorukainen oli lopulta vain pikkutekijä.

Hänen pankkitunnuksensa olivat isompien poikien hallussa: kolme Cannonball-miestä oli tallentunut valvontakameroihin, kun he olivat käyttäneet Lassin S-pankin korttia pankkiautomaatilla ja kultakauppiaalla.

Yksi kuvissa näkyneistä oli Janne ”Nacci” Tranberg. Hän oli Cannonballin tuolloisia johtohahmoja – julkisuutta kaihtamaton keulakuva, jonka tyyli ärsytti osaa vanhoista jengiläisistä.

Kuulustelussa poliisi kirjasi miehen ammatiksi ”konsultti” ja kyseli, miksi tämä käytti Lassin pankkikorttia.

Jukka sai syytteen törkeästä veropetoksesta

Tranberg oli oikeassa: pankkiautomaatin käyttäminen ei tosiaan ole veropetos. Sen sijaan perusteettomien ALV-palautusten hakeminen on.

Rikos on sekin, kun jättää ilmoittamatta verottajalle veroilmoituksessa olevista keksityistä ennakonpidätyksistä. Niinpä syyttäjä alkoi yksi kerrallaan nostaa syytteitä Jukkaa, dosentti Bäckmania ja muita Noversolin niin kutsuttuja työntekijöitä kohtaan.

Syytteen sai kuusi henkilöä, jotka eivät oma-aloitteisesti korjanneet veroilmoituksessa olleita virheitä. Yksi heistä oli Noversolin bulvaani Lassi, muut vaikuttivat täysin sivullisilta. Ilman verottajan väliintuloa myös he olisivat saaneet aiheettomia veronpalautuksia.

Yksi Noversolin väitetyistä palkansaajista oli ”Tapio”. Alla olevalla äänitteellä hän kertoo, miltä oikeuteen joutuminen tuntui. Äänite sisältää voimakasta kielenkäyttöä.

”Tapion” haastattelu

Tapio väitti Jukan tavoin, ettei hän ollut edes avannut verottajan kirjettä ennen määräaikaa. Syytettyinä heidän ei tarvinnut puhua totta. Kumpikin pitää silti lainvoimaisen tuomionkin jälkeen kiinni tarinastaan.

Totta tai ei – syytteen kannalta sillä ei ollut merkitystä. Joulun alla vuonna 2019 Jukka kutsuttiin oikeuteen vastaamaan syytteeseen törkeästä veropetoksesta. Se tarkoittaisi enintään neljän vuoden vankilatuomiota.

Noversolin ”työntekijöiden” henkilötiedot oli varastettu

Käräjäoikeus punnitsi Jukan tapausta monesta kulmasta. Oli kiistatonta, että hän ei ollut saanut euroakaan. Hänellä ei myöskään ollut mitään tekemistä Cannonballin kanssa – sitä syyttäjä ei yrittänyt edes väittää.

Jukan avustaja, varatuomari Juha Miettinen vetosi siihen, että hänen päämiehensä oli itse asiassa identiteettivarkauden uhri. Miettinen pyysi poliisia tutkimaan, miten henkilötiedot olivat päätyneet Cannonballin haltuun. Sitä ei koskaan edes yritetty.

– Koko jutun tutkinnassa haettiin syyllisyyttä tukevia seikkoja, mutta jätettiin toinen puoli vähemmälle huomiolle. Se ei ole esitutkintalain hengen mukaista, Miettinen sanoo.

Lähes kaikki tavoittamani Noversolin ”työntekijät” kertovat, että heidän henkilötietonsa ovat joskus joutuneet vääriin käsiin. Yksi kadotti lompakkonsa, toisen tiedot kalasteltiin netissä, kolmannelta varastettiin auto ja samalla hävisi autossa ollut passi. Myös Jukka muistelee joutuneensa joskus identiteettivarkauden kohteeksi.

– Poliisi kysyi minulta, olenko kadottanut ajokorttini tai henkkarit, koska henkilötietojani oli yritetty käyttää väärin.

Ei ole salaisuus, että varastetut henkilötiedot päätyvät usein rikolliseen käyttöön. Eräs mies kadotti ajokorttinsa ja sai 13 vuotta myöhemmin kuulla sen löytyneen United Brotherhood -jengiläisen kotoa.

– Niitähän saatiin vaikka mistä, ja moni antoi henkilötietonsa vapaaehtoisesti, Cannonball-jengissä vaikuttanut ”Jami” sanoo.

Hän vihjaa myös yhdestä mahdollisesta motiivista identiteettivarkauksiin liittyen. Jos tekijällä oli kaikkien uhrien henkilötiedot, hän pystyisi ehkä myös ohjaamaan veronpalautukset itselleen. Sitä on miettinyt myös Jukka.

– Miten tämä olisi jatkunut, jos rahat olisivat tulleet tilille? hän kysyy.

– Olisivatko pyssymiehet tulleet ovelle yksi ilta?

Verottaja olisi voinut estää koko jutun

On vielä kerran palattava vuoteen 2016.

Cannonballin helpon rahan automaatti oli juuri mennyt rikki. Poliisi keräsi laatikkokaupalla näyttöä Janne Tranbergiä ja muita ALV-vyyhdin avainhahmoja vastaan. Tranberg saisi myöhemmin 2 vuotta ja 7 kuukautta linnaa, Lassi 9 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Elokuussa verottaja sai valmiiksi Noversolia koskevan verotarkastuksen. Lähes 30 000 euron ALV-palautuksista oli jäänyt yhtiön tilille 97,14 euroa – muut oli aikaa sitten käytetty. Verottaja ehdotti yhtiön poistamista rekisteristä. Oli selvää, että Noversolilla ei ollut mitään annettavaa lailliseen yritystoimintaan.

Mutta sitten tapahtui jotakin kummaa.

Lokakuun 10. päivä verottaja sai Noversolilta vielä yhden ilmoituksen. Se oli vuosi-ilmoitus lähes 4,9 miljoonan euron palkkakuluista. Tämä oli se veroilmoitus, jonka seurauksena Jukka, Johan Bäckman ja neljä muuta Noversolin ”työntekijää” päätyivät oikeuteen.

Verottajalla oli tiedossa, että yritys oli olemassa ainoastaan rikosten tehtailua varten. Miten tällaisen yrityksen annettiin tehdä ilmoitus, jonka tiedot vietiin työntekijöiksi väitettyjen sivullisten verotukseen? Tätä kysyi oikeudessa myös Jukkaa avustanut lakimies Juha Miettinen.

Todistajana kuultu verotarkastaja ei osannut vastata.

– Tämä on minusta jutussa edelleen järkyttävin piirre, Miettinen sanoo nyt.

Se ei ollut ainoa outo yksityiskohta. Juttua tutkittaessa Verohallinto ei enää löytänyt järjestelmästä tietoa, kenen tunnuksilla Noversolin vuosi-ilmoitus oli tehty. Normaalisti kyseinen tieto tulisi pystyä hakemaan kymmenen vuoden ajalta.

Miksi – Verohallinto ei osannut vastata.

Tilaisuus, työkalu ja motiivi

Kuka Noversolin veroilmoituksen jätti?

Vaikka varmuutta ei ole, eräs yksityiskohta vihjaa tekijän olleen joku Cannonballista.

Noversolin 13 ”työntekijästä” kaikille paitsi yhdelle olisi kuulunut ilmoituksen perusteella veronpalautuksia. Poikkeus oli tunnettu talousrikollinen Tuomo Ahonen.

Hänelle ilmoituksen tekijä yritti junailla miljoonaluokan mätkyjä – Noversol oli muka maksanut Ahoselle lähes kaksi miljoonaa euroa palkkaa sivutuloina, mutta ainoastaan 34 596 euroa ennakonpidätystä.

Ahonen oli tuohon aikaan riidoissa Cannonballin kanssa. Siitä löytyy todisteita Janne Tranbergin Facebookista ja muista lähteistä.

– Hän oli vitun raskas tyyppi, sanoo eräs ex-Cannonball-jengiläinen taustahaastattelussa.

Samana päivänä, kun Noversolin veroilmoitus saapui verottajalle, Tranberg kirjoitti Facebookiin olleensa juuri kaksi vuorokautta juomassa Cannonballin kerhotilalla. Hän pyysi seuraajiltaan neuvoja, miten kotiväkeä voisi lepytellä.

Jos Facebook-päivitys oli aito, Cannonball-miehillä oli ilmoituksen tekemiseen sekä motiivi, tilaisuus että työkalu: kiusanteko, yhteinen aika kerhotilalla ja Lassin pankkitunnukset.

– Tosin siinä kondiksessa missä kerhotilalla yleensä oltiin, tuskin siellä tällaista oltaisi kyetty tekemään ilman ulkopuolista apua, ex-Cannonball-lähde sanoo Ylelle.

Yksi Cannonballin rivijäsen jopa tuomittiin myöhemmin kavalluksesta Noversolin kausi-ilmoituksen kaltaisessa jutussa. Hän oli ilmoittanut Maalaus Mobilum Oy:n nimissä olemattomia palkkatuloja itselleen ja saanut niistä veronpalautuksia.

Varsinainen tekijä ei koskaan joutunut vastuuseen

Haastattelin tätä juttua varten kolmea entistä Cannonball-jäsentä, poliiseita sekä Noversolin vuosi-ilmoituksessa listattuja henkilöitä. Yksi jengilähteistä vihjaa tietävänsä, kuka syypää voisi olla – mutta ei kerro.

– Se on poliisin tehtävä selvittää nämä.

Sitä viranomaiset eivät tehneet. Noversolin vuosi-ilmoituksen tekijä ei koskaan joutunut vastuuseen. Kyseessä olisi voinut olla väärän todistuksen antaminen viranomaiselle, mistä tuomio on enimmillään kuusi kuukautta vankeutta. Mahdollinen rikos on jo vanhentunut.

Sen sijaan kuusi yrityksen ”työntekijää” joutui syytteeseen. Lassi, Tapio ja kaksi muuta tuomittiin jo käräjäoikeudessa. Jukka ja dosentti Bäckman voittivat käräjillä, mutta syyttäjä ja verottaja veivät jutut hovioikeuteen.

Oikeus kohteli Noversolin ”työntekijöitä” eri tavoin

Sekä Jukka että Bäckman vetosivat tietämättömyyteen. Heillä ei ollut syytä olettaa, että veroilmoituksessa olisi perättömiä palkkoja mysteerifirmalta. Bäckmanin mielestä verottajan tuli oikaista huijaukset itse ”eikä vainota huijauksen kohteeksi joutuneita”. Lisäksi kumpikin vetosi poissaoloihinsa: Jukka töihinsä, Bäckman ulkomailla oloon.

Samankaltaisesta asetelmasta huolimatta oikeus katsoi Jukan toimineen tahallisesti ja Bäckmanin tahattomasti. Jukka tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen veropetoksesta, Bäckman vapautettiin syytteistä. Lisäksi Jukan maksettavaksi tuli tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut.

Viimeinenkin Noversol-juttu tuli lainvoimaiseksi marraskuussa 2022.

Jukan tuomio on sinänsä lainmukainen: ihmisellä on velvollisuus korjata veroilmoituksen virheelliset tiedot. Viranomaisten kompurointi jutun aikana ja Bäckmanin vapautuminen herättävät kuitenkin kysymyksen, oliko lopputulos reilu.

– Minä näen jutun kohtuuttomana, sanoo Jukkaa avustanut varatuomari Juha Miettinen.

Jukka on halunnut unohtaa koko jutun. Mutta kerron hänelle vielä Bäckmanin tapauksen oikeuskäsittelystä.

Siitä Jukka ei ole tiennyt mitään: hän luulee verottajan voittaneen jokaisen jutun. Puhelimessa tulee hetkeksi hiljaista. Sitten Jukka sanoo raskaasti:

– Ei saatana.