Hyppää sisältöön

Nan Goldinille määrättiin vahvoja opioideja, jotka olivat viedä häneltä hengen – kulttivalokuvaajan näyttely avautui Tukholmaan

Moderna Museetin näyttelyssä esitellään maailmankuulun taiteilija-aktivistin tuotantoa 1970-luvulta asti.

Nan Goldinin näyttely toteutettiin Moderna Museetiin kuraattori Fredrik Liewin aloitteesta.

Nan Goldin on aikamme tärkeimpiä valokuvaajia. Nyt hän on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Yhdysvaltalaisesta valokuvaajasta kertova dokumentti All the Beauty and the Bloodshed palkittiin syyskuussa Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnolla, ja lokakuun lopussa Moderna Museetissa avautui laaja Goldin-näyttely.

69-vuotias Goldin tunnetaan parhaiten valokuvista, joihin hän taltioi Bostonin ja New Yorkin HLBTIQ-piirien elämää 1970- ja 1980-luvuilla. Taiteensa kautta hän nousi yhdeksi aikakauden keskeisistä AIDS-aktivisteista.

Sittemmin Goldinin aktivismi on kääntynyt kohti isoja lääkeyrityksiä, joita pidetään syypäinä Yhdysvaltoja ravisuttavaan opioidikriisiin. Opioidien yliannostukseen on kuollut Yhdysvalloissa 2000-luvulla satoja tuhansia ihmisiä.

Hengenlähtö oli lähellä Goldinillakin. Taiteilija jäi koukkuun vahvoihin kipulääkkeisiin, joita hänelle määrättiin vuonna 2014.

Yle kävi tutustumassa Moderna Museetin näyttelyyn, joka on auki helmikuun loppuun asti.

Nan Goldinin valokuvat pyörivät Moderna Museetissa diaesityksinä. Goldin sanoo ajattelevansa itseään ensisijaisesti elokuvantekijänä. Kuva: Daniel Ivarsson

Joka kuraattorin unelma

Kuraattori Fredrik Liew vaikuttaa tyytyväiseltä. Nan Goldinin näyttely on avautunut pari viikkoa aiemmin, ja yleisöt ovat löytäneet paikalle.

– On huikeaa katsoa, kuinka ihmiset istuvat täällä ja jäävät jumiin kuvien äärelle, Liew sanoo.

– Monilla on suhde Nanin kuviin ja tarinoihin ilman että he välttämättä ajattelevat häntä nykytaiteilijana. Suhde on usein henkilökohtainen.

Liew sanoo tienneensä Nan Goldinista ennen kuin hän tiesi mitään nykytaiteesta. Hän näki Goldinin kuvia lehdissä ja popkulttuurissa. Vasta paljon myöhemmin hän alkoi ymmärtää Goldinin asemaa osana taiteen historiaa.

Nan Goldinin näyttely Moderna Museetissa syntyi kuraattori Fredrik Liewin aloitteesta. Kuva: Daniel Ivarsson

Vuonna 2019 Liew otti yhteyttä Goldiniin. Hän oli nähnyt Goldinin tuoreet kuvasarjat Sirens ja Memory Lost. Molemmat olivat elokuvallisia kokonaisuuksia, joissa hyödynnettiin kuvien lisäksi musiikkia ja äänitallenteita.

Liew halusi tehdä museoonsa retrospektiivin, joka esittelisi laajasti Goldinin mahtia tarinankertojana.

– Kun lähestyin Nania, kävi ilmi, että hän oli uneksinut vuosikymmenten ajan tällaisesta näyttelystä ja odottanut, että joku ottaisi häneen yhteyttä, Liew sanoo.

Goldin on sanonut tekevänsä elokuvia, välineenä vaan ovat valokuvat. Hän esittelee kuviaan usein diaesityksinä. Tämä juontaa juurensa bostonilaiseen taidekouluun, jossa ei 1970-luvulla ollut valokuvien kehittämiseen tarkoitettua pimiötä.

Nan Goldin on ystäviensä kanssa piknikillä. Valokuva on osa The Other Side -kuvasarjaa (1992–2021). Kuva: Nan Goldin

Konsepti sopi hyvin Moderna Museetin päätökseen luopua toistaiseksi teoslainoista, jotka edellyttävät pitkän matkan kuljetuksia. Digitaaliset diaesitykset eivät vaadi rahtikontteja tai kuriireja.

Näyttelyä valmisteltiin parin vuoden ajan tiiviissä yhteistyössä Goldinin kanssa.

– Tilaisuus olla häntä lähellä vuosien ajan, kehittää tätä näyttelyä ja tuoda se yleisöille, on ollut joka kuraattorin unelma.

Berliinin Hotel Savoyssa kuvattu ”Amanda at the sauna” on osa The Ballad of Sexual Dependency -kuvasarjaa (1981–2022). Kuva: Nan Goldin

”Itken sen äärellä”

Moderna Museetin näyttely koostuu kuudesta huoneesta, joista kukin esittelee yhtä kuvasarjaa. Mustaan verhotun tilan on suunnitellut libanonilais-ranskalainen arkkitehti Hala Wardé, jonka kanssa Goldin on tehnyt ennenkin yhteistyötä.

Näyttelytila on pelkistetty ja geometrinen. Ympyrän, suorakaiteen ja oktagonin muotoisten huoneiden äänimaisemat sekoittuvat käytävillä toisiinsa.

Sisäänkäynnin tuntumaan sijoitettu The Ballad of Sexual Dependency (1981–2022) on kuvasarjoista vanhin ja kuuluisin. Se käsittelee seksiä, seksityötä, sukupuoli-identiteettiä ja lähisuhdeväkivaltaa. Kauneus ja kipu kulkevat intiimeissä kuvissa rinnan: näemme tusinoittain ihailevia kuvia Goldinin poikaystävästä, ja perään karuja kuvia kumppanin pahoinpitelemästä taiteilijasta.

Jos Goldinin nimi kuulostaa etäisesti tutulta, johtuu se todennäköisesti juuri Ballad-sarjan kuvista.

The Ballad of Sexual Dependency -kuvasarjassa (1981–2022) on paljon kuvia Nan Goldinista ja hänen entisestä poikaystävästään. Kuva: Nan Goldin

The Other Siden (1992–2021) kuvat sijoittuvat bostonilaiseen baariin, jossa Goldin vietti 1970-luvulla aikaa drag queen -ystäviensä kanssa. Fire Leap (2010–22) kuvaa vanhemmuutta ja lapsia, Sirens sekä Memory Lost riippuvuutta.

Sisters, Saints, and Sibyls (2004–22) on näyttelyn tiloista ehkä vaikuttavin. Kolmen valkokankaan triptyykki kertoo Goldinin isosiskosta Barbarasta, jonka elämänhalu tukahtui konservatiivisessa lapsuudenkodissa. Barbara tappoi itsensä 18-vuotiaana.

Triptyykissä Goldin rinnastaa siskonsa tarinan suojeluspyhimys Pyhään Barbaraan, jonka ahdasmielinen isä mestasi. Samalla hän kertoo itsetuhoisuudestaan, joka oli suoraa seurausta siskon kuolemasta.

Sisters, Saints, and Sibyls on haastatteluhetkellä kuraattori Liew'n rakkain paikka näyttelyssä.

– Itken sen äärellä.

Nan Goldin kuvasi myös itseään. Tämä kuva on osa Sisters, Saints, and Sibyls -sarjaa (2004–22). Kuva: Nan Goldin

Aktivismi osana taidetta

Aktivismi on ollut olennainen osa Nan Goldinin taidetta 1980-luvulta lähtien. Hän viihtyi New Yorkin queer-skenessä ja näki läheltä tuhon, jota aids-epidemia kylvi. Vuosikymmenen lopulla hän kuratoi kaupungin ensimmäisen ison taidenäyttelyn aiheesta.

Viime vuosina Goldinin aktivismi on kohdistunut ennen kaikkea lääkeyrityksiä omistavaan Sacklerin perheeseen, jota pidetään yleisesti syypäänä Yhdysvaltojen vaikeaan opioidiepidemiaan.

Sacklereita on kutsuttu yhdeksi Yhdysvaltojen pahimmista perheistä (siirryt toiseen palveluun).

Goldin jäi opioidikoukkuun vuonna 2014, kun hänelle määrättiin oksykodonia rannekipuun. Annostukset kasvoivat niin, että hän joutui kääntymään katumarkkinoiden puoleen.

– Diilerini kävi täällä 24 tuntina vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Olin hänen parhaita asiakkaitaan, Goldin kertoi (siirryt toiseen palveluun) The Guardianille vuonna 2018.

Berliinissä kuvattu ”Joey in my mirror” The Other Side -sarjasta. Kuva: Nan Goldin

Goldin pääsi vieroitushoidon kautta kuiville ja perusti aktivistiryhmän, joka on saanut monet maailman merkittävistä museoista katkaisemaan välit (siirryt toiseen palveluun) taidemesenaatteina toimiviin Sacklereihin. Ryhmä on järjestänyt performansseja, joissa museotiloja täytetään esimerkiksi resepteillä ja tyhjillä lääkepurkeilla.

Keväällä 2022 Sacklerit sitoutuivat oikeuskäsittelyssä käyttämään kuusi miljardia dollaria opioidikriisin taltuttamiseen tähtäävään työhön. Goldin nousi aktivisminsa myösä Time-lehden vuoden 2022 sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle (siirryt toiseen palveluun).

Tätä taistelua kuvaa Laura Poitrasin dokumentti All the Beauty and the Bloodshed, joka saa Suomen-ensi-iltansa vuonna 2023.

Tämä ei tule päättymään hyvin

Ilmastokriisi, koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan… Moderna Museetin näyttelyn nimi, This Will Not End Well, tuntuu hetkeen sopivalta.

Se sopii myös näyttelyyn, jossa käsitellään AIDS-epidemiaa ja päihderiippuvuutta. Kuvissa esiintyvistä ihmisistä iso osa on kuollut.

Kuraattori Fredrik Liew sanoo, että näyttelyn nimessä on synkeyden lisäksi myös huumoria. Kuva: Daniel Ivarsson

Liew'n mielestä näyttelyn nimi on myös hauska.

– Taiteilija esittelee uraansa, joka on jo 50 vuoden mittainen, ja valitsee näyttelylle nimeksi ”tämä ei tule päättymään hyvin”. Siinä on mielestäni huumoria ja ironiaa.

Suosittelemme sinulle