Hyppää sisältöön

Terveisiä itsenäiselle Suomelle

Kolme Ukrainasta paennutta kertoo, miten Suomi on ottanut heidät vastaan ja mitä itsenäisyys heille merkitsee.

”Suomessa hienoa on se, että täällä ei ole korruptiota. Byrokratia toimii, poliisi ja maahanmuuttovirasto ovat valmiita auttamaan pakolaisia”, sanoo 42-vuotias Oleg Marchenko.

”Uskomatonta, että hanavettä voi juoda täällä. Aivan fantastista.

Tunnen Suomen historiaa, kuinka te itsenäistyitte ja kuinka Venäjä yritti vallata maan, mutta epäonnistui. Teillä on kaikki syy juhlia itsenäisyyttä.

Olen kuullut Mannerheimista: kuinka hän oli taitava taktikko.”

kuvassa Ukrainasta tullut pakolainen, kuvaa muokattukuvassa Ukrainasta tullut pakolainen, kuvaa muokattu

Oleg Marchenko pääsi pakenemaan venäläisten miehittämästä Mariupolin kaupungista ja saapui Suomeen syyskuussa.

”Surullisinta on, että minulla ei ole paikkaa minne palata.”

”Ukrainasta kaipaan eniten kotikaupunkiani Mariupolia, jonka venäläiset tuhosivat. Mariupol oli kaunis kaupunki, teollisuuskaupunki, mutta silti.

Ukrainan itsenäisyys oli minulle itsestäänselvyys ennen kuin konflikti Venäjän kanssa alkoi.

Ukrainan voitto tulee vaatimaan vielä paljon ihmishenkiä, valitettavasti. Kun tämä hirveä sota on ohi, tulemme jatkossa viettämään sodan päättymispäivää, uutta itsenäisyyspäivää, muistellen miehiä ja naisia, jotka uhrasivat henkensä.”

kuvassa Ukrainasta tullut pakolainen, kuvaa muokattu

Anastasia Asaulenko tuli sotaa pakoon juuri Suomeen, koska hänen vanhempansa olivat jo täällä.

”Suomalaiset ovat olleet uskomattoman ystävällisiä ukrainalaisille: antaneet vaatteita, ruokaa ja majoitusta”, 20-vuotias Anastasia Asaulenko sanoo.

”Tulin maaliskuussa Suomeen, koska vanhempani asuivat jo täällä. Ukrainassa asuin pääkaupungissa Kiovassa ja minulla on niin kova ikävä sinne.

Toivottavasti pääsen ensi keväänä käymään siellä ja pääsen näkemään rakkaat isovanhempani.

En halua puhua itsenäisyydestä. Se on liian vaikea aihe minulle juuri nyt.”

Anastasia Asaulenko kaipaa Ukrainaan.
kuvassa Ukrainasta tullut pakolainen, kuvaa muokattukuvassa Ukrainasta tullut pakolainen, kuvaa muokattu

Maria Marchenko tekee töitä ukrainalaisten apukeskuksella Helsingissä, jossa jaetaan vaatteita, ruokaa ja tukea sotaa paenneille.

”Mänty on lempipuuni. Kiinnitin täällä heti huomiota siihen, että niitä on joka puolella.”

”Suomessa tykkään siitä, että täällä asiat hoidetaan hyvin ja säntillisesti. Välillä se voi tuntua tylsältä, mutta sitten huomaa, että se saa asiat toimimaan”, Maria Marchenko sanoo. Hän ei ole sukua Mariupolista tulleelle Olegille, vaikka heillä on sama sukunimi.

”Muualla maailmassa ei tiedetä, kuinka hienosti asiat Suomessa ovat. Meillä kaikilla on paljon opittavaa suomalaisilta.

Minulle merkitsee paljon, että Suomessa näkee Ukrainan lippuja joka paikassa. Se kertoo minulle, että suomalaiset tukevat meitä. Meidät pakolaiset on otettu niin hyvin vastaan täällä.

Olen aina ollut hyvin ylpeä Ukrainan itsenäisyydestä.

Ukrainassa itsenäisyyspäivää vietetään 24. elokuuta, jolloin on aina kesä ja lämmintä. Silloin juhlitaan: Isoissa kaupungeissa järjestetään konsertteja ja ilotulituksia. Ukrainan parlamentti päätti vuonna 1991, että maa irtautuu Neuvostoliitosta.

Ymmärrän kyllä, miksi Suomessa itsenäisyyspäivää vietetään rauhallisesti, veteraaneja muistaen ja kunnioittaen.”

”Minusta tuntuu nyt kuin olisin lapsi, jonka rakkaalta nukelta olisi revitty pää irti. Se tuntuu niin epäreilulta ja väärältä.

Ukrainassa kaipaan sitä, että kaikki on tuttua. Kaipaan perhettä ja ystäviä: suurin osa perheestä on edelleen Ukrainassa, kaverit ovat puolestaan paenneet. Olen kotoisin Harkovan alueelta.

Lisäksi minulla on ikävä niinkin stereotyyppistä ukrainalaista asiaa kuin laardia!”

Maria Marchenkon terveiset itsenäiselle Suomelle