Neljän suomalaispelaajan edustama Carolina Hurricanes ajautui menneellä viikolla hurrikaanin ytimeen yllättävällä tavalla. Ennakkoon mestarikandidaatiksi nostettu joukkue hävisi ensimmäisen kerran vuosiin viisi ottelua peräjälkeen – jos kohta neljä näistä vasta varsinaisen peliajan jälkeen.
Hurrikaanilauman sivuluisu on vain yksi vaihe pitkää runkosarjamaratonia, mutta se herättää silti kysymyksiä myös laajemmassa katsannossa.
Kahta sanaa ei edelleenkään ole siitä, etteikö Carolina olisi laadukas NHL-joukkue. Se pelaa vauhdikasta ja näyttävääkin pystysuunnan jääkiekkoa, jolla se jauhaa monelta joukkueelta jalat alta. Kun puhutaan kiekonhallintaa laukausten kautta mittaavasta Corsi-tilastosta, maalipaikoista tai lähes mistä tahansa tilastosta, Carolina on liigan eliittiä.
Hurricanes on laukonut kolmanneksi eniten ja antanut vastustajalle laukauksia toiseksi vähiten. Ryhmä dominoi useimpina iltoina pelin virtausta.
Samaan aikaan taustalla kuitenkin kytee.
Joukkue ei ole toistaiseksi löytänyt toimivia ja tehokkaita ketjukoostumuksia käytännössä lainkaan. Pelin hallinta ei ole useinkaan konkretisoitunut maaleiksi. Vaikka kehittyneet tilastot mairittelevat joukkuetta, tärkein tilasto ei niin tee: Carolina on tehnyt 2,68 osumaa ottelua kohden, neljänneksi vähiten koko sarjassa.
Ryhmän laukaisuprosentti (6,94) viidellä viittä vastaan on sarjan heikoin. Kun tähän vielä yhdistetään viime kaudesta romahtanut ylivoimapeli, maalinteosta on tullut tervanjuontia ja voittamisesta vaikeaa.
– He eivät ole päässeet pelinsä päälle parhaalla tavalla eikä ylivoimapelistä ole nyt antamaan happea muulle pelaamiselle. Viime vuonna heillä oli loistava ylivoima, mutta nyt se hajosi, kun valmentaja meni ottamaan Teuvo Teräväisen pois ykkösylivoimasta. Tuska ylivoimalla heijastuu myös viisi vastaan viisi -peliin, Yle Urheilun asiantuntija Ismo Lehkonen sanoo.
Katso alla olevilta videoilta kolme suorahyökkäysesimerkkiä siitä, miten Carolina lähtee omasta päädystä todella suoraviivaisesti ja nopeasti pystysuuntaan hyökkäämään. Carolina luo suorahyökkäyksillä paljon maalipaikkoja, mutta ei tee niistä maaleja.
Seuraavassa Lehkosen kolme poimintaa Carolinan alavireen syistä.
1. Kokoonpanomurheet
Carolina on edelleen hyvä joukkue, mutta onko se materiaaliltaan parempi kuin vaikka viime kaudella? Tuskin. Ei ainakaan ilman sairastuvalla olevia Teräväistä ja Max Paciorettya.
New Yorkiin lähtenyt keskushyökkääjä Vincent Trocheck ja Nashvilleen vaihtanut Nino Niederreiter veivät mennessään 45 maalia ja lähes 100 pistettä.
Tätä vajetta Carolina ei ole pystynyt täyttämään.
Sebastian Ahon, Andrei Svetshnikovin ja Martin Necasin jälkeen Carolinan parhaalla hyökkääjällä (Seth Jarvis ja Jordan Martinook) on 22 ottelusta kirjattuna tehot 4+5. Näistäkin Martinook on puhtaasti nelosketjun rouhija. Carolina operoi juuri nyt erittäin kapealla materiaalilla, eikä lupausta paremmasta ole – esimerkiksi Pacioretty palaa näillä näkymin tositoimiin vasta helmikuussa.
Jesperi Kotkaniemi on ottanut Trocheckin paikan kakkossentterinä, mutta viisi (2+3) tehopistettä ei ole sitä, mitä lähes viiden miljoonan palkkaa nauttivalta mestarikandidaatin toiselta keskushyökkääjältä odotetaan. Kakkossentteriin kiteytyykin Carolinan tapauksessa paljon.
– Heidän täytyy ratkaista sentteritilanne jotenkin. Joukkueessa taitaa olla yhdeksän sentteriä. Aho on oma lukunsa, mutta miten he rakentavat ne kaksi seuraavaa ketjua, on iso asia. Kotkaniemen pitäisi täyttää Trocheckin saappaat, mutta toistaiseksi hän ei ole sitä tehnyt, Lehkonen linjaa.
– Carolinan pitää miettiä, ajavatko he Kotkaniemeä siihen koko kauden vai siirtävätkö he Martin Necasin keskelle.
Moni on ihmetellyt, miksi Carolina ei ole siirtänyt Necasia keskelle. Teräväisen, Paciorettyn sekä Ondrej Kasen loukkaantumisten takia Carolinalla on pulaa laitahyökkääjistä. Tällä haavaa laidoilla pelaavista urallaan 20 maalin rajan ovat rikkoneet ainoastaan Svetshnikov sekä Paul Stastny.
Seura on laskenut paljon nuorten varaan.
– Heillä on tuossa vielä järjetön työmaa. Siellä on ihan hyviä parivaljakoita, mutta ei oikeastaan toimivia ketjukoostumuksia. Heillä on sellainen pelitapa, että siihen on löydettävä neljä vahvaa sylinteriä. Tähän valmennus haluaa varmasti nopeasti vastauksia.
Ajatus joukkueen vahvistamisesta pelaajakaupan kautta naurattaa Lehkosta.
– Kehtaisinko valmentajana mennä raapimaan toimistolle ovea, että tarvitsisin vielä yhden sentterin lisää. Siellä on joukkueessa yhdeksän sentteriä. Tarvitsenko vielä kymmenennen, Lehkonen nauraa.
Huvittavaa sinänsä, mutta Carolina saattaa todella tarvita sen kymmenennen.
2. Ylivoimapelin yskä
Ylivoimapelin ongelmat ovat yksi kysymysmerkki Carolinan kohdalla. Menneellä kaudella 22 prosentin tehoilla toiminut ylivoima on hyytynyt alkaneella kaudella vain 17-prosenttiseksi. Tilanne on tältä osin hyvin samanlainen kuin viidellä viittä vastaan. Carolina on luonut enemmän maaliodottamaa kuin mikään toinen joukkue, mutta laukaisutarkkuus on liigan huonointa.
Carolina on tehnyt 22 maalin odottamalla 14 osumaa ja Boston listan toisessa päässä hieman pienemmällä odottamalla 23 osumaa.
– Ylivoimapeli sakkasi sinä päivänä, kun päävalmentaja Rod Brind’Amour siirsi Teräväisen pois ensimmäisestä koostumuksesta ja oli, että ”laitapa Teuvo kakkosylivoima kuntoon”, Lehkonen sanoo.
– Aho ja Teräväinen pystyvät pelaamaan yhdessä ylivoimaa vaikka silmät kiinni ja nyt se mentiin rikkomaan. Teuvo on ollut koutsin luottoäijä vuosia ja sitten tehdään näin.
Oman mausteensa ja haasteensa ylivoimapeliin on tuonut myös San Josesta seuran ykköspuolustajaksi siirtynyt yli 1 200 ottelun veteraani Brent Burns. Burns on huippuluokan pelaaja, mutta yhteispeli muiden tähtien kanssa ei ole vielä napsahtanut kohdalleen.
Burnsin suoraviivainen pelityyli ja herkkä liipaisinsormi on muuttanut ylivoimapelin dynamiikkaa.
– Tony DeAngelo lähti Philadelphiaan ja tilalle tuli Burns, mutta vaihto ei ole mennyt niin jouhevasti kuin odotettiin. Burns on ollut hieman liiankin suoraviivainen, ja siellä on nyt neljä pakkia vähän niin kuin samasta muotista.
3. Maalivahtipeli
Carolinan vesilasin voi näkökulmasta riippuen todeta olevan joko puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Täynnä se on siltä osin, että Carolina luo valtavasti maalipaikkoja ja vie usein pelin virtausta. Puoliksi tyhjän sen voisi ajatella olevan maalintekovoiman ja materiaalin syvyyden osalta.
Esimerkiksi Boston antoi lauantain huippuottelussa Carolinalle sanalla sanoen isän kädestä, vaikka peli numerollisesti tasainen olikin.
– On Carolinan onni, ettei heillä ole Tampan pelitapaa. Tämä on aika riisuttua pelaamista, että ykkösellä mennään pystyyn ilman pakki-pakki-syöttöjä. Jos heillä ei olisi näin yksinkertainen pelitapa, he olisivat vielä enemmän kujalla.
Myös maalivahtiosasto arveluttaa Lehkosta.
– Siellä ovat ykkös- ja kakkosveskari jatkuvasti sairastuvalla, ja nyt siellä pelaa venäläinen Pjotr Kotshetkov, joka ei edes puhu englantia. Antti Raannan tapauksessa eletään varmasti aika ratkaisevia aikoja hänen NHL-uransa kannalta. Hän ei ole ollut parhaimmillaan ja tilastotkin hieman laahaavat. Venäläinen on ajamassa ohi.
Onko Carolinasta syytä olla huolissaan?
– Tietyllä tavalla on, ovat he itsekin huolissaan, kun siellä on pidetty kriisipalaveria ja muuta. Nyt voi oikeasti mennä pudotuspelipaikan kanssa vaikeamman kautta. Teuvo on vielä hetken sivussa ja Paciorettysta he saavat apua vasta aivan runkosarjan lopulle, Lehkonen pyörittelee.
– Heillä on paljon selvitettävää, ja jos tässä mestariehdokkaita mietitään, ei Carolina siihen porukkaan kuulu. Ei lähellekään.