Hyppää sisältöön

Haamupyydykset kalastavat maailman merissä omin päin – vuodessa hukatun siiman voisi kieputtaa 18 kertaa maapallon ympäri

Meriin vahingossa tai tarkoituksella irti päätyneet kalastusvälineet koituvat joka vuosi satojentuhansien eläinten kohtaloksi ja pahentavat olennaisesti muovisaasteongelmaa.

Ajoverkko tekee työtä, johon se on tarkoitettu, mutta väärässä paikassa. Kuva: Magnus Larsson / Alamy/ AOP

Maailman meriin ajelehtimaan on tänäkin vuonna päässyt tai päästetty satojatuhansia kilometrejä siimaa ja tuhansia nelikilometrejä verkkoa. Ne jatkavat kalastamista omin päin piittaamatta siitä, mitä niihin tarttuu.

Haamusiimaa kertyy vuodessa meriin niin paljon, että siitä riittäisi runsaaksi 18 kierrokseksi maapallon ympäri, laskee australialainen tutkimus.

Sen mukaan vuoden saldon näyttää tältä:

  • 740 000 kilometriä pitkääsiimaa
  • 3 000 neliökilometriä paikalleen laskettua verkkoa
  • 218 neliökilometriä trooliverkkoa
  • 75 neliökilometriä kurenuottaverkkoa
  • 25 miljoonaa mertaa
  • 14 miljardia siimakoukkua

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että yksittäinen pyydys voi olla vaarallinen kymmeniä vuosia. Riskit kertautuvat, sillä ensimmäisistä uhreista tulee usein täkyjä. Niitä syömään ja samalla satimeen sotkeutumaan erehtyvät toisetkin kalat ja moni muu merten eläin.

Halvat ja kestävät polyetyleeni, nailon ja muut muovit mullistivat verkot ja siimat. Samalla muovi on kuitenkin luonut ison haamukalastusongelman.

Aiemmin tavalliset luonnonkuituverkot palasivat suhteellisen nopeasti osaksi luonnon kiertokulkua, jos olivat jääneet ajelehtimaan. Muoviverkot kestävät meressä ja jatkavat saaliin nappaamista summittaisesti.

Se tekee niistä erityisen vakavaa merten muovisaastetta.

Muovisaasteongelmaa kokonaisuudessaan pohditaan tällä viikolla Uruguayssa hallitusten, yritysten ja järjestöjen edustajien YK-kokouksessa. Tapaamisessa alustetaan kansainvälisesti sitovaa sopimusta muovisaasteiden torppaamiseksi niin merestä kuin maalta. Sopimuksen on määrä olla valmis vuonna 2024.

Yhden ainoan haamuverkon lasketaan tappavan keskimäärin puoli miljoonaa selkärangatonta, 1 700 kalaa ja neljä merilintua.

Haamuverkkoihin takertuu kohtalokkain seurauksin myös muun muassa delfiinejä, hylkeitä ja jopa valaita.

Joka vuosi yli 650 000 merinisäkästä kuolee tai saa vakavia vammoja haamukalastuksen vuoksi, arvioi ympäristöjärjestö NRDC.

Ajelehtiessaan hyvinkin pitkiä matkoja pyydykset myös vahingoittavat koralliriuttoja ja muita herkkiä elinympäristöjä ja levittävät vieraslajeja uusille alueille.

Ongelmat eivät ole ohi, kun meri vihdoin on jauhanut pyydyksen puruksi. Se on mikromuovia ja voi päätyä ravintoketjuun, viime kädessä myös ihmiseen.

Merten mikro- ja muusta muovista arviolta kymmenesosa on kalastusvälineitä tai niistä hapertunutta jätettä.

Vaarassa ovat myös merikilpikonnat, kuten tämä uhanalaisiin valekarettikilpikonniin kuulunut yksilö, jonka sukeltaja pelasti verkkosyheröstä Kanariansaarten vesillä. Kuva: Francis Pérez / Media Drum World / AOP

Science Advances (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistu tuore tutkimus perustuu tietoihin, joita tutkijat ovat keränneet 450 ammattikalastajalta heidän mereen hukkaamistaan työvälineistä. Lisäksi heiltä kysyttiin muun muassa alusten kokoa.

Kalastajien haastatteluja tehtiin seitsemässä maassa eri puolilla maailmaa: Belizessä, Indonesiassa, Islannissa, Marokossa, Perussa, Uudessa-Seelannissa sekä Yhdysvalloissa.

Tutkijoiden aineistona oli myös tilastotietoa kaupallisesta kalastuksesta.

Tutkimuksen mukaan vuodessa lähes kaksi prosenttia kalastusvälineistä karkaa tai hylätään mereen. Pahin luku on pohjatrooleilla. Niistä noin neljä prosenttia lähtee tai viskataan omille teilleen.

Haastattelut osoittivat, että pienet alukset menettävät suhteessa eniten välineitään.

Hyvä uutinen sentään on, että luvut ovat pienempiä kuin kolme vuotta sitten julkaistussa meta-analyysissä (siirryt toiseen palveluun), joka perustui 68 tutkimukseen vuosilta 1975–2017. Analyysissä arvioitiin, että ajelehtimaan päätyy keskimäärin lähes kuusi prosenttia verkoista, yli kahdeksan prosenttia merroista ja peräti 29 prosenttia siimosta.

Yksi ratkaisu siihen, ettei tällaisia kuvia tulisi lisää, ovat biohajoavat verkot. Niiden materiaalina on kokeiltu muun muassa mikroleviä. Kuva: Leo Francini / Alamy / AOP

Molempia tutkimuksia CSIRO (siirryt toiseen palveluun)-tutkimuslaitoksessa johtanut Kelsey Richardson arvioi lukujen kohentuneen kalateollisuuden panostuksen ansiosta.

Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan, jotta päästään tavoitteisiin kalastusvälineiden merkitsemisessä, jäljtyksessä ja karanneiden noutamisessa pois merestä, Richardson sanoo.

Tutkijat suosittelevat myös nykyistä parempia käytäntöjä välineiden vastuulliseen hävittämiseen, muun muassa takaisinosto-ohjelmia käyttöikänsä päähän tulleille verkoille sekä erityisiä jäteasemia kalastussatamiin.

Myös sääennusteiden tarkentuminen kohentaisi tilannetta, sillä aluksen joutuminen rajuilmaan osoittautui haastatteluissa isoksi syyksi kalastusvälineiden menettämiseen.

Tutkijat hoputtavat ratkaisuja. Jos ongelmat saavat jatkua nykyisellään, merissä on heidän mukaansa 65 vuoden päästä niin paljon haamuverkkoja, että tasaisesti leviteltyinä niiden alle mahtuisi koko maapallo.

Vapaa-ajankalastajien hukkaamia tai hylkäämiä välineitä tutkimusten ja ennusteet luvuissa ei edes ole.

Katso Yle Areenasta:

MOT: Muovin tuottajat pitävät muovia mainiona ympäristöratkaisuna ja maailman pelastajana samaan aikaan, kun siitä on tullut ympäristön suurimpia saastuttajia.

Suosittelemme sinulle