Hyppää sisältöön

Arvostettu brittitutkija: Venäjän hyökkäyssodan taustalla on haave imperiumin palauttamisesta – “On ratkaisevaa, että Ukraina ei häviä”

Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkijan Keir Gilesin mukaan Venäjän voitto tarkoittaisi sitä, että maa alkaisi etsiä seuraavaa hyökkäyskohdetta.

Helsingissä vieraillut brittitutkija Keir Giles pitää ratkaisevana Venäjän vastaisessa taistelussa sitä, että länsimaat pysyvät yhtenäisinä.
Hannu Tikkala

Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan ja aggressiivisuuden syynä ovat Kremlin haaveet vanhan imperiumin palauttamisesta.

Näin kirjoittaa arvostettu brittitutkija Keir Giles tuoreessa kirjassaan Venäjän sota jokaista vastaan, joka julkaistaan Suomessa keskiviikkona.

Giles on toiminut Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkijana ja tehnyt monipolvisen uran Neuvostoliitossa ja Venäjällä.

Tämä ei ole Gilesin ensimmäinen teos Venäjästä. Hän julkaisi neljä vuotta sitten teoksensa Moscow Rules (suom. Moskovan opit), jota useat asiantuntijat pitivät yhtenä merkittävimpänä analyysinä Venäjästä.

Tuoreessa kirjassaan Giles käy läpi keinoja, joilla Venäjä pyrkii laajentamaan vaikutusvaltaansa ja rajoittamaan varsinkin naapurivaltioiden liikkumatilaa. Keinot vaihtelevat häirinnästä vakoiluun ja täysimittaisiin sotiin.

Gilesin mukaan toiminnan taustalla on Venäjän johdon ajatus siitä, että suurvaltana se voi puuttua muiden maiden toimintaan ja luoda oman etupiirinsä. Venäjän presidentti Vladimir Putin onkin kuvannut puheissaan imperiumin palauttamista Venäjän ”tulevaisuudeksi kansakuntana”.

– On ratkaisevaa, että Ukraina ei häviä sotaa, koska se tarkoittaa Venäjän voittoa. Venäjän voitto puolestaan tarkoittaisi sitä, että Venäjä alkaa etsiä seuraavaa hyökkäyskohdetta, kun se on jälleen tarpeeksi vahva, Giles sanoo Ylen haastattelussa.

Putinin puheet uhkaavat Gilesin arvion mukaan kaikkia Venäjän naapurimaita, myös Suomea. Tämän takia Ukrainan voitto on hänen mukaansa tärkeä, koska se voi laukaista Venäjällä kivuliaan prosessin, jossa suurvalta-ajattelusta luovutaan.

Mutta millaisin keinoin Venäjä pyrkii Gilesin mukaan kasvattamaan vaikutusvaltaansa?

Valehteleminen

Venäjä on valehdellut systemaattisesti sekä kotimaiselle että kansainväliselle yhteisölle: Krimin valtaus, Ukrainan sota, Malaysian Airlinesin lennon ampuminen alas Itä-Ukrainassa sekä Julija ja Sergei Skripallin myrkyttäminen.

Näiden lisäksi on monia muitakin tapauksia, joissa Kreml on jäänyt kiinni valheistaan. Valheita on alkanut kertyä niin paljon, että Venäjä on Gilesin mukaan menettänyt oman uskottavuuteensa maahan kohdistuvien väitteiden kiistämisessä.

Aiemmin valehteleminen on auttanut Venäjää saavuttamaan tavoitteitaan. Esimerkiksi Krimin valtauksen aikana puhuttiin tunnuksettomista vihreistä miehistä, mikä hidasti EU- ja muiden länsimaiden reagoimista tilanteeseen pakotteilla. Tosin osa länsimaisista päättäjistä toivoi, ettei kyse olisi Venäjästä, jotta tilanteeseen ei tarvitsisi puuttua.

Tutkija Keir Gilesin mukaan Venäjä toimii länsimaissa usealla eri tasolla. Sotien lisäksi se tukeutuu muun muassa kyberhyökkäyksiin ja pelotteluun. Kuva: Silja Viitala / Yle

Kreml on käyttänyt hyödykseen myös länsimaisen median toimintatapoja. Tasapuolisuuden nimissä mediat toivat esille, että Venäjä kiisti esimerkiksi väitteet matkustajalentokoneen ampumisesta alas Itä-Ukrainan yllä vuonna 2014.

Gilesin mukaan media on sittemmin oppinut paremmin kontekstoimaan Venäjän vastaukset.

Samalla Kreml on käyttänyt valheita verkossa, kun se on pyrkinyt vaikuttamaan esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Ranskan vaaleihin.

Sopimusten tulkinta kirjaimellisesti

Venäjän tapa neuvotella ja tulkita sopimuksia eroaa Gilesin mukaan hyvin paljon länsimaista. Kirjassa lainattu brittiläinen Venäjä-tarkkailija James Sherrin mukaan venäläiset keskittyvät sopimusten hengen sijaan sanoihin.

- Venäläiset ovat pahimpia mahdollisia naapureita. Jos teet kirjallisen sopimuksen siitä, etteivät he pysäköi henkilöautoaan nurmikollesi, älä ylläty, jos he pysäköivät sinne sen sijaan kuorma-autonsa.

Yhtenä esimerkkinä Giles esittelee Georgian sodan tulitaukosopimusta. Länsivallat luulivat, että sen perusteella Venäjä vetää joukkonsa alueelta. Sopimukseen jäi kuitenkin porsaanreikä, jonka myötä Venäjä julisti miehittämänsä Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisiksi valtioiksi.

Venäjä ratkaiseekin usein itse luomiaan ongelmia sopimuksilla. Toinen esimerkki näistä on Minskin sopimus, jolla pyrittiin pitämään yllä tulitaukoa Itä-Ukrainassa vuonna 2014.

Paikalliset apurit

Venäjä käyttää eri puolilla maailmaa paikallisia ihmisiä toteuttamaan omia tavoitteitaan. Giles nimittää heitä joko hyödyllisiksi idiooteiksi tai vaikuttaja-agenteiksi riippuen heidän motiiveistaan.

Agentit toimivat tietoisesti Venäjän puolesta, mutta hyödylliset idiootit palvelevat tietämättään Venäjän tavoitteita.

– ”Idiootit” voivat olla erittäin älykkäitä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät yksinkertaisesti ymmärrä sanomistensa tai tekemistensä seurauksia. Yksi esimerkki tästä ovat ne tutkijat, jotka näyttävät tahtomattaan rinnastavan väärin Venäjän pahantahtoiset vaikutusoperaatiot ja niiden vastustamista yrittävät operaatiot, Giles kirjoittaa.

Giles arvioi, että ihmiset kääntyvät ajamaan Venäjän asiaa neljän eri motiivin kautta: raha, ideologia, kompromissi ja ego.

Rahalla hän viittaa eri maiden entisiin pääministereihin, jotka ovat ottaneet vastaan kovapalkkaisia pestejä virkakautensa jälkeen.

Ideologialla Giles viittaa ihmisiin, jotka vastustavat yhä Yhdysvaltojen hegemoniaa ja näkevät Venäjän sen vastakohtana. Se, mitä ihmiset kuvittelevat Venäjän edustavan, on usein kaukana totuudesta.

Kompromissilla Giles viittaa kiristykseen ja egolla puolestaan siihen, että monet kokevat saavansa Venäjän puolesta toimiessaan arvostusta omille tekemiselleen ja kyvyilleen.

Paikallisia apureita voidaan käyttää monenlaisiin tehtäviin, mutta eniten heidän apuaan tarvitaan informaatiosodassa.

– Venäjän narratiivit saavat oikeutusta ja uskottavuutta, jos kohdemaassa on journalisteja, tutkijoita ja asiantuntijoita, jotka tukevat niitä sen jälkeen, kun heidät on jujutettu vapaaehtoisesti tai tietämättään toistelemaan niitä, Giles kirjoittaa.

Valtion, yritysten ja rikollisjärjestöjen sekoittaminen

Venäjällä rikollisuus, yrityselämä ja valtio ovat linkittyneet merkittävällä tavalla toisiinsa. Tämä hämmentää usein länsimaisia toimijoita, koska he eivät tiedä, kenen kanssaan he ovat tekemisissä.

Taustat tässä asiassa ovat Gilesin mukaan 1990-luvulla, jolloin yhteiskunta Venäjällä romahti. Parhaassa asemassa yhteiskunnassa olivat tuolloin rikollisliigat ja KGB, jolla oli varoja jemmattuna ulkomaille.

– Järjestäytynyt rikollisuus täytti tuona kaoottisena aikana siviiliyhteiskunnassa olleen tyhjiön tarjoamalla palveluja, joita valtio ei pystynyt tarjoamaan. Suojeluringit kehittyivät enemmän tai vähemmän vakaiksi ja avoimiksi turvapalvelumarkkinoiksi, Giles kirjoittaa.

Gilesin mukaan valtion, yritysten ja rikollisjärjestöjen toimintojen sekoittumisella keskenään on pitkä historia Venäjällä. Kuva: Silja Viitala / Yle

Ajan mittaan osa rikollisesta toiminnasta muutettiin lailliseksi yritystoiminnaksi, joka oli yhteydessä poliitikkoihin.

Venäjä käyttää kolmea eri maailmaa myös ulkomaille suuntautuvissa hankkeissa. Esimerkiksi Itä-Ukrainan valtaukseen osallistui entisiä ja nykyisiä tiedustelupalvelun upseereita sekä rikollisia. Samalla eri hankkeita rahoitti joukko oligarkkeja.

Sekä oligarkeilla että valtiolla on voitettavaa ja hävittävää erilaisissa järjestelyissä ulkomailla. Jos sotaponnistukset epäonnistuvat, valtio ei menetä rahaa. Toisaalta jos ne onnistuvat, oligarkit saavat tuottoja, joita muualta on vaikea saada.

Ehkä kuuluisin esimerkki eri toimijoiden kietoutumisesta toisiinsa on venäläisen palkka-armeijan Wagnerin toiminta Ukrainassa ja muualla maailmassa. Gilesin mukaan Wagnerin jo itsessään pitäisi olla laiton Venäjällä, sillä maassa ei lain mukaan sallita palkka-armeijoita.

Pelottelu ja murhat

Vakavin vaikuttamisen muoto Venäjällä ja ulkomailla liittyy ihmisten pelotteluun. Tämä voi tapahtua joko verkossa tai fyysisesti.

Moskovassa länsimaiset diplomaatit ja toimittajat joutuvat Gilesin mukaan usein häirinnän tai väkivallan kohteeksi.

Giles kertoo teoksessa tapauksista, joissa diplomaattien kotona on käyty silloin kun isäntäväki on ollut poissa kotoa. Vierailu on tehty siten, että diplomaatti huomaa jonkin asian olevan toisin kuin aiemmin. Esimerkiksi vessa on voinut jäädä vetämättä tai tietokonetta on voitu käyttää.

Mediassa on uutisoitu myös useista murhista, joiden linkit on vedetty Venäjän hallintoon. Erikoista näissä murhissa on Gilesin mukaan se, millaisia keinoja eli esimerkiksi myrkkyjä niissä käytetään.

Venäjän ”aktiivisiin toimenpiteisiin” liittyy myös muita toimenpiteitä kuten verkkohyökkäyksiä ja lentoliikenteen gps-häirintää.

Venäjän pitää tehdä tiliä menneisyytensä kanssa ja koko hallinto pitää vaihtaa. Se on ainoa tapa, jolla suhteet voivat ikinä normalisoitua, sanoo Viron entinen presidentti Kersti Kaljulaid Uutispodcastin haastattelussa:

Herättikö artikkeli ajatuksia? Voit kommentoida sitä 1.12.2022 kello 23 asti.

Enemmän aiheesta:

Ylen päivittyvä juttu Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Suosittelemme sinulle