Hyppää sisältöön

Lotta-järjestöä 15 vuotta johtanut Fanni Luukkonen oli sodan jälkeen henkilö, josta ei voinut puhua – sai herjauskirjeitä ja solvauksia

Sotien aikana naisten maanpuolustusjärjestö Lotta Svärd oli maan suurin naisjärjestö. Rauhan tultua se kiellettiin, ja sen johtajasta Fanni Luukkosesta tuli ihminen, josta virallinen Suomi vaikeni.

Fanny Luukkosen aikana Lotta-järjestön jäsenmäärä lisääntyi koko ajan. Kuva: SA-Kuva/Puolustusvoimien kuva-arkisto, Sotamuseo
Risto Degerman

Lotta Svärd oli suurimmillaan ennen sotia ja sotien aikana, jolloin lotat auttoivat kotirintamalla esimerkiksi muonittamalla rintamalla olevia sotilaita ja osallistumalla ilmavalvontaan.

Järjestö oli perustettu vuonna 1920, ja se toimi kiinteässä yhteistyössä suojeluskuntajärjestön kanssa. Suojeluskunnat oli vapaaehtoinen miesten maanpuolustusjärjestö, joka oli perustettu hieman aiemmin sisällissodan jälkeen vuonna 1918. Henkisesti sitä voitiinkin pitää varsinkin ennen sotia sisällissodan voittaneen valkoisen puolen kansalliskaartina.

Lotta Svärdiä 15 vuotta johtaneesta oululaisesta opettaja Fanni Luukkosesta tuli ennen sotaa ja sen aikana yksi suomalaisen yhteiskunnan merkittävimmistä naisjohtajista, jonka omakin elämä kietoutui järjestön kohtaloihin.

Oululainen opettaja ja paikallinen vaikuttaja

Fanni Luukkonen syntyi vuonna 1882 Oulussa. Kansakoulun jälkeen hän jatkoi Oulun tyttökoulussa ja myöhemmin Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa, josta hän valmistui opettajaksi. Työpaikka löytyi kotikaupungista Heinätorin koululta, jossa hän Fanni Luukkonen oli opettajana vuosina 1906–1914.

Jo Oulussa Fanni Luukkonen oli aktiivinen vaikuttaja ja osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun muun muassa nuorsuomalaisten naisten toiminnassa ja raittiusliikkeessä.

Lotta Svärdiin hän liittyi vuonna 1921 ja eteni taitavana organisaattorina myöhemmin järjestön keskusjohtokuntaan.

Vuonna 1929 hän nousi lottajärjestön johtajaksi ja jatkoi tehtävässä aina järjestön lakkauttamiseen saakka. Fanny Luukkosen aikana järjestön jäsenmäärä lisääntyi koko ajan ja oli lopulta peräti 240 000.

Oululaisia lottia talvisodan aikana 10. tammikuuta 1940. Lotat ovat laittamassa ruokaa kenttäkeittiön ääressä lyseon pihalla Oulun kautta talvisotaan vapaaehtoisina osallistuville tanskalaisille. Kuva: SA kuva

Fanni Luukkosen työtä arvostettiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja hänen johtamansa Lotta Svärd toimi myös esimerkkinä, kun esimerkiksi muissa pohjoismaissa organisoitiin naisten vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Ruotsissa toimii edelleen naisten maanpuolustusjärjestö Svenska Lottakåren.

Jatkosodan jälkeen vuonna 1944 Lotta Svärd lakkautettiin yhdessä suojeluskuntien kanssa neuvostovastaisina ja fasistisina järjestöinä. Samalla myös lottatyö ja sen johtaja leimattiin neuvostovastaiseksi. Lottajärjestön huolto- ja avustustoimintaa jatkamaan perustettiin samana vuonna Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka otti vuonna 2004 käyttöön nimen Lotta Svärd Säätiö.

Dokumentaristi Raimo Salo on kertonut tuoreessa elokuvassaan Sotalotta lottien ja Fanni Luukkosen tarinaa. Elokuva pohjautuu kirjallisten lähteiden lisäksi myös useisiin Salon takavuosina tekemiin entisten lottien haastatteluihin. Juuri niistä Salo kertoo saaneensa kimmokkeen elokuvan tekemiseen.

– Näissä haastatteluissa ilmeni, miten raskasta järjestön lakkauttaminen oli ja miten lotat kokivat, että heidän johtajaansa kohdeltiin niin rankasti, Salo kertoo.

Lotta Svärdin lakkauttaminen oli kova isku Fanni Luukkoselle niin henkisesti kuin aineellisestikin. Hän menetti työnsä ja joutui elättämään itsensä pienillä kirjallisilla töillä ja käännöstöillä, sillä lakkautettu järjestö ei enää maksanut hänelle palkkaa eikä eläkettäkään.

– Hän oli persona non grata, josta ei voitu puhua. Häntä myös mahdollisesti tarkkailtiin, hänen matkustamistaan pohjoismaihin vaikeutettiin ja hänen elämänsä oli hyvin vaikeaa, kertoo Oulun yliopiston historian professori Tiina Kinnunen.

Ajan henki nostatti myös vihapuhetta ja fasistiseksi leimatun järjestön johtajana hän sai kokea siitä oman osansa. Häntä solvattiin ja hänelle lähetettiin nimettömiä herjauskirjeitä.

Fanni Luukkosen merkitys ja asema merkittävänä suomalaisena johtajana onkin palautunut vasta viime vuosikymmenten aikana, kun Suomessa on jälleen voitu puhua suojeluskunnista ja Lotta Svärdistä avoimesti. Aivan säröittä keskustelu ei kuitenkaan ole sujunut ja esimerkiksi vielä viitisen vuotta sitten Forssa kielsi Tiina Torkkelin lotta-aiheisen patsaan. Patsas on nykyisin Hämeenlinnassa.

Lottajohtaja Fanni Luukkonen on haudattu sukuhautaan Iin hautausmaalle. Kuva: Risto Degerman / Yle

Arvostettu naisjohtaja

Lotta Svärdissä toimiminen näytti aikanaan siihen osallistuneille myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkityksen. Myös sotien jälkeen lottatyöhön osallistuneita naisia nähtiin vaikuttamassa yhteiskunnallisiin asioihin, mikä näkyi esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa, jossa naiset olivat aiempaa aktiivisempia.

Tiina Kinnusen mielestä lottien merkitys oli suuri, vaikka naiset toimivatkin sotien välillä laajasti eri kansalaisjärjestöissä.

– Lotat eivät olleet ainoa toimintakenttä, mutta se oli hyvin merkittävä. Se tarjosi kansalaiskasvatusta ja ohjasi heitä toimimaan yhteiskunnassa. Osalle se tarjosi myös mahdollisuuksia toimia johtotehtävissä, Tiina Kinnunen kertoo.

Dokumenttinsa teon yhteydessä Luukkoseen lottajohtajana perehtynyt Raimo Salo sanoo tämän olleen yksi merkittävimmistä vaikuttajista suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Hän tuntuu hyvin määrätietoiselta, järjestelmälliseltä ja asialleen omistautuneelta. Hänhän antoi Lotta Svärdille ihan kaikkensa ja on malliesimerkki erinomaisesta johtajasta. Luulen, että hän oli myös aika diplomaattinenkin.

Fanni Luukkonen tapasi Viipurin sotasairaalassa myös sairaalan nuoria potilaita. Kuva vuodelta 1942. Kuva: SA kuva

Kolme vuotta järjestön lakkauttamisen jälkeen vuonna 1947 Fanni Luukkonen menehtyi sydäninfarktiin. Hänet on haudattu sukuhautaan Iin hautausmaalle.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 6. joulukuuta klo 23 saakka.

Suosittelemme sinulle