Hyppää sisältöön

TV:stä tuttu

Kulttuurivieras Kalle Torniainen on ollut mukana television viihdeohjelmien bändeissä yli kymmenen vuoden ajan.

Lauantai ja paras paikka sohvalta. Käden ulottuville jotain herkkua. Televisio päälle.

Kimaltavaan pukeutunut juontaja toivottaa katsojat tunnusmusiikin jälkeen tervetulleeksi. Hänen innostunut äänensä nousee alkuspiikin loppua kohden.

“Ja musiikista vastaa Kalle Torniaisen bändi!”

Kamera hakee lähikuviin rumpuja innostuneesti soittavan siistiin pukuun sonnustautuneen miehen. Hän ei katso kameraan. Eikä tarvitsekaan. Yhteys kotisohville syntyy musiikin kautta.

Rumpali on Kalle Torniainen, 44, joka on luotsannut Elämäni biisi -ohjelman bändiä jo neljän vuoden ajan. Hän on ollut mukana myös Nenäpäivä, Suomilove ja The Voice of Finland -ohjelmien yhtyeissä.

Nyt Torniainen valmistautuu suomalaisten suurimpaan tv-iltaan, itsenäisyyspäivään. Torniainen johtaa tasavallan presidentin juhlavastaanoton jälkeisillä Linnan jatkoilla soittavaa yhtyettä jo kymmenettä kertaa.

– Aidon musiikin edessä jäyhyys sulaa, kuvailee Kalle Torniainen suomalaisyleisöä. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Ura alkoi 5-vuotiaana Mikko Alatalon kotistudiolta

Kajaanilaiseen kulttuuriperheeseen syntynyt Kalle Torniainen on viettänyt koko ikänsä suurten suomalaisten musiikintekijöiden parissa. Isä Unto Torniainen oli toimittaja ja musiikkivaikuttaja, jonka lähipiiriin kuuluivat esimerkiksi Juice Leskinen ja Rauli Badding Somerjoki.

Torniainen oli 5-vuotias, kun perhe oli kesälomareissulla Tampereella. He yöpyivät Mikko Alatalon luona. Muusikko esitteli alakerran kotistudionsa. Siellä rummut tekivät vaikutuksen.

– Minua ei enää kiinnostanut mikään muu. En halunnut lähteä edes Särkänniemeen, vaan halusin paukuttaa rumpuja.

Kotimatkalla vanhemmat kysyivät, josko Kalle haluaisi mennä rumputunneille? Kysymystä ei tarvinnut esittää kahta kertaa. Pian rumpuopettaja haki 5-vuotiaan päiväkodista soittamaan, kun muut menivät päiväunille.

Rakkaus musiikkiin syveni isän valtavan lattiasta kattoon yltävän levykokoelman parissa. Levyjä oli noin 4 000.

Torniaisen musiikillinen ensirakkaus oli raskaampi rock kuten Kiss ja Mötley Crüe. Pikkuhiljaa musiikkimaku laajeni tyylistä toiseen popista jazziin, sillä isän kokoelma kattoi lukuisat musiikkigenret avainteoksineen.

Torniainen on soittanut Juha Tapion bändissä lähes vuosikymmenen. Artistin monesta kappaleesta on tullut henkilökohtaisesti tärkeitä. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Innostus musiikkiin vei Torniaisen rumputunneilta musiikkiopistoon ja useiden bändien kautta Pop & Jazz Konservatorioon Helsinkiin.

Vain reilun vuoden opiskelujen jälkeen hänellä kävi tuuri. Opiskelijanuorukainen pääsi soittamaan Vesa-Matti Loirin bändiin. Tuolloin elettiin vuosituhannen vaihdetta, jolloin Loirin suosio ei ollut huipussaan.

Kaikenlainen keikkakokemus oli kuitenkin aloittavalle muusikolle arvokasta. Torniainen sanoo, että oli tärkeää harjoitella ja esiintyä ammattilaisten kanssa.

Koulun ja keikkaelämän yhdistäminen oli kuitenkin ristiriitaista.

– Oli tosi hyvät olosuhteet ja syötiin hyvin, ja sitten taas maanantaina oli palattava kouluun.

Loirin bändin jälkeen Torniainen soitti rumpuja muun muassa Samuli Edelmannin ja Kaija Koon bändeissä.

Hän tuotti myös levyjä yli kuuden vuoden ajan esimerkiksi Loirille, Edelmannille ja Anna Erikssonille. Se jäi kuitenkin vain välivaiheeksi.

– Tajusin, että olen kuitenkin sielultani soittaja ja sellainen bändiliideri-tyyppinen hahmo.

Tv:n viihdeohjelmien konkari

Ylen Elämäni biisi -ohjelmasta on tullut valtavan suosittu. Tämän syksyn neljäs tuotantokausi on kerännyt miljoonayleisön.

Kalle Torniainen on johtanut ohjelman orkesteria alusta lähtien. Erityisen hienoksi Elämäni biisin tekemisen tekee Torniaisen mukaan tiimin poikkeuksellinen henki, joka syntyy siitä, että kaikki arvostavat toistensa ammattitaitoa. Hänellä on kokemusta myös tv-tuotantojen viileämmästä ilmapiiristä.

Hyvää tekemisen meininkiä tähän bändiin tuo se, että mukana ovat pitkäaikaiset muusiikkokollegat Lenni-Kalle Taipale ja Marzi Nyman.

Torniaisen mielestä heidän keräämänsä kokemus tv-tuotannoista saadaan nyt käyttöön paremmin kuin koskaan aiemmin.

– Tekeminen on erilaista kuin aikaisemmissa ohjelmissa ja se näkyy. Siinä on jotain erityislaatuista.

Jotta bändi kuulostaisi hyvältä, kaikilla soittajilla pitää olla mielettömän hyvä rytmitaju ja samanlainen ajattelutapa musiikin svengistä ja groovesta, tuumaa Torniainen. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Viihdeohjelmien lopputulos syntyy tekijöiden ja studioyleisön yhteistyönä. Mutta bändin johtajalla on kuitenkin aivan erityinen roolinsa.

Siihen kuuluu paljon suunnittelua ja etukäteistyötä, mikä ei näy katsojille.

Torniainen ottaa esimerkiksi Elämäni biisin. Vaikka ohjelmaa esitetään syksyllä, ensimmäiset suunnittelupalaverit käydään jo alkuvuodesta.

Kevään aikana haravoidaan läpi iso joukko vieraita ja kappaleita. Niistä yritetään sitten saada toimivia kokonaisuuksia jaksoihin. Se on Torniaisen mukaan iso palapeli.

Juhannukseen mennessä jaksojen vieraat lukitaan. Sen jälkeen alkaa biisien sovittaminen ja treenaaminen esityskuntoon. Harjoittelu vie aikansa, sillä yhden kauden aikana kappaleita kertyy lähes 80.

Orkesterin johtaja huolehtii, että artistit ja muusikot ovat kaikesta sovitusta ajan tasalla ja ennen kaikkea, että aikataulu pitää.

Omat ehtonsa sanelee myös budjetti. Suomalaisissa tv-tuotannoissa ei riitä rahaa pitkään harjoitteluun. Elämäni biisissä varsinaista treenipäivää ei edes ole, vaan jakso harjoitellaan samana päivänä ennen lähetystä.

Luulisi, että tiukka aikataulu saisi orkesterin johtajan hermoraunioksi, mutta Torniainen vaikuttaa tyyneltä. Hän tietää, mitä tekee. Ammattilainen kun on.

– Kun etukäteistyön tekee hyvin ja huolellisesti, niin tekeminen on mutkatonta, kivaa ja tehokasta. Sitten voi vain nauttia bändin kanssa soittamisesta.

– Musiikki vie parhaimmillaan ihmisten syvimpiin paikkoihin, joita ei muuten tulisi avattua, sanoo muusikko Kalle Torniainen. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Yksi kappale on yli muiden

Miten sitten on Torniaisen oman elämän biisin kanssa?

Hän on rumpusetin takaa kuullut kymmeniä koskettavia tarinoita musiikista ja elämästä. Tietenkin siinä on tullut mietittyä myös omaa valintaa ja tarinaa sen takana. Helppoa se ei ole edes musiikin ammattilaiselle.

Yksi kappale on kuitenkin ylitse muiden: Jean Sibeliuksen Finlandia.

Kappaleen melodia ja harmonia saavat hänet vahvoihin suomalaisiin tunnelmiin. Hän hakeutuu Sibeliuksen säveliin keikkareissuilla tai ulkomaan lomamatkoilla perheen kanssa. Silloin hän näkee mielessään tutun suomalaisen järvimaiseman ja tuntee rauhaa.

– Finlandia vie minut kotiseudulle Kainuuseen ja Sotkamon vaaramaisemiin. Siitä voi sanoa, että se on maailman hienoin biisi.

Kalle Torniainen: ”Sibeliuksen Finlandia on maailman hienoin kappale”

Torniaisella on erityissuhde jylhään teokseen myös siksi, että hän soittaa sen bändinsä kanssa joka vuosi Linnan jatkojen viimeisenä kappaleena. Se on myös muusikolle liikuttava hetki.

– Kappale on meidän kansallisomaisuuttamme ja meidän Jannen tekemä biisi. Siinä on jotain aitoa ja oikeaa, muusikko summaa.

Suomalaisyleisö vaatii rehellisyyttä

Vuosikymmenten keikkailu pitkin Suomea on antanut Torniaiselle hyvän käsityksen siitä, minkälainen musiikki suomalaisiin uppoaa.

Usein puhutaan suomalaisen musiikin melankoliasta, mutta muusikon mielestä suomalaisten musiikkimaku on oikeasti mollivoittoista mielikuvaa rikkaampi ja kansainvälisempi.

Itse asiassa suomalaisia säväyttävät Torniaisen kokemuksen mukaan kappaleet, jotka on uskallettu tehdä vallalla olevasta trendistä vastavirtaan.

Hän ottaa esimerkiksi Kaija Koon Kuka keksi rakkauden -kappaleen 1990-luvun alusta. Tuolloin kaikki levy-yhtiöt sanoivat, ettei nainen voi laulaa sen tyylistä musiikkia. Siitä tuli kuitenkin jättimenestys.

– Silloin kun riittävän moni levy-yhtiön setä tai täti sanoo, ettei tällaista voi tehdä, niin siinä saattaa olla ainekset johonkin isompaan. Se koskettaa oikeasti ja soittaa meidän suomalaisten sielun kieliä vähän syvemmältä.

Kalle Torniainen johtaa Linnan jatkojen juhlaorkesteria jo kymmenettä kertaa. Se on hänelle iso kunnia. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Mutta tärkeintä on aitous. Se pitää Torniaisen mielestä kuulua musiikissa tai muuten rehellisyyttä vaativa suomalaisyleisö ei sitä osta.

Parhaimmillaan musiikki avaa jäyhien suomalaisten tunnelukot.

– Kun suomalainen näyttää tunteet, siinä ei ole mitään epäaitoa. Siitä puuttuu siirappinen kuorrutus.

Musiikin aitoutta on vaikea pukea sanoiksi, mutta Torniainen on saanut siihen parhaan opin Vesa-Matti Loirilta.

– Hän sanoi, että jos saat yhden ihmisen sydämessä liikahduksen aikaan, niin hyvin todennäköisesti saat sen aikaan monella muullakin.

Vuodet studiovalojen loisteessa ovat opettaneet Torniaiselle, milloin tämä tapahtuu.

Voit keskustella artikkelista 5. joulukuuta kello 23 asti.