Tampereen keskustan kupeessa Sorsapuistossa soi kaksi päivää moottorisaha, kun kymmenen innokasta moottorisahaveistosta kiinnostunutta kokoontui yhteen.
Operaatio Pirkanmaan järjestämässä kulttuuritempauksessa veistäjät toteuttavat isosta pöllistä yhteisen veistosteoksen. Aihe liittyy Sorsapuistoon ja siellä aiemmin olleeseen eläintarhaan.
Torstaina tapahtumaan osallistuneet tamperelaiset Kati Korhonen ja Virpi Muikku eivät kumpikaan olleet aikaisemmin pitäneet käsissään moottorisahaa. Kummallakin oli tosin aikaisempaa kokemusta puun veistämisestä taltoilla.
– Tämä eroaa taltoilla veistämisestä, kun on aika kovaääninen tuo kone. Minä vähän pelkään sahaa. Puu käyttäytyy eri tavalla kuin talttani alla, Kati Korhonen sanoo.
Virpi Muikku toteaa touhun olleen niin mukavaa, että hän ei ole edes ehtinyt katsomaan kellosta, kauanko on sahannut.
Molemmilla sahan käyttö sujui lopulta nopeasti ja luontevasti.
– Huomasin juuri äsken, etten enää ajatellutkaan, miten päin sahaa pidetään. Ajattelin jo, että mitä haluan tästä pois ja mitä tulee näkyviin, Korhonen kuvailee.
Veisto-opettajan ura alkoi vahingossa
Moottorisahaveistäminen on paikalla olleiden mielestä koukuttavaa. Sitä se on myös opettajana toimineen ylöjärveläisen moottorisahaveistäjän Juha Käkelän mielestä.
Hänellä on takana jo 25 vuotta veistämistä moottorisahan kanssa.
– Tämä lähti ihan vahingossa hirrenveistokurssilta. Piti alkaa tekemään hirsimökkejä, niin tukista tuli hanhi. Se tuli vähän vahingossa, en ymmärrä vieläkään, minkä takia, Käkelä sanoo.
Veistäminen vei mennessään ja siitä tuli myöhemmin työ.
Yhden ikimuistoisimmista töistään, noin yhdeksänmetrisen männyn latvaan, Käkelä kertoo tehneensä Ikaalisiin. Tilauksessa oli iso kotka.
– Koko päivän olin nosturiauton kyydissä yläilmoissa. Kun laidat olivat korkealla, roikuin sahan kanssa laitojen takana. Kädet olivat päivän jälkeen hyytelöä.
Veistoskurssi alkaa perusasioista
Kun paikalla on innokkaita, mutta enemmän tai vähemmän aloittelijoita, opetus alkaa perusasioista ja turvallisuudesta – muun muassa siitä, miten sahaa pidetään oikein ja millainen on oikea sahausasento.
Tällä kertaa puolet paikalla olleista ei ollut juuri koskenutkaan moottorisahaan.
Ison puunrungon työstäminen yhteiseksi taideteokseksi alkoi miettimisellä, mitä siitä tehtäisiin. Nopeasti ideaksi kiteytyi puinen ja eläinaiheilla koristeltu nojatuoli, jossa voi istua ja ottaa selfieitä.
– Minä teen käärmettä. Ei ole hirveän suuret paineet sen suhteen onko se tunnistettava, Kati Korhonen kertoo.
Virpi Muikku aikoi ensin tehdä ketun, mutta puusta löytyi kohta, jossa oli selvä sian kärsä.
– Siitä pitäisi siis tulla possu, en tiedä tuleeko siitä tunnistettava.
Saha on kevyt, mutta tuntuu toimistotyöläisen hartioissa
Pikkutarkkaan tekemiseen saha ei vielä naisten käsissä taitu. Yksityiskohdat pitäisi tehdä taltalla.
– Minä olen tämmöinen nyhvääjä ja haluaisin tehdä tosi tarkkaa työtä. Onhan tuo rouhea väline, Virpi Muikku sanoo.
Veistäjien käytössä on perinteisen moottorisahan lisäksi myös sähkö- ja akkukäyttöisiä moottorisahoja. Erona tavalliseen sahaan on vain veistolaippa, joka on kapeakärkinen.
Ensikertalaisilla sahan käyttö tuntuu käsissä ja hartioissa.
– Vaikka saha on kevyt, niin kyllä se kieltämättä käy aika kovasti toimistotyöläisen hartioihin, Kati Korhonen kertoo.
Veistäminen jatkuu vielä tänään perjantaina, ja lopputulosta voi käydä katsomassa kello 17. Lopullinen työ jää Sorsapuistoon ihmisten iloksi ensi kesän ajaksi.
Oletko kokeillut moottorisahaveistoa? Voit kommentoida aihetta 3. joulukuuta kello 23:een saakka.