Hyppää sisältöön

Suomen hiihdon MM-joukkueen sprinttipaikoista on luvassa poikkeuksellisen raju taistelu – ”Kun talvi tulee, katsotaan, ollaanko enää kavereita”

Suomen miesten hiihtomaajoukkueessa käydään tiukkaa taistoa sprinttipaikoista. Yksi paikkaa tavoitteleva on Lauri Mannila, joka murtautui viime kaudella maailmancupia kiertävään joukkueeseen.

Suomalaiset mieshiihtäjät hamuavat sprintin kärkikahinoihin mukaan. Maailmancup-kauden avauksessa Rukalla välieräpaikat jäivät haaveeksi. Kuva: Tomi Hänninen - Chilipictures
Anu Karttunen

Lillehammerin maailmancupin sprintit kilpaillaan lauantaina 3. joulukuuta. Sprinttikarsinta klo 10.30 ja erävaihe klo 13.

Suomen miesten hiihtomaajoukkueen sprinttipaikoista käydään kovaa kilpailua.

Miesten maajoukkueeseen kuuluu 13 miestä, joista sprinttiin panostaa seitsemän miestä. Kun tähän vielä lisätään B-maajoukkueesta painetta lyövät hiihtäjät, niin maailmancupin paikoista taistelee noin kymmenen miestä.

Miesten sprinttijoukkueesta vastaava Ville Oksanen pitää kilpailutilannetta hyvänä.

– Meillä on useampia hiihtäjiä, jotka pystyvät selkeästi hiihtämään kovaa. Kaikki joukkueessa olevat ovat viime vuonnakin hiihtäneet 30 joukkoon, Oksanen sanoi.

Yle Urheilun asiantuntijan Kalle Lassilan mielestä kilpailu maailmancupin edustuspaikoista ei vielä tällä hetkellä ole liian tiukkaa, vaikka taisto kansainvälisillä sprinttiradoilla on yhä kiristynyt ja tasoittunut.

Suomen joukkueen urheilijakiintiöt mahdollistavat kuuden urheilijan osallistumisen maailmancupin sprinttikisoihin sekä normaalimatkoille. Esimerkiksi Lillehammerin maailmancupin viikonloppuun Suomi nimesi 11 miehen joukkueen.

Sen sijaan kun kisataan paikasta Planican MM-kisoihin, tilanne muuttuu. Arvokisoissa jokaiselle matkalle pääsee ainoastaan neljä urheilijaa maata kohden ja arvokisoissa sprinttereille on tarjolla ainoastaan yksi henkilökohtainen matka.

– Se lisää todella paljon paineita sprinttereille. Jos arvokisapaikkaa ei irtoa, jää vähän niin kuin luu käteen, Lassila totesi.

Kilpailutilanne maajoukkueessa on Lassilan mielestä tällä hetkellä monipuolisempi kuin aiemmin. Hiihtäjät ovat eri-ikäisiä ja urillaan erilaisissa vaiheissa. Mukana on hiihtäjiä, jotka ovat jo kansainvälisessä kärjessä, mutta myös uusia, nuoria tulokkaita. Osan toiminta keskittyykin enemmän itsensä kehittämiseen, ei niinkään keskinäiseen kilpailuun.

– Siinä vaiheessa, kun siellä on 5–6 miestä, jotka kaikki ovat hiihtäneet kympin joukkoon tai jopa finaaliin, niin silloin kilpailu kiristyy huomattavasti. Nyt monet ovat siinä vaiheessa, että tason täytyy nousta, jotta he ovat arvokisatasoisia hiihtäjiä, Lassila sanoi.

Kilpailullisia elementtejä harjoittelussa

Sprinttimaajoukkuetta ei ole haluttu eriyttää omaksi ryhmäkseen muun muassa siksi, että leireillä on pystytty tarjoamaan samat tukipalvelut kaikille.

Useampi sprintteri on mahdollistanut sen, että harjoittelua on voitu kohdentaa paremmin. Suurin osa harjoittelusta tehdään normaalimatkojen hiihtäjien kanssa, mutta sprintterit ovat pystyneet tekemään myös omia, tasokkaita harjoituksiaan.

Näihin harjoituksiin on kuulunut kisasimulaatioita, karsinnan sekä erävaiheen tyyppisiä harjoituksia, joissa on keskitytty erityisesti loppuvetoon. Lisäksi sprintterit ovat tehneet muun muassa nopeusharjoituksia, joissa vetojen sisällä vaihdetaan hiihtotekniikoita.

– Näillä haetaan nimenomaan kilpailullista elementtiä. Tulee paljon ryhmässä olemista, paikan vaihtoa tai tekniikan vaihtoa, Oksanen kertoi.

Joni Mäki on ollut Suomen ykkössprintteri viime aikoina. Kuva: Tomi Hänninen - Chilipictures

Joni Mäki, 27, on ollut viime aikoina Suomen ykkössprintteri ja painavinta menestysviittaa asetellaan hänen harteilleen tällä kaudellakin. Joukkueen valmentajana Oksanen haluaa samalle tasolle myös uusia urheilijoita.

– Tavoite on, että saamme sprinttiä kokonaisuutena vietyä eteenpäin ja urheilijat pystyvät parantamaan tuloksiaan edellisestä kaudesta.

Joukkueen uusi tulokas, Lauri Mannila, 24, on ollut tyytyväinen sprinttereiden yhteisharjoituksiin ja siihen, että kilpailu ruokkii jokaista hiihtäjää.

– Meillä on hyvä henki sprinttereiden kesken. Katsotaan, kun talvi tulee, kuinka veriseksi se menee ja ollaanko enää kavereita, Mannila naurahti.

Mannila jakaa usein reissuilla huoneen toisen lupaavan sprintterin, Niilo Moilasen kanssa. Oulusta kotoisin oleva Moilanen, 21, ja Raahessa nuoruutensa viettänyt Mannila ovat tunteneet toisensa junioreista asti. Kaksikon välinen kilpailu jatkuu kiivaana yhä.

– Varmasti talvella kilpailemme paljon keskenämme osittain samoista asioista ja tulee kovia vääntöjä. Mutta ihan normaalisti kisoissa kilpaillaan ja muuten ollaan hyviä kavereita, hän vakuutti.

Viime vuoden Ruka muutti Lauri Mannilan ajatusmaailman

Lauri Mannila rynnisti vuosi sitten Rukan maailmancupin sprintissä otsikoiden ulkopuolelta suomalaismiesten toiseksi parhaaseen tulokseen ollen kisan 15:s.

Ensimmäisillä maailmancupin pisteillä ja tasaväkisellä taistelulla maailman parhaiten kanssa oli suuri vaikutus tuolloin 23-vuotiaan sprintterin ajattelutapaan: se nosti itseluottamusta kohisten ja Mannila murtautuikin mukaan maailmancupia kiertävien sprintteiden joukkoon.

– Silloin huomasin, että voin kiertää näitä kisoja, ja jos paikka tulee, minulla on mahdollisuus pärjätä ja mennä jatkoon alkueristä, Mannila totesi uuden kisakauden kynnyksellä.

Tänä vuonna Ruka ei tarjonnut aivan yhtä maukasta tulosta, vaikka rata pitkine työpätkineen ja nousuineen kuuluukin Mannilan suosikkeihin. Hän oli yksi niistä suomalaisista, joiden kisa päättyi kaatumiseen ensimmäisen nousun kääntöpaikalla. Tulevana viikonloppuna Mannila saa uuden yrityksen Lillehammerissa.

Ville Oksanen (oikealla) odottaa, että Lauri Mannila (vasemmalla) parantaa tuloksiaan tänä kautena. Kuva: Tomi Hänninen - Chilipictures

Ville Oksanen haluaa tänä talvena nähdä, että Mannila terävöittää tekemistään kisoissa ja ottaa sen seuraavan askeleen eli pääsee puolierävaiheesta välierävaiheeseen. Ominaisuuksia hiihtäjältä siihen löytyy, kuten myös asennetta.

– Lauri on voimakas hiihtäjä ja pystyy käyttämään varsinkin ylävartalon vahvuutta hyväkseen. Hänellä on vahvaksi hiihtäjäksi myös hyvät kestävyysominaisuudet, Oksanen luonnehti.

– Ja vaikka hän on tosi rauhallinen kaveri, kyllä sieltä löytyy myös temperamenttia. Muutamissa kisoissa ovat sauvat lennelleet.

Tätä temperamenttia nähtiin myös viime viikonloppuna Rukalla, kun Mannila oli kaatunut. Hän myöntää, että voi välillä kiehuakin, vaikka on iän myötä rauhoittunut.

– Aiemmin jos on mennyt sauva poikki, niin sitten on yleensä mennyt poikki se toinenkin. Olen kypsynyt, mutta varmasti kilpailutilanteessa olen vähän erilainen tyyppi. Jos en ole pärjännyt, niin se on vain hyväksyttävä, että tänään ei menty eteenpäin.

Mannila pitää itseään hitaana sprintterinä, mutta vaikka hän ei ole kaikista räjähtävin ja nopein, häneltä löytyy taloudellisuutta ja voimantuottoa. Varsinkin kovassa vauhdissa hänen vahvuutensa tulevat parhaiten esille ja perinteisellä hiihdettäessä vahva ylävartalo mahdollistaa hyvän tasatyönnön.

Sprintin erävaiheet kestävät usein kolmesta neljään minuuttiin. Mannila on aina harjoitellut kestävyyspainotteisesti, ja sprintin erän kesto on hänestä juuri sopivan mittainen rypistys.

– Se on juuri sopiva aerobinen kestävyyssuoritus minulle. Saan siinä itsessäni irti aika hyvin.

Lukioaika vahvisti intohimoa

Lauri Mannilasta ei tullut hiihtäjä sattumalta. Hänen isänsä Seppo Mannila on kilpaillut hiihdossa, joten Lauri pääsi suksien päälle heti, kun oppi kävelemään ja hänet vietiin myös hiihtokouluun nuorena. Nykyään myös pikkuveli Eero, 21, hiihtää kilpaa.

Mannila on joskus miettinyt, mikä juuri hiihdossa kiehtoi eniten, sillä hän harrasti kaikkea mahdollista jalkapallosta suunnistukseen. Hän ei juniorivuosina edes menestynyt, mutta silti hiihtokisoihin pääseminen oli parasta.

– Varmaan laji kiehtoi jo pienenä siinä omassa karuudessaan. Hiihto on raadollinen laji, joka vaatii kurinalaista työtä. Samalla se on myös kiehtovaa. Erityyppiset urheilijat voivat pärjätä siinä ja aina voi kehittää jotakin, Mannila pohti.

Lauri Mannila on tehnyt parempia tuloksia perinteisellä hiihtotavalla, mutta hän luottaa myös vapaan hiihtotapaansa. Kuva: Tomi Hänninen - Chilipictures

Perheellä on ollut Mannilan hiihtouralle suuri merkitys, eikä vähiten siksi, että isä toimii hänen valmentajanaan. Ymmärrystä ja tukea on riittänyt, mutta hiihto ei ole ollut ainoa puheenaihe.

– Nyt varsinkin, kun hiihto on ammattini, niin pitää joku rajakin siihen vetää. Ei meidän suhteemme ole pelkkää urheilua.

Mannilan suhtautuminen hiihtoon vakavoitui siinä vaiheessa, kun hän muutti Sotkamoon kahdeksan vuotta sitten ja jäi sinne. Vuokatin urheilulukiossa hän jakoi asunnon maajoukkuehiihtäjä Remi Lindholmin kanssa ja samalla vuosikurssilla oli muitakin kovia tekijöitä, kuten Miro Karppanen, Niko Husu ja ampumahiihtäjä Tuomas Harjula.

Lukioaika toimi Mannilalle kasvun paikkana, ja se myös vahvisti hänen intohimoaan kilpahiihtoon.

– Jouduin tuolloin kasvamaan ihmisenä ja sain myös urheilijana sellaisen oppikoulun, mitä se on olla ammattiurheilija ja miten asioita tehdään ammattimaisesti. Ne ovat olleet tärkeitä vuosia.

Maajoukkue toi lisää kontrollia

Ensimmäinen kesä maajoukkueen leirityksessä oli Lauri Mannilalle opettavainen, ja hän piti sitä uransa parhaana harjoituskautena.

Usein maajoukkuedebytantit sortuvat liian kovaan harjoitteluun, mutta Mannilalle maajoukkue toi lisää kontrollointia. Hän pystyi näin välttämään sellaiset harjoitukselliset sudenkuopat, joihin oli aiemmin sortunut.

– Maajoukkue on tuonut minulle sopivaa itseluottamusta. Luotan omaan tekemiseeni, enkä katsele sivuille liikaa, Mannila sanoi, mutta kertoi myös seuranneensa konkariurheilijoita.

– Olen mennyt heidän peesissään, silloin ei tarvitse itse miettiä joka asiaa. Heistä pystyy ottamaan esimerkkiä arkipäivän tekemiseen.

Mannila etenee kausi ja kilpailu kerrallaan, joten tälle kaudelle hänellä riittää useita tavoitteita. Kirkkaimpana hänellä ovat mielessään kevään arvokisat.

– Isossa kuvassa tavoite on, että saan ne sekunnit pois ajasta niin, että olen aina maailmancupissa pisteillä ja sitten saan mahdollisuuden päästä eteenpäin erissä. Planican MM-kisoissa on perinteisen sprintti, ja se on minulle se paras matka. Mielestäni sitä paikkaa on ihan realistista tavoitella, Mannila sanoi.

Suosittelemme sinulle