Kaisa Mäkäräisen ja Petra Ollin lajikokeilut Urheilustudion Jatkoerä-ohjelmassa jatkuivat tällä kertaa Perparim Hetemaj'n jalkapallo-opissa.
49 maaottelua Huuhkajissa pelannut Hetemaj, 35, vie Mäkäräisen ja Ollin HJK:n harjoituskentälle Helsingissä. Perusasiat sujuvat hyvin, ja Mäkäräisen ja Ollin itseluottamus kasvaa.
– Kaisa, näytät gasellilta, Petra Olli sanoo.
– Kiitos, otan tuon kohteliaisuutena. Onko se Helmareiden kykyjenetsijä katsomossa, Mäkäräinen vitsailee.
Hetemaj opettaa kaksikolle myös bravuuriliikkeensä liukutaklauksen. Harjoitusten ohessa Olli ja Mäkäräinen kysyvät jalkapalloilijalta kiperiä kysymyksiä.
– Minkä takia naisten futiksessa ei ole niin paljon sitä maassa makaamista kuin miesten futiksessa? Olli heittää.
– Veikkaan, että miehet ovat vähän dramaattisempia, Hetemaj sanoo ja saa oppilaansa repeämään nauruun.
Matka jatkuu Hetemaj'n äidin Emine Hetemaj'n luokse. Keittiössä paljastuvat puolestaan äidin bravuurit, kosovolaiset liha- ja pinaattipiirakat.
– Kyllä me tullaan tänne viikoittain kolme-neljä kertaa. Jos söisi aina vain mitä haluaisi syödä täällä, niin ei pysyisi mitoissa. Se on tosi hyvää ja myös energiapitoista, HJK:ssa ensimmäisen Suomen mestaruutensa tänä vuonna voittanut Perparim Hetemaj kertoo.
Kaisa Mäkäräinen ja Petra Olli ovat panneet merkille, ettei nyt kokata mitään kevytherkkuja.
– Rasvaa on pantu vähän joka välissä, Mäkäräinen nauraa.
Vieraat istuvat syömään ja keskustelevat muun muassa siitä, miltä tuntuu edustaa Suomea maajoukkueessa. Olli on voittanut maailmanmestaruuden painissa ja Mäkäräinen ampumahiihdossa. Hetemaj pelasi jalkapallomaajoukkueessa vuosina 2008–18.
– Vaikka en ole syntynyt Suomessa, olen kasvanut täällä ja tämä on kotimaani. Kun edustin Suomea, se yhteenkuuluvuuden tunne ja isänmaallisuus olivat vahvasti läsnä. Huomaa, että pelataan isommista jutuista kuin seurajoukkueissa. Joukkueurheilussa se on toki eri kuin teillä, Perparim Hetemaj kertoo.
Hetemaj't muuttivat Suomeen Kosovosta pakolaisina vuonna 1992. Tarkoitus oli olla Suomessa vain lyhyen aikaa, mutta perhe ei koskaan palannutkaan kotimaahan kovasta ikävästä huolimatta.
– Halusimme palata, mutta tilanne Kosovossa muuttui koko ajan pahemmaksi. Kun tilanne alkoi olla hyvä, olimme jo täysi-ikäisiä. Vanhemmilta tuli heti aluksi sellainen viesti, että meidän pitää sopeutua tänne. Urheilu auttoi siinä. Se ei ollut helppoa, mutta olemme tosi onnekkaita, että pääsimme Suomeen, Perparim Hetemaj kertoo.
Päivä huipentui jalkapallo-otteluun Emine Hetemaj'n kotipihalla. Pinkki tiimi eli Kaisa ja Petra kohtasi Perparimin siskonpojat.
– Kaisa ja Petra olivat tosi taitavia pelaamaan, arvioi lapsenlapsiaan ja pinkkiä tiimiä tasapuolisesti kannustanut Emine Hetemaj.