Hyppää sisältöön

Les Kasjanov ehti iloita kotiinpääsystä, kun Ukraina vapautti Hersonin pitkästä miehityksestä. Ilo muuttui nopeasti huoleksi. Venäjä on kiihdyttänyt iskuja Hersoniin. Nyt hän yrittää saada vanhempiaan lähtemään.

Teksti:Suvi Turtiainen
Kuvat ja videot:Rinna Härkönen

HERSON Satamakaupunki Odessassa on vielä pimeää, kun 36-vuotias Les Kasjanov heittää rinkkansa auton takakonttiin. Hän on palaamassa ensimmäistä kertaa kotikaupunkiinsa Hersoniin sen jälkeen, kun kaupunki vapautettiin venäläismiehityksestä.

Rinkassa on luotiliivit ja kypärä. Mukana on myös kaksi kameraa. Les on ammatiltaan valokuvaaja. Hän aikoo kuvata sitä, mitä hänen kotikaupungilleen tapahtui.

Työ ei ole kuitenkaan Kasjanovin paluun päätavoite. Hänellä on matkalleen toinen syy.

– Haluan tavata vanhempani ja hakea heidät turvaan, Kasjanov sanoo.

Herson vapautettu, mutta rauha on kaukana. Venäjä tulittaa kaupunkia jatkuvasti, ja viime päivinä iskut ovat kiihtyneet.

Pakomatkalla miesten piti paljastaa ylävartalonsa

Yle tutustui Kasjanoviin huhtikuussa. Eteläisessä Ukrainassa Dneprjoen varrella sijaitseva kaupunki oli silloin jo miehitetty.

Venäläisiä oli kaikkialla: ruokakaupassa, tarkastuspisteillä ja jopa televisiossa. Kasjanov kertoi Venäjän estäneen ukrainalaiskanavat. Tilalla olivat Kremlin ohjauksessa olevat venäläiskanavat.

Kasjanov kertoi venäläisten alkaneen vaihtaa Ukrainan lippuja ja muita tunnuksia venäläisiin.

Toukokuussa Kasjanovilta tuli viesti: ”Hei Suvi, toivottavasti voit hyvin. Pääsimme pakenemaan Hersonista ihmeen kaupalla.”

Pakomatka kesti 14 tuntia läpi peltoteiden, vaati suurta riskinottoa ja venäläissotilaan lahjomisen. Vodkapullolla, kuten huonossa elokuvassa, Kasjanov kertoi silloin.

Matka oli täynnä tiesulkuja. Miesten piti paljastaa ylävartalonsa, Kasjanov kertoo. Venäläissotilaat etsivät tatuointeja tai merkkejä palveluksesta Ukrainan armeijassa. Aseiden käytöstä jää usein jälki käsi- tai olkavarteen.

Les Kasjanov ja hänen vaimonsa pääsivät turvallisempaan osaan Ukrainaa, Lviviin, jonne alakouluikäinen tytär oli lähetetty jo ennen miehitystä.

Miehittäjä majaili tutussa tietokonekaupassa

Marraskuun puolivälissä Ukrainan joukot saapuivat kaupunkiin ja häätivät miehittäjät Dneprjoen vastarannalle. Kaupungin keskusaukiolla alkoi juhlinta.

Kirjoitin vielä samana päivänä viestin: ”Moi Les! Hyviä uutisia Hersonista!”

”Moi Suvi! En voi uskoa tätä todeksi. En malta odottaa, että pääsen takaisin”, Kasjanov vastasi.

Jatkoimme viestittelyä. Saimme idean. Kun Kasjanov palaa Hersonin, me seuraamme mukana.

Sovimme lähtöpaikaksi Mustanmeren rannalla sijaitsevan Odessan, josta on nykytilanteessa noin neljän tunnin matka Hersoniin.

Aiemmissa jutuissa Les Kasjanovista kerrottiin vain etunimi, mutta nyt sukunimenkin voi paljastaa, miehittäjä on häädetty Hersonista.

Les Kasjanov istuu takapenkillä vieressäni ja katsoo ikkunasta ulos. Ohi vastakkaiseen suuntaan ajaa letka panssariajoneuvoja. Ukrainalaisjoukkoja.

Kaupungin porteilla on vastassa tuhottu rakennus. Kasjanov nousee autosta ottamaan kuvia.

Hän kertoo ostaneensa vaimolleen tietokoneen kaupasta, joka sijaitsi aiemmin siinä. Miehityksen aikana rakennuksessa majailivat tšetšeenijoukot. Näin sanoo samassa autosaattuessa tullut ukrainalaissotilas.

Sotilas katsoo rakennusta ja sanoo, että tuhojen takana saattoi olla Ukrainan lännestä saama HIMARS-raketinheitin.

Kasjanov katsoo tuhoja.

– En enää tunnista kaupungin sisääntuloa.

Ei vettä eikä sähköä, keittiö lämpiää tiiliskivillä

Ohitamme Kasjanovin lapsuuden ajan koulun. Pienkerrostalojen kohdalla Les Kasjanov ohjaa kääntymään sisäpihalle.

Isä on jo pihalla vastassa. Äiti odottaa asunnossa, joka on hämärä keskellä marraskuista päivää.

Sähköt ja vesi ovat poikki edelleen isosta osasta Hersonia. Venäläiset tuhosivat lähtiessään kaupungin kriittistä infrastruktuuria.

Kaasua tulee yhä. Keittiön liedellä lämpenee borssikeitto, teepannu ja kaksi tiiliskiveä. Niistä hohkaa kuumaa niin, että pienessä keittiössä on todella lämmin.

Isä osoittaa muistolautasia seinällä. Hän työskenteli pitkään risteilyaluksella ja kiersi meriä Suomea myöten. Olohuoneen pöytään on katettu kahvit ja kaalipiiraita.

Tässä asunnossa vanhemmat elivät koko yhdeksän kuukautta kestäneen miehityksen ajan. Lesin äiti Tetiana Kasjanova sanoo, että aika oli kuin pitkä painajainen.

Hän katsoo poikaansa.

En ollut varma, näemmekö enää toisiamme.

Tetiana Kasjanova

Äidin mukaan miehitysaikana tuntui siltä, että joku olisi pelannut julmaa peliä. Venäläiset pysäyttivät paikallisia jatkuvasti tarkastuspisteillä. Miehittäjiä kiersi nimilistojen kanssa ovelta ovelle etsimässä ihmisiä.

Matkalla lähellä sijaitsevalle kesämökille heidät pysäytettiin seitsemän kertaa. Ohi ajoi äidin mukaan tšetšeenejä, burjaatteja ja venäläisiä.

– Yhä kun suljen silmäni, näen mielessäni autot, joihin on kirjoitettu kirjaimet Z ja V, Tetiana Kasjanova sanoo viitaten venäläisten tunnuksiin.

Hänen mielestään pahinta oli venäläisten pakottama valekansanäänestys, jonka päätteeksi Venäjän Vladimir Putin julisti Hersonin ikuiseksi osaksi Venäjää. Tetiana Kasjanova sanoo pelänneensä, että uhkaus toteutuisi.

– Etten näkisi enää lapsia. Että jäisimme osaksi Venäjää.

Isä kertoo päivästä, kun Ukrainan joukot saavuttivat kaupungin marraskuussa. Hän istui silloin minibussissa. Kun he näkivät ukrainalaisjoukot, koko bussi alkoi taputtaa.

Sieluuni tuli aivan uusi tunne, kun näin meikäläiset.

Serhii Kasjanov

Hän patistaa ottamaan piirakoita ja kauhoo vieraan lautaselle suuren keon smetanaa.

Iskut Hersoniin kiihtyneet, poika haluaa vanhempansa turvaan

On aika nostaa kissa pöydälle. Les Kasjanov on tullut takaisin, mutta vain hakeakseen vanhempansa turvallisempaan osaan Ukrainaa.

Suunnitelmasta on erimielisyyttä. Jo keväällä Les pakeni vain vaimonsa kanssa, koska vanhemmat tai appivanhemmat eivät halunneet jättää kotejaan edes keskellä miehitystä.

Nyt tilanne on jälleen vaarallinen. Venäjän joukot ovat poissa kaupungista mutta yhä Dneprjoen vastarannalla, jossa kulkee uusi rintamalinja.

Viimeisen viikon aikana iskut Hersonia vastaan ovat kiihtyneet. Venäjä tulittaa kaupunkia tykistötulella. Joen rannalla sanotaan olevan tarkka-ampujia.

Muutama päivä aiemmin yksi isku on osunut kahden kadun päähän Lesin omasta kotitalosta. Vapautuksen jälkeen siviiliuhreja on tullut jo kymmeniä.

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan Venäjän iskut ovat häviäjän kosto.

Hersonin rautatieasemalle tulee jälleen juna muualta Ukrainasta. Asemalla on jono pakoon pyrkiviä paikallisia odottamassa ulospääsyä.

Kasjanovien kodista on sähköt ja vesi poikki. Kaasu toimii. Tiiliskivistä hohkaa lämpöä asuntoon. Kuva: Rinna Härkönen / Yle

Les Kasjanov yrittää vakuuttaa vanhempiaan.

– Kyse ei ole vain tulituksesta, vaan siitä, että täällä tulee kylmä.

Vakuuttelu ei tehoa. Vanhemmat haluavat jäädä. Isän mukaan olisi väärin olla muualla. Koti on koti.

Niin kauan kuin kaasua tulee, he pärjäävät.

Les Kasjanov tapasi vanhempansa ensimmäistä kertaa kuukausiin. Hän haluaa viedä heidät turvaan. Kuva: Rinna Härkönen / Yle

Isku lähitaloon

Les Kasjanov jää kaupunkiin, me palaamme Odessaan. Kysyn kaksi päivää myöhemmin, mikä tilanne.

”Moi Suvi, lähitaloihin iskettiin raketeilla”, Kasjanov viestittää. ”Hyvä, että lähditte.”

Keskiyöllä tehty isku osui ystävän äidin taloon. Myöskään tämä ei ollut halunnut lähteä kotoaan.

Silti Kasjanov ei ole saanut vanhempiaan vakuuttuneiksi siitä, että olisi parempi lähteä. Mutta pientä edistystä on tapahtunut.

He suostuvat harkitsemaan asiaa.

Voit keskustella aiheesta 4.12.2022 klo 23 asti.