Hyppää sisältöön

Asumisoikeus ei ole enää kohtuuhintaista, sanoo asukasyhdistyksen aktiivi – ”Voi sillä rahalla maksaa jo omaakin”

Asumisoikeus luotiin lama-ajan Suomeen kohtuuhintaiseksi vaihtoehdoksi vuokra- ja omistusasumiselle. Onko se sitä vielä?

Eric Hällström on viime vuosina vienyt asukasyhdistyksen kantaa näkyville hallitusten uudistaessa asumisoikeuslakia. Nyt hän työstää kriittistä kirjaa aiheesta. Kuva: Jussi Koivunoro / Yle
Anna Näveri

Viisi vuotta sitten Soila Bonnerin nelihenkinen perhe vaihtoi asumisoikeusasunnon omistusasuntoon ja ”ihan kiitettävän kokoiseen asuntolainaan”.

Bonner laskee, että nykyiset lainanlyhennykset ja hoitovastike tulevat halvemmaksi kuin käyttövastike, jota he aiemmin maksoivat 86-neliöisestä asumisoikeusasunnostaan Helsingin Pikku-Huopalahdessa.

– Kun muutimme asumisoikeusasuntoon, olin raskaana ja olimme molemmat määräaikaisissa työsuhteissa. Se sopi siihen tilanteeseen.

Ison yhtiön omistama asumisoikeusasunto oli Bonnerin mukaan ihana, mutta jo hieman kulahtanut. Lähes joka vuosi kuukausittainen käyttövastike nousi Bonnerin mukaan 50 eurolla, vaikka päivityksiä asuntoon ei ollut tulossa.

– Mitään selkeää syytä vastikkeen nousulle ei annettu. Yritimme saada selville, miten kuluja voisi pienentää, mutta emme voineet vaikuttaa esimerkiksi huoltoyhtiön tai siivouspalvelujen valintaan, asukastoimikunnassa mukana ollut Bonner kertoo.

Käyttövastike 86-neliöisestä asunnosta oli Bonnerin mukaan 1 094 euroa kuukaudessa, kun he muuttivat Pikku-Huopalahteen vuonna 2012. Viisi vuotta myöhemmin muuttaessa summa oli 1 240 euroa.

Asumisoikeusmaksu kämpästä oli Bonnerin mukaan 14 000 euroa.

Samassa talossa, saman kokoisessa asunnossa asuu tutkijana ennen eläköitymistään työskennellyt Eric Hällström. Hän kertoo maksavansa vaimonsa kanssa nyt 1 500 euron käyttövastiketta.

– Voi sillä rahalla maksaa jo omaakin asuntoa, mutta meille ikääntyneille se ei ole enää mahdollista.

Kolmas vaihtoehto lama-Suomeen

Suomessa on noin 50 000 asumisoikeusasuntoa. Kuva rakenteilla olevasta asumisoikeusasunnosta Helsingin Sompasaaresta. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Asumisoikeusmalli syntyi vaihtoehdoksi vuokra- ja omistusasumisen välille 1980–1990-lukujen taitteessa. Mallia haettiin Ruotsista, jossa valta on asukkaiden yhdistyksillä. Suomessa omistajina ovat yleishyödylliset säätiöt ja yhtiöt.

Maksamalla asumisoikeusmaksun, yleensä 15 prosenttia asunnon hinnasta, saisi pysyvän kodin. Pois muuttaessa summan saa takaisin rakennuskustannusindeksillä korotettuna.

Hällström on asumisoikeusasukkaiden yhdistyksen SASOn kunniapuheenjohtaja. Hän muutti vaimonsa kanssa asumisoikeusasuntoon 1990-luvulla, kun vuokra-asunto myytiin alta ja asuntolainojen korot huitelivat pilvissä.

Asumisoikeutta hehkutettiin edullisena, pysyvänä ja jopa perinnöksi annettavana asuntona, Hällström kuvailee.

– Excelin kanssa laskimme, että noin seitsemän vuotta voidaan tässä vielä tätä menoa asua. Tuntuu todella epäreilulta, jos joutuu luopumaan maksamastaan asunnosta.

Bonnerin ja Hällströmin kokemus on, ettei asukkaille avata vastikkeiden muodostumista täysin. Hällströmin mukaan summaa avataan vain noin 20 prosentin, eli hoitokulujen, osalta.

Käyttövastikkeiden määräytymistä valvoo Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara.

– Yhteisöt joutuvat tekemään jälkilaskelmat tilinpäätöksen liitteeksi ja laatimaan käyttövastikelaskelmat budjetin valmistelun yhteydessä. Tietojen tulisi olla asukkaiden nähtävillä, sanoo Aran ylitarkastaja Anne Salin.

Suomen suurimmat toimijat ovat Asuntosäätiö ja TA-Asumisoikeus. Kummankin mukaan asukkaille lähetetään säännöllisesti yksityiskohtaiset laskelmat ja vastikkeen muodostumista käsitellään myös asukasinfoissa.

Hintaeroja ja tasausta

Keskimäärin käyttövastikkeet ovat olleet samaa hintaluokkaa kaupunkien vuokra-asuntojen vuokrien kanssa. Ero markkinavuokriin on huomattava etenkin pääkaupunkiseudulla.

Yhtiöiden välillä on kuitenkin hintaeroja.

Asuntosäätiöstä ja TA-Asumisoikeudelta arvioidaan, että eroja selittää asuntokannan ikä sekä se, missä määrin yhtiöt varautuvat tuleviin lainanlyhennyksiin, korkoihin ja peruskorjauksiin.

– Varautuminen hillitsee käyttövastikkeiden nousua tulevina vuosina. Valtakunnalliset yritykset joutuvat myös tasaamaan käyttövastikkeita eri paikkakuntien kesken, sanoo TA-Asumisoikeuden toimitusjohtaja Esa Mustonen.

Tasaus kismittää niitä asukkaita, jotka kokevat maksavansa oman talonsa lisäksi omistajayhtiön uudet rakennushankkeet.

Aran ylitarkastaja Anne Salin näkee, että tasaus hyödyttää vuorollaan vanhoja ja uusia taloja. Hän ja Asuntosäätiön talousjohtaja Matti Pasanen sanovat, että 1990-luvun alun talot alkavat olla peruskorjausiässä, jolloin on niiden vuoro hyötyä.

– Tasausjärjestelmän avulla vastikkeiden kehitys pystytään pitämään tasaisena, kun iso remontti ei aiheuta yhtäkkisiä muutoksia yksittäiselle kohteelle, Pasanen sanoo.

– Asumisoikeusasukkaat kokevat asunnon enemmän omaksi kuin vuokra-asukkaat, koska he maksavat hankintahinnasta sen 10–15 prosentin osuuden, mutta kyllä tämä on lähempänä vuokra-asumista kuin omistusasumista, Aran Salin toteaa.

Hällström: Asukkaan elinkaari huomioitava

Eric Hällströmiä huolestuttaa, onko kaikilla eläkeläisillä varaa pysyväksi luvattuun asuntoon, kun työelämän jälkeen tulot tippuvat, mutta vastikemaksujen nousu jatkuu.

Hänen mielestään järjestelmän pitäisikin huomioida myös asukkaan elinkaari ja kokonaishinta, jonka asukas on vuosien saatossa maksanut. Hän toivoo tältä osin asumisoikeutta koskevaan lakiin muutosta.

– Niiden ihmisten, jotka ovat vuosia maksaneet tämän järjestelmän ylläpidosta ja näiden talojen rakentamisesta, tulisi saada helpotus maksuihinsa ennen hintahäätöä.

– Muuten järjestelmä maksattaa asunnon toiseen kertaan, eikä siinä toteudu lain henki kohtuuhintaisuudesta tai omakustannusperiaatteesta.

Hällström kertoo videolla, miten järjestelmää voisi kehittää Suomessa.

Nousupainetta

Ensi vuodelle on luvassa aiempaa tiukempia korotuksia niin asusmisoikeustalojen asukkaille kuin kaupunkien vuokra-asukkaille. Omakustannusperiaate rajoittaa niissä voittojen tavoittelua, mutta ohjaa nyt hoito- ja rahoituskulujen kovan nousun maksuihin. Vapailla markkinoilla joustovaraa on enemmän.

Asuntosäätiön Pasanen ei näe uhkana, että vastikkeet kipuaisivat markkinavuokrien tasolle pitkälläkään aikavälillä.

– Myös vapailla markkinoilla rahoituskustannusten nousu on pakko viedä vuokriin ennemmin tai myöhemmin.

Aran ylitarkastaja Anne Salin kertoo, että nykyinen nousupaine on poikinut yhteydenottoja. Kuuntele lisää alla olevalta audioklipiltä.

Suosittelemme sinulle