– He ovat tottuneet kuvaan siitä, että pojalla on jalkapallo. Kun he näkevät tytön, heitä haastetaan. Se ei kuulu kuvaan, sanoo Ghaida Norjan yleisradioyhtiö NRK:n haastattelussa.
Ghaida on 21-vuotias. Hänen vanhempansa ovat Palestiinasta. Hän on asunut Qatarissa yksivuotiaasta lähtien. Hän on yksi maan harvoista naisjalkapalloilijoista.
– Ajattelen aina jalkapalloa. Kun kaverini ehdottivat tapaamista täksi päiväksi, sanoin, etten voi. Tämä päivä on varattu jalkapalloharjoituksille.
NRK:n kameraryhmä on kutsuttu Northwestern Universityn joukkueen suljettuihin harjoituksiin pääkaupunki Dohan ulkopuolella. Monet naisista eivät tulleet harjoituksiin tv-kameran vuoksi. Kuvaajalle on annettu selvät ohjeet, mitä saa kuvata.
Pelin taso ei ole korkea, mutta nämä naiset selvästi nauttivat pallon potkimisesta. Mutta tosiasissa he taistelevatkin oikeuksiensa puolesta.
Ylenkatsovatko ihmiset Ghaidaa, koska hän pelaa jalkapalloa?
– Uskon, että he eivät edes katso minua. En ole olemassa, koska olen tyttö.
Kun Qatar haki MM-kisaisännyyttä, maa lupasi kehittävänsä ja edistävänsä naisten jalkapalloa. Maassa ei kuitenkaan ollut jalkapalloperinteitä. Vuonna 2010, muutama kuukausi MM-kisaisännyyden varmistumisesta, Qatarin naisten maajoukkue perustettiin. Joukkue pelasi kansainvälisiä otteluita maineikkaan saksalaisvalmentaja Monika Stabin alaisuudessa:
– Olimme Fifa-rankingissa sijalla 108. Pelasimme useita otteluita, kun olin valmentajana. Yhtäkkiä kansainvälisiä otteluita ei enää ollut, Stab sanoo.
Qatarin naisten maajoukkue yllättäen katosi. Se pelasi viimeisen virallisen ottelunsa vuonna 2014. Joukkue hävisi Bahrainille 2–8. Nyt maajoukkuetta ei enää löydy Fifan rankinglistalta.
– Maan jalkapalloliitto kertoi syyksi sen, että Qatarissa on liian vähän naisia. Se on humpuukia. Olen työskennellyt Guamissa, jonka väkiluku on 170 000. Islannissa on 400 000 ihmistä ja joukkue pelasi EM-kisoissa. Kyse ei ole väkimäärästä. Kyse on siitä, että Qatar ei ole vakavissaan naisjalkapallon suhteen, Stab toteaa.
– Se, että Qatarilla ei ole maajoukkuetta, on todella epämotivoivaa, Ghaida sanoo.
Ghaidaa kuvataan ja haastatellaan. Kuusi nuorta naista istuu penkillä, eivätkä halua näkyä kuvissa.
– Opettaja pysäytti kerran oppitunnin ja pyysi, että viisi tyttöä nousee seisomaan. Hän kertoi nähneensä meidät ikkunasta pelaavan poikien kanssa ja sanoi, ettei se ole hyväksyttävää. Se oli todella nöyryyttävää ja sen jälkeen jalkapallon pelaamisesta koulussa tuli todella kiusallista, Ghaida kertoo.
Nimettömänä pysyvä nainen kertoo jalkapallon pelaamiseen liittyvistä riskeistä.
– Se vaikuttaa naisen mahdollisuuksiin avioitua myöhemmin elämässä. Naiselle ei tule paljon sulhasehdokkaita, jos hänen tiedetään olleen epäsovinnainen. Urheilu on yhteiskunnan mielestä epäsovinnaista.
Qatarissa tiedetään olevan kuusi naisten joukkuetta. Ne pelasivat tänä vuonna sarjakauden. Paikallisen lähteen mukaan joukkueilla on täydet kokoonpanot. Puoliaika kestää 30 minuuttia, mutta jokainen joukkue pelasi vain viisi ottelua. Esimerkiksi yhdellä Qatarin vanhimmista seuroista Al Khor SC:llä on miesten joukkue, mutta naisten joukkuetta ei löydy.
– Missä naisten liiga on? Missä naiset pelaavat? Missä ovat joukkueet naispelaajille? On häpeällistä, että naisille ei ole stadioneita, joissa pelata jalkapalloa. Jalkapalloliiton pitäisi mahdollistaa tämä. Se ei ole liikaa pyydetty, Stab sanoo.
Useilta ihmisiltä on tätä juttua varten pyydetty tietoja Qatarin naisten jalkapallosta. Sähköposteja on lähetetty naisten urheilukomitean presidentille Lolwa Al-Marrille, Qatarin jalkapalloliitolle ja useille pelaajille ja valmentajille eri joukkueissa. Tärkeimmät kysymykset olivat, miten Qatar on edistänyt ja kehittänyt naisten jalkapalloa maassa.
Kolme viikkoa NRK:n kuvausryhmän Qatarin matkan jälkeen vastauksia ei ole vieläkään kuulunut. MM-kisat järjestää maa, jossa kontrastit ovat voimakkaita. Miesten jalkapallo saa paljon huomiota, mutta naisten jalkapallo on näkymätöntä.
Myöskään Fifa ei vastaa NRK:n yhteydenottoihin asian tiimoilta. Kansainvälisellä jalkapalloliitolla on tavoitteena, että vuoden sisällä kaikilla jäsenmailla pitää olla strategia naisten jalkapallon edistämiselle.
– Joskus katson miehiä ja ajattelen, että haluaisin olla heidän sijastaan siellä. Mielestäni sellaista tunnetta ei pitäisi tulla. Jos olisimme tasa-arvoisia myös jalkapallon suhteen, kenestäkään ei tarvitsisi enää tuntua tältä. Yhdenkään tytön ei tarvitsisi olla epämotivoitunut, surullinen, vihainen tai vain seurata miehiä sivusta, Ghaida sanoo.