Hyppää sisältöön

17-vuotiaan lotan ensi-ihastus menehtyi taisteluissa – nyt 100-vuotias Alli Korva oli lottana kolmessa sodassa

Sota-aikaan tärkeissä tehtävissä kotirintamalla toimineet lotat eivät saaneet näkyä eikä kuulua 1940-luvun lopun Suomessa. Nykyään he ovat itsenäisyyspäiväjuhlien kunniavieraita.

Nuorimman tyttärensä ja hänen miehensä nykyään omistamassa talossa Alli Korva saa asua kuin kotonaan. Joulukuun alussa kodissa juhlittiin Korvan 100-vuotissyntymäpäivää.
Kati Siponmaa

Lottasäätiön mukaan sodissamme palvelleita lottia on edelleen elossa vajaa 900 ja pikkulottia arviolta noin 4 000. Yksi heistä on kolmessa sodassa lottana ollut rovaniemeläinen Alli Korva.

Edelleen omakotitalossaan asuva 100-vuotias Korva on ikäistään nuoremman oloinen liikkeissään ja puheissaan. Hän kiittää siitä positiivista elämänasennettaan, joka on kantanut vaikeiden aikojen yli.

– Pitää katsoa elämää positiivisesti ja olla iloinen siitä, mitä on.

Korva uskoo kiitollisen elämänasenteen taustalla olevan selviäminen vaikeista ajoista, mutta myös se, että hän on saanut tehdä elämässään asioita, joita on rakastanut. Elämäntyönsä hän teki Rovaniemellä opettajana.

Lottia tarvittiin Kemijärven sotatantereeksi muuttuneessa taajamassa

Itsenäisen Suomen täyttäessä 105 vuotta Alli Korva palaa muistoissaan niihin vuosiin, kun itsenäisyyden puolesta taisteltiin.

Lottasäätiön mukaan enimmillään lottajärjestöön kuului yli 240 000 naista, joista 50 000 kuului järjestön pikkulotta- eli tyttöosastoon. Pikkulotat olivat iältään 8–17-vuotiaita.

1. joulukuuta 1922 syntynyt Alli Korva oli talvisodan syttyessä 17-vuotias.

– Minusta tuli 17-vuotiaana silmänräpäyksessä iso lotta ja ja silloin saatiin myös kuulla, että Venäjä on hyökännyt Suomeen.

Hyökkäys tuntui uskomattomalta, koska he olivat luottaneet hyökkäämättömyyssopimukseen.

– Siinä se nähtiin, että se oli sellainen sopimus mitä nykyäänkin vielä tapahtuu.

Alli Korva muistaa talvisodan erityisesti ankarasta pakkasesta. He lähtivät Rovaniemeltä Kemijärvelle Ounasjoen yli heti, kun kutsu tuli.

Kemijärvellä lotat koittivat parhaansa mukaan valmistaa rintamalle lähtijöitä.

– Me koitimme saada sotilaille lähtöaikaa, että he saisivat jotain suuhunpantavaa. Siellä oli jo muonituslotat töissä ja me juoksimme sinne apuun myös.

Ensi-ihastus jäi sodan jalkoihin

Kemijärvi oli sotatantereena ja taajama piti evakuoida. Ihmiset avasivat kotiensa ovia muualla Suomessa ja myös Alli Korva kertoo kotonaan olleen evakoita.

Alli Korvan silmät täyttyvät edelleen kyynelistä, kun hän muistelee nuorena naisena kokemiaan voimakkaita tunteita.

– Näiden meidän evakoiden nuorin poika pääsi rintamalta kolmen päivän lomalle katsomaan vanhempiaan. Ei minulla vielä 17-vuotiaana ollut mitään kokemusta pojista, aloittaa Korva 83 vuoden takaisen ensi-ihastuksen muistelemisen.

– Hän sitten kuiskasi lähtiessä, että aloitetaan kirjeenvaihto tai lähetetään kenttäpostia.

Sekä pojan vanhemmat, että nuori Alli jäivät odottamaan postia rintamalta.

– Odotettiin kaksi viikkoa, eikä mitään kuulunut. Sitten tulee kirje pojan vanhemmille, jossa ilmoitetaan, että tämä nuorempi poika on kaatunut, Korva sanoo ääni sortuen.

Nuori lotta etenee kohti unelmiaan

Talvisota kesti 105 päivää ja sen jälkeen tuli rauha - mutta vain vuodeksi. Alli Korva muistelee, että välirauhan aikana oltiin toki tyytyväisiä, että sotiminen oli tauonnut, mutta sodan loppumista ei osattu juhlia.

– Talvisota päättyi Venäjän voittoon. Ei siitä iloittu, se oli surullista. Se oli verinen vääryys Suomea kohtaan. Emme me olleet hyökänneet mihinkään, me puolustimme maatamme.

Välirauhan aikana ihmiset koittivat saada tavallisen elämän syrjästä kiinni. Korva osallistui lotille järjestetylle ilmavalvontakurssille.

– Olimme valmiita, kun seuraava sota alkoi.

Lottasäätiön tietojen mukaan jatkosodan aikana komennuksilla oli eniten lottia, noin 90 000–95 000.

Lomaa lotan tehtävistä Korva sai opettajanvalmistuslaitokseen pyrkimistä varten.

– Lapin Kansassa oli ilmoitus, että Raahen seminaariin on hakuaika oppilaille.

Korva muistelee hakijoita olleen satoja ja useimmat heistä lottapukuun pukeutuneena.

Runsaasta hakijamäärästä johtuen Raahen kirkon tiloissa järjestetyt koepäivät sujuivat Korvan kohdalla mallikkaasti ja hänet hyväksyttiin viisivuotiseen opintokokonaisuuteen.

Yhtäkkiä lottia ei saanut näkyä missään

Opiskeluvuosinaan Korva teki silti lotan tehtäviä, aina kun apua tarvittiin. Sotatoimialueella lotat työskentelivät puolustusvoimien alaisuudessa muun muassa haavoittuneiden hoidossa sekä toimisto- ja viestitehtävissä. Sodan jatkuessa lottia tarvittiin jatkuvasti uusiin työtehtäviin, joita oli esimerkiksi esikuntien kansliatehtävät.

Alli Korvakin toimi Raahessa kirjurina, joka luetteloi sota-arkistoa varten kuolleet ja sodasta vapautettavat.

– Tein sitä kaksi ja puoli kuukautta aina siihen päivään asti, kunnes tuli Stalinilta julistus (23.11.1944), että lottajärjestö on lopetettava, kaikki tunnusmerkit hävitettävä ja tämä arkisto tuhottava.

Lottavarusteita alettiinkin surutta tuhota.

– Me itkimme, kun olimme ylpeydellä ja uhrautuvaisuudella liittyneet tämmöisen vapaaehtoiseen työhön, josta sai korvaukseksi vain pienen päivärahan ja nyt se tuomittiin.

Alli Korva muistelee surullisena tuota aikaa.

– Melkein 50 vuotta lotat olivat hiirenhiljaa ja tuntui, ettei uskalla hiiskuakaan, että on ollut lottana.

Nykyään asiat ovat Korvan mielestä hyvin. Vielä elossa olevat lotat ovat itsenäisyysjuhlien kunniavieraita.

”Olo meill on verraton”

Korvakin aikoo osallistua itsenäisyyspäiväjuhlaan Rovaniemellä. Useasti hän on saanut olla myös esiintyjäpuolella. Pitkän uran opettajana tehnyt nainen lausuu ulkomuistista isänmaallisia runoja.

Kun satavuotiasta pyytää kuvailemaan 105-vuotiasta kotimaataan, sekin tulee runonmitassa:

– Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa. Vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa? Korva kysyy Johan Ludvig Runebergin sanoin.

Lue myös:

”Nyt oli viimeinen mahdollisuus puolustaa kotiovia” – unohdetut talvisodan ratkaisutaistelut pysäyttivät puna-armeijan Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä

Voit keskustella aiheesta 7.12. klo 23:een saakka.

Suosittelemme sinulle