Hyppää sisältöön

Koululaisten uimataito on paljon heikompi kuin ennen koronaa – kuudesluokkalaisista vain runsaalla puolella on kunnollinen uimataito

Lasten uimataito on heikentynyt. Myös sukupuolten välillä näkyy ensimmäistä kertaa eroja uimataidossa, havaittiin uudessa Uimataitotutkimuksessa.

Uimaseura Orcan harrasteryhmä treenaa Helsingissä Vuosaaren uimahallissa.

Koululaisten uimataito on viime vuosien aikana heikentynyt selvästi.

Tänä vuonna tehtyyn Uimataitotutkimukseen osallistuneista kuudesluokkalaisista 55 prosenttia ilmoitti olevansa uimataitoisia. Osuus on selvästi pienempi kuin edellisellä tutkimuskerralla: vuonna 2016 uimataitoisia oli 76 prosenttia.

Uimataito määriteltiin tutkimuksessa pohjoismaista määritelmää soveltaen seuraavasti:

Osaan uida vähintään 200 metriä, josta 50 metriä selällään.

Virhemarginaali on noin kaksi prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.

Kuudesluokkalaisista kaksi prosenttia on tutkimuksen mukaan täysin uimataidottomia, eivätkä he osaa uida kymmenen metrin matkaa.

Suurin huoli Uimataitotutkimuksen vetäjällä onkin lapsista, jotka eivät ole oppineet uimaan lainkaan eivätkä ole saaneet kokemusta vedessä olemisesta.

– Jos heillä ei ole mahdollisuutta osallistua koulun uinninopetukseen tai heitä ei vapaa-ajalla viedä uimakouluihin, uimataito jää vajaaksi. Se on myös selkeä turvallisuusriski, sanoo Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan apulaisprofessori Arja Sääkslahti.

Korona rajoitti lasten uimista, ja se näkyy nyt taidoissa

Uimataidon heikentymisen taustalla on koronapandemia, joka on vaikuttanut lasten uimiseen sekä koulussa että vapaa-ajalla.

– Lapsilla ei ole ollut mahdollisuutta uida niin paljon kuin hyvä uimataito edellyttäisi, Arja Sääkslahti sanoo.

Emmeliina Malinen kertoo harrastaneensa uintia jo useita vuosia. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Koronarajoitukset sulkivat uimahalleja, ja osassa kouluista uimahallikäynnit vähenivät tai seisahtuivat koronarajoitusten aikana kokonaan. Vapaa-ajan uiminen innostaa tutkimuksen mukaan oppilaita myös koulun uimaopetukseen, mutta koronarajoitusten aikana vapaa-ajan uiminenkin väheni.

Tutkimuksen mukaan koulujen uimaopetuksen määrä ei ainakaan vielä viime keväänä ollut palannut samalle tasolle kuin ennen koronapandemiaa.

Uimaopetus kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Koulujen järjestämän uimaopetuksen tavoitteena on opettaa oppilaat uima- ja vesipelastustaitoisiksi yhdeksänteen luokkaan mennessä.

Uimataitotutkimuksen mukaan edessä on vaativa haaste saada paikattua korona-aikana syntynyttä lasten uimataidon osaamisvajetta.

– On tietynlainen arvovalinta, haluammeko taata nuorisomme uimataidon ja varmistaa, että heillä on tällainen henkivakuutus, Arja Sääkslahti sanoo.

Uimataidossa ensimmäistä kertaa eroja sukupuolen mukaan

Ensimmäistä kertaa säännöllisesti tehtävässä Uimataitotutkimuksessa oli näkyvissä, että uimataidossa oli eroja sukupuolten välillä.

Tutkimukseen osallistuneista pojista 60 prosenttia kertoi pystyvänsä uimaan pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaisesti. Tytöillä ja muunsukupuolisilla osuus oli selvästi alempi.

Tutkimuksessa ei selvitetty syitä sukupuolten välisen uimataidon eroille. Arja Sääkslahden mukaan taustalla voivat kuitenkin vaikuttaa samat asiat, joiden oppilaat kokevat estävän uimataitonsa kehittymistä.

Kuudesluokkalaisilta kysyttiin tutkimuksessa, millaiset tekijät haittaavat heidän osallistumistaan koulun uintitunneille. Omaan kehoon liittyvä hämmennys näkyi varsinkin tyttöjen ja muunsukupuolisten oppilaiden vastauksissa.

– Yleisimmät syyt, joita oppilaat tuovat esiin, ovat epämukavuus riisuutua ja peseytyä muiden edessä, epävarmuus omasta kehosta ja epämukava olo uima-asu päällä. Ja sitten myös uiminen ryhmässä, jossa on yhtä aikaa tyttöjä ja poikia, Arja Sääkslahti sanoo.

Sääkslahden mukaan koulujen uinninopetusta on viime vuosina toteutettu aiempaa enemmän ryhmissä, joita ei ole eroteltu sukupuolten mukaan.

Muun muassa kehoon liittyvään epävarmuuteen ja ryhmän ilmapiiriin liittyvien asioiden huomioiminen edellyttää opettajiltakin sensitiivisyyttä ja hienotunteisuutta. Arja Sääkslahti ajattelee, että uimahallien puku- ja suihkutiloihin kaivattaisiin myös enemmän yksityisyydensuojaa lisääviä ratkaisuja.

Uimataitotutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisista vähän yli puolet osaa uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Koululaisten uimataito on viime vuosina heikentynyt. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Eskarilaiset nauttivat vedessä polskimisesta

Tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa myös esiopetukseen osallistuvien, noin 6-vuotiaiden lasten uimataitoa. Tulokset antavat suuntaa eskarilaisten vesitaidoista, vaikka eivät ole valtakunnallisesti kattavia.

Eskarilaisten itse tekemä arvio omasta uimataidosta oli hiukan myönteisempi kuin huoltajien, mutta suurta eroa lasten ja huoltajien arvioissa ei ollut.

Tutkimukseen osallistuneista esikoululaisista hieman yli puolet arvioi itse uimataitonsa olevan tosi hyvä tai aika hyvä. Esikouluikäisistä vastaajista runsas puolet kertoi, ettei käytä kellukkeita. Hieman alle puolet puolestaan sanoi tarvitsevansa uidessa kellukkeet.

Kuusivuotiailla on lähtökohtaisesti hyvin myönteinen suhtautuminen uimiseen.

– He ovat hyvin innokkaita oppimaan, haluavat olla veden kanssa tekemisissä, ja se kiinnostaa heitä, Arja Sääkslahti sanoo.

Esiopetus näyttäisi tutkimustulosten perusteella olevan erinomainen ajankohta lasten uimataidon alkeiden opettamisessa. Arja Sääkslahden mielestä uinninopetuksen laajentamista myös esiopetuksen sisällöksi olisikin syytä harkita.

Uimataitotutkimuksen toteuttivat Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto, Jyväskylän yliopisto ja Opetushallitus. Keväällä 2022 sähköisenä kyselynä tehtyyn tutkimukseen osallistui 1798 kuudesluokkalaista, 68 rehtoria ja 71 kuudennen luokan opettajaa. Esiopetukseen osallistuvien lasten uimataitoa selvittävään tutkimukseen osallistui 222 lasta ja 384 huoltajaa.

Suosittelemme sinulle