Kasiluokkalaisen Elsa Romeron ympärillä luokkakaverit seuraavat, kun hän pyörittää numerolukon rullia. Kun Romero saa mekanismiin oikeat lukemat, naksahtaa lukon salpa naksahtaa auki ja pienen laatikon kansi avautuu.
Laatikosta löytyy nahkaisessa kotelossa oleva kamera.
– Tällä näkyy numero kaksi, sanoo kameran etsimen lävitse katsova Kerttu Tykkälä.
Ryhmä kirjaa numeron huolellisesti muistiin ja jatkaa seuraavan arvoituksen pariin.
Oppitunnilla on käynnissä jännityskirjallisuuden piirteitä lainaileva pakopeli.
Puolen tunnin pelaamisen jälkeen oppilailla on numeroita koossa riittävästi, jotta niistä muodostuu puhelinnumero.
Oppilaat veivaavat numeron vanhaan lankapuhelimeen. Puhelu aukaisee rahalippaan, ja oppilaat pääsevät tuulettamaan pelin voittoa.
– Vähän oli sellainen väsynyt ilmapiiri aluksi, kun kysessä oli päivän viimeinen tunti. Kyllä se siitä lähti sujumaan. Oli aika vaikea, mutta yllättävän hyvä, sanoo kasiluokkalainen Aava Ojaharju.
Lainattava peli kulkee suuressa laukussa
Tämän syksyn aikana Kouvolan kirjasto ja seudun opettajat ovat alkaneet yhdessä innostamaan kouvolalaisia yläkoululaisia kirjojen pariin pakopelien avulla.
Luokkatilaan rakennetun tarinallisen pakopelin juoni rakentuu sitä mukaa, kun arvoitukset ratkeavat. Pelin voittaa, jos saa rahakirstun auki.
Pelillä halutaan tutustuttaa nuori eri kirjallisuuden lajeihin ja näin saada innostumaan lukemisesta.
Pelin kehittämisestä vastannut Miikka Virtanen Kouvolan kirjastosta sanoo, että keskeistä on luoda positiivinen vaikutelma.
– Kun seuraavan kerran puhutaan dekkareista, oppilaat muistaisivat, että tämä oli oikeastaan ihan mukava peli; mitäs nämä dekkarit ovat ja voisinko minäkin lukea, Virtanen sanoo.
Kouvolassa opettajat voivat lainata pakopelejä oppitunneilleen kirjastosta. Peliä voi pelata koko luokka samanaikaisesti pienryhmissä. Pakopelit kulkevat matkalaukussa, joissa on ohjeiden lisäksi erilaisia tarvikkeita.
– Salkussa on peliä varten apuvälineitä, kuten uv-kyniä ja suurennuslaseja. Siellä on myös esimerkiksi puhelin, joka avaa magneettilukon, kun sillä soittaa oikeaan numeroon.
Virtanen kehitteli itse peleihin kaikki arvoitukset ja tehtävät.
Kullanarvoinen keino
Äsken pelatun pelin tyyliset jännityskirjat olivat Aava Ojaharjulle jo aikaisemmin tuttuja.
– Pienenä tykkäsin lukea jännärikirjoja, mutta enää en lue niitä niin paljon.
Kasiluokkalainen Niko Tauru toteaa, että pakopeli oli vaikein, mitä hän on pelannut. Tauru kertoo lukevansa silloin, kun hänellä ei ole muuta tekemistä.
– Luen Aku Ankkoja ja Neropatin päiväkirjoja.
Taurulla lukeminen ei ole ensimmäisenä mielessä edessä häämöttävällä joululomalla.
– Käyn varmasti ainakin futistreeneissä ja olen kotona.
Jyväskylän yliopistossa äidinkielen ja kirjallisuuden pedagogiikasta vastaava lehtori Merja Kauppisen mielestä Kouvolan malli toimii hienosti lukemaan kannustamisessa.
– Opettajalle tällaiset valmiit ja vaivattomasti käyttöön otettavat pelit ovat kullanarvoisia. Opettajien tehtävä on kuitenkin huolehtia lukemisen monipuolisesta näkymisestä jokaisena koulupäivänä, Kauppinen sanoo.
Syksyn aikana Kouvolan kirjasto on kehitellyt koulujen käyttöön kaksi lukemaan aktivoivaa pakopeliä ja kaksi pedagogista pakopeliä, joiden teemat ovat missinformaatio ja luonnontieto.
Lukutaidossa tasoerot kasvavat
Kirjastot ja koulut pitävät nuorten saamisen kirjojen pariin tärkeänä, sillä viime vuosien aikana suomalaisten yläkoululaisten lukuinto on tasaisesti laskenut.
Laskeneen lukukiinnostuksen myötä uhkana on, että nuorten lukutaito heikkenee.
Lue lisää: Lukutaito on paljon muutakin kuin lukemista – puutteellinen sanavarasto karsii ilmaisutaitoja
Tällä hetkellä nuorten lukutaidossa tasoerot kasvavat. Heikko lukutaito näkyy muun muassa luetun ymmärtämisessä.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen mukaan joka neljännellä peruskoulunsa päättävällä on ongelmia sisäistää lukemaansa tekstiä.
– Meillä on oppilaita, joiden lukutaito on ysiluokalla kolmosluokkalaisen tasolla. Sitten on ysiluokkalaisia, jotka pärjäisivät jo lukiossakin mainiosti. Erot ovat isoja, sanoo kouvolalaisen Naukion yhtenäiskoulun äidinkielenopettaja Anna Lehmonen.
Opettajien mielestä suuri syy yläkoululaisten vähäiselle lukemiselle on, että nuorten vapaa-ajasta kilpailevat nyt monet asiat. Lukemiselle ei tahdo löytyä aikaa.
Opettaja tarjoaa pullakahvit lukijalle
Jyväskylän yliopiston lehtori Merja Kauppinen muistuttaa, että on kaikkien lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevien aikuisten asia saada teinit innostumaan hyvistä tarinoista ja opettaa heitä etsimään kiinnostavaa luettavaa.
– Luemme edelleen saadaksemme tietoa, kokeaksemme uusia asioita, viihtyäksemme ja saadaksemme jutun juurta toistemme kanssa, Kauppinen sanoo.
Naukion yhtenäiskoulun äidinkielen opettaja Anna Lehmonen ajattelee, että kaikki keinot nuorten aktivoimiseksi kirjojen pariin on otettava käyttöön, myös jännärikirjoihin viittaava pakopeli.
– Tällä voi mainostaa dekkarikirjallisuutta siten, että siinäkin pitää ratkoa erilaisia juttuja. Olen itse luvannut oppilaille pullakahvit, jos he tietävät vastauksen Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -romaaniin. Yksiäkään pullakahveja en ole vielä tarjonnut.
