Kari Määttä katselee Nuasjärveen johtavan Mujehoulunjoen jäälle Sotkamossa. Jäälle Määttä ei ole halunnut mennä sitten vuoden 2020 jälkeen.
Tuolloin Määttä pelasti omistamansa Naapurinvaaran lomakeskuksen rannan läheisyyteen jäihin uponneen hiihtäjän. Hän sai toiminnastaan hengenpelastusmitalin tänä vuonna.
Hiihtäjän hengen pelastuminen oli kaikkiaan sattumankauppaa. Jos Määttä ei olisi sattunut menemään juuri silloin rantasaunalle tarkistamaan tiloja ja lähtiessään huomannut silmänurkassaan jotain, olisi jäihin tippunut hiihtäjä jäänyt huomaamatta.
Paikalla Lomakeskuksessa oli myös toinen omistajista, Määtän veli. Hän ei tiennyt tapahtumista mitään, olihan velipoika vain lähtenyt käymään saunalla pikaisesti. Pipo ja hanskatkin olivat jääneet päärakennukseen.
Kaikki meni hyvin, kunnes köysi petti
Paikka, johon hiihtäjä tippui, oli vielä edellisenä päivänä ollut osittain avoin, mutta yöllä ensimmäistä kertaa lähes kolmessakympissä käynyt pakkanen oli saanut virtaan ohuen jääpeitteen.
Nykyisin Määttä aina syksyn tullen toivoo, että ensin kävisi kunnon pakkaset ja sitten vasta tulisi lunta. Vaikka niin on tänä talvena tapahtunutkin, hohtaa Mujehoulunjoen virta tummanpuhuvana lumikerroksen alla. Jää ei houkuttele kokeilemaan.
Lähes kaksi vuotta sitten tammikuun 27. päivänä virran kohdalla käytiin kamppailu henkiinjäämisestä. Jälkikäteen Kari Määttä ymmärsi, missä vaarassa oli ollut itsekin.
Hiihtäjän vajoamisen huomatessaan ei Määttä ollut kerennyt miettimään vaan oli toiminut saman tien.
– Siinä ei ollut monta sekuntia aikaa miettiä, mitä tehdään, että ei muuta kun äkkiä juoksemaan ja pelastamaan tätä hiihtäjää.
Määttä oli juossut hakemaan laiturin päästä pelastusrenkaan. Rengas lensi hyvin jäälle ja hiihtäjä sai siitä kiinni.
Sen köysi ei kuitenkaan kestänyt. Määttä sitoi solmun uudelleen, mutta pelastusoperaatio renkaan osalta tyrehtyi.
– En oikein tiennyt, mitä tässä tekisi, tuntui uskomattomalta.
Pelastaja mietti, miten pääsisi jäihin tippuneen luo ja muisti, että lintutornin alla rannassa on muun muassa meloja. Melan avulla Määttä eteni virtapaikan luokse.
Hyisessä vedessä ollut mies tarttui Määtän jäällä liu'uttamaan melaan käsillään ja hampaillaan. Kari Määttä sanoo, että hetken he katsoivat toisiaan ja Määttä ryömi lähemmäs avantoa vetämään hiihtäjää kohti rantaa.
Mies yritti nousta pystyyn, mutta Määttä käski olla matalana, kunnes alla on vahvempaa jäätä. Päästyään pystyyn kaksikko lähti kohti lämmintä kahvilaa. Molemmat olivat sen verran jäässä, etteivät saaneet enää suksia hiihtäjän jalasta irti ulkona.
– Ensimmäisen kerran tunsin rannassa, että olen aika jäässä. Pakkasta oli 17 astetta. Kamppeet olivat sohjossa ja märät.
Tilanteen vakavuus valkeni myöhemmin
Aiemmin Kari Määttä on tehnyt ladun lomakeskuksen rannasta kauempana risteävälle aurinkoladulle, mutta ei tee enää.
Rantaan on läheltä piti -tilanteen jälkeen laitettu lisää varoitusmerkkejä heikoista jäistä yhdessä kunnan kanssa. Myös pelastusrenkaan köydet vaihdetaan vuosittain.
Jos Määttä sattuisi samankaltaiseen tilanteeseen toistamiseen, hän toimisi eri tavalla.
Viimeistään paikalle juostessa hän soittaisi hätäkeskukseen. Miten tällaiseen tilanteeseen joutuva voisi varmistaa, että oma henki ei vaarannu? Suomen uimaopetus ja -hengenpelastusliiton (SUH) hengenpelastuksen koulutussuunnittelija Anne Hiltunen kehottaa opettelemaan HRAP-säännön.
Muutama päivä tapahtuman jälkeen Määtälle realisoitui, millaisessa vaarassa hän oli itse.
– Jälkeenpäin puhuinkin siitä ammattipelastajien kanssa, että jos olisin itsekin tippunut, niin ehkä seuraavana kesänä minut olisi löydetty. Siitä tuli aika kova paikka.
Kari Määttä selvisi paleltumilla tapauksesta. Hän ja pelastettu hiihtäjä tapasivat vielä seuraavana päivänä. Apua tai ambulanssia pelastettu ei antanut soittaa vaan vakuutti olevansa kunnossa.
Pelastettu kertoi Määtälle olevansa lääkäri ja sanoi olevansa kunnossa, samaa oli vakuuttanut puoliso, joka oli tavoitettu omalta hiihtoretkeltään.
Miehet pitivät yhteyttä vielä tapahtuman jälkeen, mutta nyt yhteystiedot ovat kadonneet puhelimenvaihdon myötä.
Tämä läheltä piti -tilanne päättyi onnekkaasti. SUH kerää tietoja hukkumisen läheltä piti -tilanteista ja hyödyntää niitä koulutuksissa ja tiedottamisessa.
– Jos miettii viime vuotta, niin siellä oli tosi paljon läheltä piti -tilanteita. On iloista lukea, jos ihmiset ovat pelastaneet jonkun veden varasta, sanoo Anne Hiltunen.
Hiltusen mukaan Määttä toimi hienosti, kun mukana oli pelastusrengasta ja melaa. Aina jäihin uppoaminen ei pääty hyvin. Jäihin hukkuneiden määrä vaihtelee vuosittain, mutta paljon useammin hukkumisen syynä on vesiliikenne, uiminen tai tuntematon syy.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustalla aiheesta 19. joulukuuta klo 23 saakka.