MONTREAL Kirpakka, lumeton pikkupakkanen on jäädyttänyt järvet peilikirkkaiksi Laurentidesin biologisella tutkimusasemalla Montrealin ulkopuolella.
Järven rannalta aukeavat Quebecin metsät näyttävät suomalaisittain tutuilta. Metsän ääriviivat piirtyvät koivuista, kuusista, erilaisista männyistä ja toki myös Kanadan ikonisista vaahterapuista.
Hieman yli tunnin ajomatkan päässä metropolista löytää talvisen hiljaisuuden, jonka rikkovat vain ihmisaskelet ja niiden lentoon säikäyttämän linnun siipien äänekäs pyrähdys.
Juuri muita eläimiä täällä ei tänään tapaa. Majavat talvehtivat jään alla, kojootti säikkyy ihmistä eikä kettukaan näyttädy, vaikka on jättänyt hangelle terveiset.
Kesällä Laurentides kuhisee elämää, jota tutkii esimerkiksi Montrealin yliopiston hyönteisbiologian professori Colin Favret.
Monet hyönteiset talvehtivat karikekerroksessa ohuen lumen alla. Viikonloppuna lunta sataa sääennustusten mukaan lisää ja metsä saa ylleen jokatalvisen huntunsa.
Luontokokouksen käydessä kiivaimmillaan kaupungin keskustassa, on aika muistuttaa tieteen merkityksestä luonnon ymmärtämisessä.
Tämän takia Montrealin yliopistolla on mittavat kasvi- ja hyönteiskokoelmat, jotka pursuavat tarinoita luonnosta ja ihmisistä tutkimuksen takana.
Moderni maailma uhkaa hyönteisiä
Vuonna 2020 julkaistu suuri 166 pitkäaikaistutkimusta yhdistänyt meta-analyysi kertoi maailman hyönteisten määrän pudonneen 24 prosentilla kahdessa vuosikymmenessä.
Tutkimukset ovat antaneet erilaisia arvioita hyönteiskadon mittakaavasta. Kehityksessä on merkittäviä alueellisia ja ekosysteemikohtaisia eroja. Silti suuri kuva kertoo hyönteisten olevan hädässä muuttuvassa maailmassa.
Arvioituja syitä hyönteiskadolle on pitkä lista: esimerkiksi luonnonympäristöjen katoaminen, saman kasvin viljely laajalla alalla ja ilmastonmuutos.
Yksi nousee Favret'n listalla muiden yläpuolelle.
– Kun puhumme kantojen maailmanlaajuisesta hupenemisesta, asettaisin hyönteismyrkyt listan kärkeen.
Montrealin neuvotteluiden tavoite numero 7. käsittelee saasteita: mikromuoveja, valo- ja äänisaastetta, raskasmetalleja ja myös hyönteismyrkkyjä.
Hyönteismaailmasta löytyy paljon yöaktiivisia lajeja, joita erityisesti valosaaste häiritsee. Ne ovat tottuneet yöhön, ja valosaaste vie sen pois, yöperhoset jäävät pyörimään lamppujen ympärille ja uuvuttavat itsensä. Sen seurauksena ne eivät välttämättä löydä ravintoa tai parittelukumppania.
Tällä hetkellä YK:n luontokokouksen tavoitteeseen on kirjattu tarve vähentää kaikkia saasteita sille tasolle, etteivät ne ole haitallisia luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille.
Sopimustekstin kirjaus tuholaismyrkyistä on edelleen hakasulkeissa eli neuvottelun alaisena. Maat jatkavat neuvotteluja myrkkyjen vähentämisen määrästä, esimerkiksi puolittamisesta tai muusta merkittävästä vähennyksestä.
Quebecin kadonnut kimalainen
Favret'n mukaan kysymys hyönteismyrkyistä on hyvin vaikea, sillä kolikolla on kaksi puolta.
– Tarvitsemme kasvinsuojeluaineita tuottaaksemme ruokaa, mutta erityisesti myrkyt, jotka pysyvät pitkään ympäristössä, johtavat kamaliin seurauksiin hyönteisille.
Esimerkki tällaisista ovat neonikotinoidit, joita Suomessakin käytettiin rypsin ja sokerijuurikkaan viljelyssä, kunnes EU kielsi niiden käytön peltoviljelyssä vuonna 2018.
Neonikotinoidien huomattiin kertyvän mehiläispesiin, joissa pitkäkestoinen myrkkykuorma verotti erityisesti yhteisöjen jälkikasvua.
Huoli pölyttäjistä on yhdistänyt ihmisiä ympäri maailmaa. Ilman niiden tarjoamia ekosysteemipalveluita useiden ravintokasvien viljelystä tulisi käytännössä mahdotonta.
Yliopiston kokoelmassa on ainakin yksi esimerkki pölyttäjästä, jota Quebecin niityillä ei enää tavata. Bombus affinis -kimalainen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Lajin kannat ovat supistuneet 87 prosentilla sen historiallisella elinalueella.
Vuonna 2017 lajista tuli ensimmäinen uhanalaiseksi luokiteltu kimalainen Pohjois-Amerikan mantereella.
Luonnon tulevaisuutta ei voi ennustaa tuntematta sen historiaa
– Emme voi ymmärtää luontoa ymmärtämättä, mitä kukakin tekee ekosysteemissä. Eläimillä, kasveilla ja sienillä on kaikilla roolinsa, ja mitä monimuotoisempi ekosysteemi on, sitä tasapainoisempi se on, Colin Favret sanoo.
Koska Favret'n leipälaji ovat hyönteiset, aloitamme katsauksemme luonnonhistoriaan hyönteisten kautta.
Ihmiskunta on tunnistanut yli miljoona hyönteislajia, mutta arvioiden mukaan todellinen luku on 5–10 kertaa suurempi.
– Olemme vasta alkutaipaleella näiden lajien luetteloimisessa. Kun laji kuolee sukupuuttoon, se on kuollut ikuisiksi ajoiksi. Meidän pitää tietää, mitä planeetallamme elää, jotta osaamme suojella sitä, Favret kertoo.
Uhanalaisuuden tieteellinen mittaus vaatii tietoa siitä, paljonko lajin yksilöitä on havaittu historiallisesti verrattuna nykypäivään. Luonnon kertomus pitää tuntea yksityiskohtaisesti, jos haluaa tunnistaa nyansseja nykypäivästä.
Luonnon tulevaisuutta ei voi ennustaa tuntematta sen historiaa. Ihminen on kiinteä osa kumpaakin.
Tämän toteamuksen pohjalta Colin Favret haluaa antaa luonnon tulevaisuudesta päättävälle YK:lle erityisesti yhden neuvon.
– Luonnon monimuotoisuuden ei pitäisi olla poliittinen asia, joka jakaa meitä. Sen pitäisi olla meitä yhdistävä asia, kunhan arvioimme toimiemme hyötyjä ja haittoja.
Kokoelmat kertovat elämästä, seikkailusta ja kuolemasta
Yliopiston kasvikokoelma käsittää noin 700 000 näytettä. Koska näytteitä on niin paljon, kukaan ei täysin tiedä, mitä kaikkea kokoelmista löytyy.
Prässätyt ja kuivatut näytteet säilyvät vuosisatoja, ainakin jos ne välttyvät tuholaisilta. Siksi valtavien arkistokaappien täyttämä huone on viileämpi kuin biodiversiteettikeskuksen muut tilat.
Kokoelmaa digitoidaan nyt vapaaehtoisvoimin. Näytteitä saadaan kuvattua noin 7 000 vuodessa. Tätä tahtia kokoelma olisi internetissä kaikkien saatavilla noin tulevalla vuosisadalla.
Uusia näytteitä tulee kuitenkin liki samat 7 000 joka vuosi, joten ilman merkittävää rahoituksen lisäämistä ja työvoiman palkkaamista kokoelman digitoimiseen menee ikuisuus.
Harva uskoisi, että prässätyt kasvit voisivat kertoa elämästä, seikkailusta ja kuolemasta, mutta kokoelmassa on kruununjalokiviä, jotka kytkeytyvät tiiviisti myös ihmiskunnan historiaan.
Yksi sellainen on Ficinia spiralis -kasvi James Cookin ensimmäiseltä retkeltä Uuteen-Seelantiin. 250 vuotta myöhemmin näyte on edelleen niin hyvässä kunnossa, ettei lajintunnistaminen tuottaisi ongelmia.
Kokoelman isä on ranskankielisen Kanadan puolella tunnettu kasvitieteilija Marie-Victorin Kirouac. Kielimuurin takia biologin mittava elämäntyö on tunnetumpaa Euroopassa kuin Kanadan englanninkielisillä alueilla.
Kokoelmasta löytyy paitsi Marie-Victorin Kirouacin ensimmäinen kasvinäyte vuodelta 1908, myös viimeinen, dramaattinen kokoelmakappale vuodelta 1944.
Kasvitieteilijä kuoli auto-onnettomuudessa palatessaan keruumatkalta. Näytteet säilyivät ja ne käsiteltiin huolellisesti Marie-Victorin Kirouacin elämäntyötä kunnioittaen kuin symbolina sille, että ihmiselämä on ohimenevää, luonto ikiaikaista.
Lue myös: