Seiväshypyn Euroopan-mestari Wilma Murto nousi otsikoihin jo 17-vuotiaana, kun hän hyppäsi 20-vuotiaiden maailmanennätyksen ja Suomen ennätyksen 471. Murron ura ei suinkaan ole edennyt ilman takapakkeja, mutta yksi henkilö on ollut hänen taustallaan jo 15 vuoden ajan: valmentaja Jarno Koivunen.
– Jarno on ollut vaikuttava hahmo elämässäni tosi pitkään. Jos hänen naamaansa ei jaksaisi katsella, niin eihän sitä jaksaisi urheillakaan, Murto kertoi vieraillessaan Urheilustudiossa sunnuntaina.
Koivunen lähetti Murrolle yllätysterveiset ja kiitokset Kupittaan urheiluhallista kesken studiolähetyksen, ja valmentajan sanat saivat Murron ajoittain herkistymään.
– Minulle suurin kiitos tästä vuodesta lähtee sinne tammikuun alkuun, jolloin tuli tapaturma jalkaan, Koivunen sanoi ja viittasi siihen, kun Murron jalkaterän luu murtui huonon alastulon jälkeen ja hallikausi päättyi siihen.
– Se määrätietoisuus, päättäväisyys ja luottamuskin siinä kohtaa oli parasta, mitä urheilija voi valmentajalle tarjota. Näkyvin kiitos lähtee Münchenin keikasta, joka ainakin minulle ja miksei monelle muullekin oli vuoden sykähdyttävin urheiluhetki.
Koivunen kertoi odottavansa Murtoa heti maanantaina takaisin harjoitusten pariin, sillä kaksikon perusarki on raakaa treenaamista ja hallilla aikaa viettämistä. Hän kiitteli suojattiaan kuitenkin siitä, ettei treenaaminen ole liian totista.
– On hienoa, että siihen kuuluvat suurena osana vitsit, kujeet ja heleä nauru. Mielestäni oletkin sen takia hyvä urheilijaesikuva. Tätä voi tehdä tosissaan, täysillä, mutta ei totisesti. Lähes joka treenissä on jotain hauskaa ja pellenaamaria jaetaan viikon loputtua, Koivunen kiitti.
Murto jakoi oman kiitoksensa valmentajalleen siitä, että tämä on taitava ilmapiirin luomisessa. Vaikka harjoituksissa tai elämässä on rankkaa ja vastoinkäymisiä, niin kaksikolla on aina naurun aihetta. Myös valmentajana Koivunen on Murron mielestä äärimmäisen taitava.
– Hän on suunnitelmallinen ja pystyy aina perustelemaan, miksi asioita tehdään. Ei tarvitse ihmetellä miksi, sillä siihen on aina syy, Murto sanoi.
Koivunen tunnetaan siitä, että hän on kova lyömään vetoa valmennettaviensa kanssa. Muun muassa seitsemisen vuotta sitten hän löi vetoa Minna Nikkasen ja Murron kanssa, että jos jompi kumpi hyppää 485, hän osallistuu hyppääjien vesijuoksuharjoitukseen.
Murron mielestä Koivusen ei kannata lyödä vetoa, sillä hän häviää aina. Vesijuoksuvedonkin Koivunen hävisi, kun Murto ylitti 485 EM-kisoissa Münchenissä ja varmisti tällä tuloksella Euroopan-mestaruuden.
– Minulla on niin monta kahvivetoa maksamatta ja sitten vielä se perhanan vesijuoksu polskimatta. Sen verran voin luvata, että jos ennätys tulee, niin voin ajaa itseni vaikka kaljuksi, hän vitsaili.
Ulkonäkökommentit tuntuvat aina pahalta
Murto, 24, on ollut otsikoissa paljon urheilullisista ansioistaan, mutta viime vuoden aikana myös urheilun ulkopuolisista asioista. Murto on puhunut kunnioittavan keskustelun puolesta ja ottanut voimakkaasti kantaa muun muassa siihen, miten urheilijan ulkonäköä voi kommentoida.
Murto on saanut paljon ikävää palautetta, mutta myös mediassa on arvosteltu hänen ulkonäköään. Murron mielestä on varsin outoa, että ulkonäkö nähdään urheilullisen tason muuttujana. Hän muistuttaa, ettei ulkonäkö ole urheilussa mikään muuttuja itsessään.
– Kun on tullut painoon liittyvää kommentointia, niin jos joku olisi sanonut, että se ei näytä nopealta, niin se olisi validia. Mutta kun puhutaan sanasta ulkonäkö, niin se sanana ei vaikuta mitenkään urheiluun.
Kun Murto on menestynyt, hän on saanut hyvää palautetta, jossa on kehuttu, että nyt hän näyttää urheilijalta. Myös se on tuntunut Murrosta melkein yhtä pahalta, sillä kommentoija kiinnittää huomiota vain siihen, miltä hän näyttää, eikä esimerkiksi urheilullisiin ominaisuuksiin tai tuloksiin.
– Siinä ei häviä kukaan mitään, että sen antaisi vain olla.
Perustason nosto tärkeämpää kuin yksittäinen tulos
Työnteko tulevaa kautta varten on alkanut Wilma Murrolla sekä Jarno Koivusella jo aika päiviä sitten, sillä hallikausi seiväshypyssä on varsin tärkeä. Tuolloin on hyvä ajaa sisään uusia asioita, kuten uusia seipäitä.
– Minulla on tarkoitus ajaa sisään pidempiä seipäitä, ja se on hallissa helpompaa kuin ulkona, kun ei tuule ja tuiskua. En ole vielä päässyt niitä koettamaan, mutta pikkuhiljaa alan olla sellaisessa kunnossa, että voin juosta täyttä vauhtia treeneissä, Murto kertoi.
Maaliskuussa käytävät Istanbulin EM-hallikisat ovat Murron selkeä tavoite tälle talvelle, mutta sinne hän ei lähde ennätys mielessään. Murron mielestä on tärkeämpää tavoitella kauden aikana perustason nostoa kuin yksittäisen piikkituloksen tekoa.
Viime kesän huippuhetki, Münchenin EM-kisojen mestaruushyppy, on ollut sellainen, josta Murto on ammentanut voimaa useasti tämän harjoituskauden aikana. Hän myönsi, että finaalin katsominen on ollut sykähdyttävää joka kerta.
– Välillä marraskuun treeneissä olen miettinyt, että oliko se oikeasti minä, joka kävi siellä riehumassa. Tuolla (mestaruus)videolla on muutama marras-joulukuinen aamu eletty, hän naurahti.