Toimme MM-kisojen aikana datanostoissa esiin useita erilaisia jalkapallon trendejä, jotka näkyivät MM-kisoissa. Näitä ovat esimerkiksi sisäänvedetyt laitapuolustajat tai aiempaa matalammat keskitykset.
MM-kisat eivät kuitenkaan enää toimi jalkapallon evoluution suunnannäyttäjänä vaan enemmänkin tilannekuvana tai peilinä.
Seurajoukkuejalkapallon sekä turnausjalkapallon murros tässä suhteessa on ollut käynnissä jo monia vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kaikki mahdollinen tieto on helpommin valmentajien käytettävissä, ja seurajoukkueen käyttämä aikaresurssi on selvästi isompi joukkueen harjoittelussa sekä pelaamisessa, joten kehityskulku onkin tässä suhteessa luonnollinen.
Mikäli haluaa nähdä jalkapallon mahdollisia tulevia trendejä, niin pitää tutustua tarkemmin huippusarjoihin.
Turnauksessa syntyi kuitenkin useita mielenkiintoisia ilmiöitä myös analysoitavaksi. MM-kisat ovat kuitenkin omanlaisensa laboratorio, jossa on lyhyessä ajassa paljon otteluita parhaiden pelaajien pelaamana.
Mielenkiintoinen kokonaishuomio liittyy siihen, että menestyminen turnausmuotoisessa kilpailussa ei noudattele pelkästään samoja periaatteita kuin menestyminen sarjamuotoisessa kilpailussa.
Turnauksen omat lainalaisuutensa rangaistuspotkukisojen sekä lohkopelien osalta muuttavat tilannetta. Sattuman vaikutusta turnauksen pienellä otannalla ei voi myöskään tietenkään vähätellä.
Yritetään sukeltaa syvemmälle siihen, millaisia ilmiöitä turnauksesta löytyi jo aiemmin esiin nostettujen pelillisten trendien lisäksi.
Yllätysten kisat
Vertasimme turnauksen tuloksia vedonlyöntikertoimiin, jotka pääsääntöisesti ennustavat ennakkoasetelmia hyvin. Niiden perusteella Qatarissa nähtiin paljon yllättäviä tuloksia.
Yksikään joukkue ei ole esimerkiksi voittanut kaikkia otteluitaan. Saudi-Arabia kaatoi Argentiinan lohkovaiheessa alle neljän prosentin todennäköisyydellä. Vastaavasti Japani yllätti sekä Saksan että Espanjan.
Eivätkä yllätykset jääneet siihen. Tuskin monikaan ennusti Marokon selviytymisen neljän parhaan joukkoon kaataen matkallaan muun muassa Espanjan ja Portugalin sekä voittaen oman lohkonsa.
Marokon pudotuspelivoitolle Portugalista annettiin peräti vain 16 prosentin todennäköisyys. Se on pudotuspelien isoin yllätys pitkään aikaan MM-kisahistoriassa.
Australian sekä Japanin selviytymistä jatkoon tiukoista lohkoistaan voidaan myös pitää yllätyksenä. Varsinkin, kun huomioi sen, että Australian todennäköisyys voitosta Tanskaa vastaan oli vain 14 prosenttia.
– Joskus meidän on vaikea ymmärtää, millä tasolla esimerkiksi joidenkin Afrikan maiden jalkapallo on. Toinen merkittävä tekijä on lyhyt valmistautumisaika. Jalkapallossa on lähtökohtaisesti helpompi rikkoa kuin rakentaa, siksi moni joukkue onnistui kaatamaan isompiaan tiiviillä puolustamisella, Miika Nuutinen toteaa.
– Pallollista vaihetta on mahdotonta organisoida korkealle tasolle viikossa. Sama logiikka pätee myös erikoistilanteisiin, joista syntyi merkittävästi vähemmän maaleja kuin viime kisoissa.
Mihin katosi prässääminen?
Prässääminen on ollut viime vuosina jalkapallon megatrendi. Kuten grafiikassa nähdään, niin muutos prässitekojen osalta oli merkittävä suhteessa edellisiin kisoihin.
Kisoissa toki nähtiin maita, jotka pyrkivät prässäämään vastustajaan aktiivisesti, mutta jos tarkastellaan neljän parhaan joukkoon selvinneitä maita, niin kaikki niistä panostivat enemmänkin tiiviiseen blokkimuotoiseen puolustamiseen.
Vastaava muutos on nähtävillä myös seurajoukkuepuolella, kun koronan katkaisema kausi pudotti prässilukemia, eikä ainakaan toistaiseksi olla palattu samalle tasolle. Keskimääräisesti isojen sarjojen prässiteot ovat kuitenkin selvästi korkeammalla kuin nyt MM-kisojen vastaavat. Selittäviä tekijöitä tämänkin taustalta löytyy toki useita.
– Mahdollisesti joukkueet yrittivät säästää energiaa, varsinkin Qatarin kuumissa olosuhteissa. Toisaalta se kertoo myös turnausjalkapallon erityispiirteistä. Käytännössä yksikään huippuseurajoukkue ei rakenna menestystä samoille periaatteille kuin vaikkapa Ranska, joka oli MM-kisojen vähiten prässääviä joukkueita, Nuutinen toteaa.
Miten menestyä turnausjalkapallossa?
Turnausjalkapallo on siis oma taiteenlajinsa, jossa menestyäkseen pitää toimia hiukan erilaisten lainalaisuuksien kautta kuin sarjamuotoisessa kilpailussa.
Englannin päävalmentaja Gareth Southgate tutki mittavan analyysitiiminsä kanssa edellisten MM- sekä EM-kisojen menestystekijöitä.
Ranskan mestaruuteen päättyneet vuoden 2018 MM-kisat olivat tiimin erityistutkinnassa, mutta vastaavaa dataa kerättiin vuoden 2016 EM-kisoista sekä muun muassa 2014 MM-kisoista.
Englannin sekä Southgaten löydökset voidaan tiiviistää isossa kuvassa muutamaan pointtiin. Turnausjalkapallon eroavaisuudet ovat ehdottomasti kasvava ilmiö. Tutkitaan tarkemmin kuitenkin, miten nämä Southgaten pointit toteutuivat näissä kisoissa suhteessa menestyneimpiin joukkueisiin.
Lista tuntuu pitävän paikkansa myös näiden kisojen osalta.
1) Tiivis puolustaminen
– Marokko pelasi turnauksessa peräti neljä nollapeliä matkallaan välieriin. Argentiina vastaan puolestaan luotiin ennen finaalia vähiten maaliodottamaa koko turnauksen aikana. Kroatia sekä Ranska pärjänneet hyvin myös tämän osalta, Nuutinen toteaa.
2) Rangaistuspotkukilpailuiden merkitys
– Kolme neljästä välieräjoukkueista tarvitsi rangaistuspotkukilpailun matkalla välieriin, Kroatia peräti kahdesti. Rangaistuspotkut olivat yksi kisojen puhutuimmista asioista, psykologinen taistelu, johon valmistautuminen on korostunut, Nuutinen avaa.
3) Avainpelaajien kuormituksen hallinta
– Ranska lepuutti melkein kaikkia avainpelaajiaan Tunisiaa vastaan, Argentiinalla oli jatkuva rotaatio. Se näkyi myös pelaajien roolituksessa, kun Kylian Mbappélla ja Lionel Messillä oli omat vapautensa huilata joukkueen pallottomassa vaiheessa, Nuutinen kertoo.
4) Menestyminen ei vaadi kaikkien pelien voittamista
– Molemmilla finaalijoukkueilla oli tappio alkulohkossa, Kroatia selvitti tiensä yhdellä voitolla välieriin. Turnauksessa välillä pieni tappiokin voi riittää jatkopaikkaan. Tästä nähtiin esimerkkinä Puolan ottelu Argentiina vastaan, Nuutinen kertoo.
5) Erikoistilanteet
– Maaliodottamalla mitattuna sekä Argentiina että Ranska olivat vahvoja erikoistilanteissa molempiin suuntiin. Erikoistilannemaalien määrä oli näissä kisoissa jäämässä hiukan pienemmäksi kuin neljä vuotta sitten.
Vuoden 2018 MM-kisojen mestari Ranska oli nimenomaan mestari myös näillä mittareilla. Ranska ei esimerkiksi peluuttanut Antoine Griezmannia täyttä ottelua neljässä ensimmäisessä pelissään, mutta välierässä sekä finaalissa hän pelasi täydet minuutit. Ranska pelasi 2018 MM-kisoissa myös neljä nollapeliä seitsemästä turnausottelustaan. Vastaavaan pystyi myös vuoden 2014 mestari Saksa.
On mielenkiintoista seurattavaa, miten valmistautuminen seuraaviin arvokisoihin mahdollisesti muuttuu ja jatkuvatko eroavaisuudet sarjamuotoisten sekä turnausmuotoisten kilpailujen välillä.
