Laatikoita, rosollia, kalaa monella tapaa, salaatteja, torttuja, suklaata ja tietenkin joulukinkku. Monet joulun ajan herkut mielletään perinteisiksi ja tutuiksi, mutta onko näin ollut aina? Ei välttämättä, sanoo ruokahistorioitsija Ritva Kylli Oulun yliopistosta.
– Yli sata vuotta sitten perinteinen joulupöytä on koostunut oikeastaan kolmesta asiasta: riisipuurosta, lipeäkalasta ja kinkusta.
Tässä jutussa kerromme tutuimpien jouluherkkujen historiasta – sekä siitä, miten jouluinen mässäilykin on osa suomalaista ruokaperinnettä.
1. Kinkku – 1900-luvun tulokas
Entisaikoina Suomessa oli tapana paastota ennen suuria juhlapyhiä. Paastoaminen on uskonnollinen perinne, jonka avulla tavoiteltiin henkistä kasvua ja valmistauduttiin juhlaan, kuten jouluun.
– Paastoaminen toi ihmisille ajatuksen siitä, että sen jälkeen voi palkita itsensä tuomalla juhlapöytään lihaa, Kylli sanoo.
Ennen 1900-lukua kinkkua ei ole juurikaan ollut, koska sikoja ei kasvatettu Suomessa vielä kovin paljon. Silloin juhlapöydässä on tarjottu lihana jotakin todella paikallista. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa se on voinut olla vaikka lehmän reittä, Kylli kertoo.
Lihatiedotuksen teettämän tutkimuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisista suunnitteli hankkivansa joulukinkun tänä vuonna. Lihan kotimaisuus on myös tärkeää, sillä tutkimuksessa käy ilmi, että kinkun hankkivista talouksista vajaa 90 prosenttia valitsee kotimaisen kinkun.
Jotkut eivät kaipaa kinkkua pöytäänsä laisinkaan, toiset taas haluavat korvata sen jollain muulla. Koko väestöstä noin kolme prosenttia korvaa kinkun jollakin kasviperäisellä ruoalla, esimerkiksi seitanilla.
Jouluruoat ovat aina heijastaneet ympäröivää yhteiskuntaa ja esimerkiksi ihmisten siirryttyä maalta kaupunkiin erilaiset teurasajan tuotteet, kuten syltyt ja lihahyytelöt, ovat jääneet.
2. Kala – tuttua ruokaa vain osassa maata
Kalaa on syöty, siellä missä sitä on saatu.
– Saaristoissa on syöty enemmän kalaa. Lohijokien vierellä asuneet ovat syöneet tietenkin enemmän lohta, kertoo Kylli.
Kala maistuu suomalaisille nykyäänkin, ja sitä on aiempaa laajemmin saatavilla. S-ryhmän tiedotteen mukaan kalaa ostetaan joulukuussa 50 prosenttia enemmän kuin muina kuukausina keskimäärin. Lohi on kalapöydän ehdoton suosikki, mutta myös mädit, lipeäkala, silakka ja silli ovat suosittuja joulun ajan kalalajeja.
Lisää: Tämä joulupöydän silli ei ole kalaa nähnytkään, mutta syöjälleen se voi mennä täydestä
3. Laatikot ja rosolli – vanhan ajan juhlaruokaa, ei erityisesti jouluruokaa
Uunissa haudutetuilla kasvisruoilla on Kyllin mukaan pitkät perinteet. Meidän tuntemamme joululaatikot olivat 1800-luvun alussa tärkeitä pitoruokia, mutta varsinaisia jouluruokia niistä tuli vasta myöhemmin.
– Ihminen on mieltynyt makeaan makuun, mutta aina ei ollut sokeria saatavilla. Silloin ruokiin on yritetty saada makeutta esimerkiksi imeltämällä. Näiden muovautuminen nykyään tunnetuiksi laatikoiksi vaati kuitenkin jo teollista kehittymistä.
Myös rosolli on vanhan ajan pitoruokaa. Kuten sikojen kohdalla, ennen 1900-luvun taitetta ei myöskään punajuuria ja porkkanaa juuri kasvatettu Suomessa.
– On loistavaa, että rosolli on tullut osaksi joulupöytää. Suomessa on syöty todella vähän salaatteja tai ylipäätään vihanneksista tehtyjä terveellisiä ruokia ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa.
4. Riisipuuro – laivojen mukana riisiä tuli jo 1700-luvulla
Kyllin mukaan esimerkiksi 1700-luvulla oli todella iso ero siinä, ketkä söivät niukemmin ja kenen pöytään riitti sekahedelmäsoppaa ja riisipuuroa. Riisipuuro on kuulunut jouluruokiin jo lähes sieltä lähtien. Kyllin mukaan Oulun seudullakin on tuotu laivojen mukana riisiä ja kuivattuja hedelmiä jo 1700-luvulla.
Myös piparkakkuja on leivottu Suomessa jo yhtä varhain.
Kylli kertoo, että jo 1800-luvun alkupuolen sanomalehtiartikkeleissa kaneli ja sokeri on yhdistetty riisipuuroon.
– Ja mantelin piilottaminen on tuonut siihen jouluisen vivahteen. Mantelin avulla on haluttu ennustaa sitä tulevaa vuotta – manteli tuo löytäjälleen onnea.
5. Glögi – uusi nimi, vanha tuote
Glögi on nimenä tuore, mutta maustettuja viinejä on juotu jo keskiajalta alkaen. Ylensyönnillä ja mässäilyllä jouluna on pitkät perinteet, ja niiden lisäksi maalaiskulttuurissa on myös juotu paljon.
– On sanottu, että jos isännän pää nuokkuu pöydässä, niin tulevana kesänä nuokkuvat yhtä lailla raskaina myös viljojen tähkät pelloilla, Ritva Kylli sanoo.
Viime vuoden joulukuussa Alkosta ostettiin myyntitilaston mukaan 605 000 litraa glögiä. Koko vuoden aikana glögiä ostettiin yli miljoona litraa.
Ennenkin mässäiltiin
Ennen rasvainen ruoka auttoi myös lämmittämään ja selviytymään pitkästä talvesta. Enää sen ahmimiseen ei ole tarvetta.
Ritva Kyllin mukaan mässäily on kuulunut jouluun oikeastaan aina.
– Kyllä se on hyvin pitkään ollut näin, niin pitkään kun joulua on Suomessa vietetty. Jouluna ruoka ei ole saanut loppua kesken. Siihen on valmistauduttu pitkään ja yritetty laittaa edes jotakin sivuun joulua varten jo paljon etukäteen.
Kyllin mielestä ihmisten kannattaisi nykyäänkin kunnioittaa ruokaa enemmän.
– Silloin kun oli nälkä- ja katovuosia, niin eri tavalla osattiin arvostaa sitä riisipuuroa ja harvinaista herkkua. Siitä kannattaisi nykypäivän ihmisen ottaa oppia.
Notkuuko joulupöytänne useita eri vaihtoehtoja, vai pitävätkö muutamat valikoidut suosikit pintansa vuodesta toiseen? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella keskiviikkoon 28.12. kello 23 saakka.