Sosiaalisen median sovellukset ovat viime viikkoina täyttyneet maalauksellisista, usein fantasiatyylisistä kasvokuvista. Monet ovat intoutuneet tehtailemaan niitä Lensa AI -sovelluksella.
Sovelluksen suosio räjähti joulukuun kynnyksellä, kun se lanseerasi uuden Magic Avatar -toiminnon. Siinä käyttäjä lataa ensin sovellukseen kuvia itsestään. Sitten sovellus luo hänestä kuvia erilaisissa ympäristöissä ja erilaisilla tyyleillä maksua vastaan.
Kuvat tekee tekoäly.
Samaan aikaan someen ja muuallekin nettiin (siirryt toiseen palveluun) on ilmestynyt toisenlaisia kuvia. Niissa tekoälyä tarkoittavan englanninkielisen AI-sanan päälle on piirretty kieltomerkki. Erilaisia variaatioita kuvasta jakavat etenkin visuaalisen alan ammattilaiset.
Heitä huolestuttavat erityisesti tekijänoikeudet. Tekoälysovellukset, joista Lensa AI on vain yksi, nimittäin tehtailevat kuvia oikeiden ihmistaiteilijoiden netistä löytyvien teosten pohjalta monesti ilmaiseksi. Kuvan voi pyytää vaikkapa Picasson tai Dalin tyylillä. Osa puhuu varastamisesta, vaikka nykyisellään toiminta ei ainakaan suoraan riko tekijänoikeuslakeja.
Suomessa tekijänoikeuksien polkemisesta on puhunut (siirryt toiseen palveluun) ainakin Kuvittajat ry:n puheenjohtaja Maija Hurme (Journalisti).
Lisäksi visuaalisen alan ammattilaisia pelottaa, että heidän työnsä hautautuvat netissä tekoälyn generoimaan massaan. Se vähentää näkyvyyttä ja sitä myötä tilauksia.
Kysyimme graafikolta, taiteilijalta ja valokuvataiteilijalta, mitä he ajattelevat tekoälytaiteesta.
Graafinen suunnittelija: Ideointi erottaa ihmisen tekoälystä
Ymmärtävätkö ihmiset, miten tekoälyn generoimat kuvat eroavat ihmisten tekemistä? Se huolestuttaa Ville Tietäväistä.
Hän on espoolainen graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka tekee kuvituksia muun muassa Helsingin Sanomiin ja luonnehtii itseään visuaaliseksi tarinankertojaksi.
Työ alkaa ideasta. Vasta idean jälkeen hän pohtii, miten toteuttaa sen visuaalisesti.
Tekoälyn prosessi on päinvastainen.
– Tekoäly ei pysty ideoimaan. Se kauhoo kuvia valtavasta sammiosta ja yhdistelee niitä. Sitten ihminen katsoo, voisiko joku niistä toimia, Tietäväinen sanoo.
Juuri ideointi erottaa Tietäväisen mielestä tekoälyn ihmistaiteilijasta tai -kuvittajasta.
Häntä huolestuttaa, että tekoäly antaa vaikkapa toimittajalle valheellisen kuvitelman siitä, että hän pystyisi tekemään visuaalisen ammattilaisen hommat.
– Kuvittajan työ on uuden ja omaperäisen etsimistä. Kuvituksen pitäisi pureutua syvälle, analysoida ja rikastaa journalismia. Jos se tehdään tekoälyn keinoin aihesanoja antamalla, kuvitus ei tuo lisäarvoa. Minun on hirveän vaikea kuvitella maailmaa, jossa tekoälyllä olisi jotakin omaa sanottavaa.
Silti monet journalistisista kuvituksista vaikkapa sanomalehdissä voisi Tietäväisen mielestä korvata tekoälyn tuotoksilla.
– Visuaalinen journalismi on aikalailla alamaissa. Monet tekevät kollaasia arkistokuvista ihan samalla tavalla kuin tekoälykin. Niissä on harvoin mitään juttua rikastavaa ideointia, hän kritisoi.
Kaikesta huolimatta tekniikan kehitys ja yleistyminen kiehtoo myös Tietäväistä. Häntäkin kiinnostaisi kokeilla vaikkapa Magic Avataria, mutta hän ei halua antaa itsestään vaadittuja tietoja sovellukselle.
Tekoäly tuskin vie Tietäväisen töitä. Sovelluksia ei ainakaan lähitulevaisuudessa voi pyytää ideoimaan ja viestimään kuin ihminen, hän arvelee.
– En pelkää varastamista itse. Tiedän kuitenkin, että monien vaikkapa fantasiatöiden tekijöiden nimeä ja tyyliä on käytetty hyvinkin paljon näissä sovelluksissa.
Yksi heisitä on puolalainen digitaiteilija Greg Rutkowitski, jonka tyyli on monelle tuttu esimerkiksi Horizon Forbidden West -videopelistä. Rutkowitskin tyyli on niin suosittua tekoälysovelluksissa, että hänen on jo vaikea löytää omia töitään verkosta (siirryt toiseen palveluun) niiden seasta (HS).
Tietäväisen mielestä tekoälytaiteelle pitäisi luoda säännöt ja se voisi toimia vaikkapa lisenssimaksun pohjalta. Silloin taiteilijat saisivat korvauksen, kun tekoäly hyödyntää heidän töitään. Jäljitys tosin voisi olla hankalaa, koska tekoäly voi hyödyntää samassa kuvassa miljoonia teoksia.
– Tekoälyn tuotoksille tulisi hinta. Ne eivät voisi enää kilpailla ilmaisuudellaan oikeiden tekijöiden kanssa, mikä olisi tosi hyvä asia, Tietäväinen toteaa.
Taidegraafikko: Tekijänoikeuskysymys pitäisi viedä oikeuteen
Pekka Hannulaa ärsyttäisi, jos tekoälysovelluksilta pyydettäisiin hänen tyyliään jäljitteleviä kuvia. Se olisi hänestä vähän loukkaavaakin.
Hannula on espoolainen taidegraafikko, jonka teokset perustuvat piirtämiseen ja syntyvät täysin käsityönä.
– Minua viehättää piirtämisessä se, että se on kynän avulla tapahtuvaa ajattelua. En halua ulkoistaa sitä tekoälylle. Teen mielellään itse kaikki virheet ja korjailen niitä. Virheet ovat inhimillisiä, Hannula sanoo.
Hannula näkee tekoälytaiteen luonnollisena jatkumona tietokoneavusteisen taiteen yleistymiselle. Tietokoneelle annetaan nyt vain entistä enemmän valtaa.
Tekijänoikeuskysymyksetkään eivät ole uusia, taiteilija huomauttaa. Vastaavia keskusteluja on käyty historian saatossa usein. Hän kertoo esimerkin 1970-luvulta.
Taiteilija Pekka Viherä maalasi teoksen Kalervo Ojutkankaan valokuvasta, joka esitti viittä lasta. Ojutkangas nosti kanteen, sillä maalaus muistutti todella paljon alkuperäistä valokuvaa. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen asti. Ojutkangas hävisi jutun, koska korkein oikeus piti maalausta uutena teoksena.
– Tekoälyn kanssa on sama kysymys. Saako toisen luovaa panosta käyttää? Onko kaikki netissä vapaata riistaa ja miten tekijänoikeudet toteutuvat? Hannula toteaa.
Hänen mielestään myös tekoälystä ja tekijänoikeuksista tarvittaisiin oikeustapauksia. Yksittäisten taiteilijoiden on kuitenkin hankala nostaa kanteita, kun vastassa on iso yhtiö.
Oikeusjutut ovat hankalia toisestakin syystä.
Mikä tahansa teos saa tekijänoikeussuojan, jos se ylittää niin sanotun teoskynnyksen. Teoskynnys ylittyy, jos teos on tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tuotos.
– Kopiokin katsotaan itsenäiseksi työksi, jos se on riittävän omaperäinen. Siinä ollaan tulkinnallisella suolla.
Tekoälyn luomat kuvat ovat taidetta, jos niiden syntyä ohjaa taiteilija, joka signeeraa teoksen ja laittaa sen museoon tai galleriaan esille. Sen sijaan tavallisen tallaajan tekoälyllä luoma kauniskaan kuva ei täyttä taiteen kriteerejä. Näin Hannula määrittelee asian.
Kyseessä on tavallaan sopimus siitä, mitä taide on.
– Koko taide on vähän harhaa. Se on päätös. Taidetta voi olla moni asia, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Hannula suhtautuu tulevaan luottavaisin mielin. Hän uskoo, että perinteisille taiteilijoille riittää kysyntää jatkossakin, eikä kaikki taide tapahdu netissä.
– Täytyy vain taipuilla tuulessa ja puuhailla omaa juttuaan. Ei kannata murehtia liikaa.
Valokuvataiteilija: Kopioiminen kuuluu taiteeseen
Tekoäly on uusi työkalu taiteen tekijöille. Näin ajattelee jyväskyläläinen valokuvataiteilija Esa Ylijääskö.
Hän on kokeillutkin sitä.
Prosessi alkaa siitä, että hänellä on mielessään kuva, jonka hän haluaa toteuttaa. Hän kirjoittaa sovellukseen hakusanoja, ja algoritmi tarjoilee niiden pohjalta lukuisia kuvavaihtoehtoja. Sen jälkeen hän alkaa työstää kuvaa muuttamalla hakusanoja. Tekoäly luo uusia kuvia, jotka ovat entistä lähempänä alkuperäistä ajatusta.
Myös jotkut kuvittajat pitävät teköälyä mahdollisuutena. Esimerkiksi suomalainen Hans Eiskonen on yhdistänyt tekoälyn generoimia kuvia (siirryt toiseen palveluun) 3D-tekniikkaan, valokuviin, graafisiin elementteihin ja typografiaan (Kuvittajat-lehti).
– Lähtökohtaisesti taiteilija päättää, mitä tekoäly tekee, Ylijääskö toteaa.
Toiset taiteilijat ovat käyttäneet Ylijääskön valokuvia teoksissaan. Kuvataiteilijat ovat hyödyntäneet niitä ja tatuoijat ovat tatuoineet niitä asiakkaidensa ihoon.
Valokuvaajan mielestä se ei ole lainkaan loukkaavaa.
– Enemmän koen mieltä lämmittävänä sen, että joku inspiroituu työstäni niin paljon, että haluaa käyttää sitä. Minusta se ei ole varastamista, vaan inspiroitumista.
Ylijääskö ajatteleekin, että kopioiminen kuuluu taiteeseen.
– Ideat eivät tule yhtäkkiä tyhjästä, vaan inspiraatio lähtee opituista asioista, vaikutteista ja kokemuksista.
Sama pätee hänestä tekoälyynkin.
– Tekoäly sämplää alkuperäistä teosta. Alkuperäinen teos elää, sen elämänkaari jatkuu eri muodossa. Tekoäly luo uudenlaisen version, ikään kuin remixin, joka on omanlainen teoksensa.
Ylijääskökin uskoo, ettei tekoäly syrjäytä ihmistaiteilijoita tai perinteisiä taiteen menetelmiä, vaan siitä tulee yksi osa taiteen kenttää.
– Tunnetason luominen on inhimillisen tekijän vahvuus. Loppujen lopuksi tärkeintä teoksessa on, että se herättää tunteita. Onko sillä mitään väliä, onko se tehty maalaustaiteella, valokuvalla vai tekoälyllä?
Voit keskustella aiheesta 23.12. kello 23:een asti.