Kanada mielii entistä suurempaa aluetta arktisesta merenpohjasta. Barents Observer uutisoi joulun alla Kanadan jättäneen kansainväliselle mannerjalustarajakomissiolle hakemuksen, joka kasvattaisi Kanadan oikeuksia arktisella alueella.
Samaa aluetta on havitellut itselleen myös Venäjä, jolle suurin osa arktisesta alueesta kuuluu jo valmiiksi.
Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Timo Koivurovan mukaan mannerjalustavaatimukset itsessään tuskin lisäävät konfliktiherkkyyttä arktisella alueella.
Mannerjalusta-oikeuksien laajentaminen on jo pitkään kytenyt asia. Pohjoisen jäämeren rantavaltiot ovat yksi kerrallaan täydentäneet omia hakemuksiaan kuten Kanada nyt. Esimerkiksi Venäjä on lähettänyt alueelle runsaasti erilaisia retkikuntia tutkimaan Arktista auttaakseen heidän oman alueensa määrityksissä.
Yksi kiistanalaisista alueista on Lomonosovin harjuna tunnettu eräänlainen merenalainen vuoristojono, joka kulkee halki Jäämeren merenpohjan. Kanada, Venäjä ja Tanska katsovat kaikki harjun kuuluvan omiin alueisiinsa. Lomonosovin harjun tunnetuin piste on pohjoisnapa.
Ei välitöntä uhkaa
Vaikka arktista aluetta on totuttu pitämään rauhanalueena, on siellä Koivurovan mukaan ollut käynnissä hiljaisia oikeusprosesseja jo vuosien ajan. Myös mannerjalustavaatimukset ovat tällaisia hiljaisia, vuosia kestäviä prosesseja, jotka on Koivurovan mukaan hyvä erottaa varsinaisista kriisinpoikasista.
Konflikti arktisella alueella on kiristyneestä ilmapiiristä huolimatta juuri nyt epätodennäköinen.
– Venäjän joukot ovat nyt kiinni Ukrainassa, joten välitöntä uhkaa ei ole, mutta kyllä Ukrainan sota vaikeutti arktista yhteistyötä kovalla kädellä.
Varsinkin kun Venäjän yksi keskeisimmistä sotakeskittymistä on juuri Kuolan niemimaalla.
– Sodan jälkeen näemme sitten, että onko Putinin tai vastaavan henkilön kaltainen regiimi johdossa ja jos on, niin toki arktinen alue on silloin turvallisuuspoliittisesti vaikea alue. Silloin arktisista valtioista todennäköisesti kaikki muut paitsi Venäjä olisivat NATOssa, jota Venäjä pitää vihollisorganisaationa.
Jo ennen Ukrainan sotaa, Venäjä ja NATO lisäsivät sotilaallista läsnäoloaan Barentsin- ja Norjan merillä.
Toisaalta Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys omalta osaltaan vakauttaa aluetta.
– Sotilaalliseen voimaan voidaan osoittaa olevan pätevä vastavoima, joka nostaa kynnystä konfliktille arktiselle alueella.
Väärinkäsityksistä nouseva yhteenotto
Todennäköisempi vaaraskenaario Koivurovan mukaan on väärinkäsitytsen takia käynnistynyt sotilaallinen yhteenotto.
– Tämä johtuu siitä, että varsinkin ennen Ukrainan sotaa niin paljon sotilaallista kalustoa ja läsnäoloa oli vaikka Barentsin merellä/Norjan merellä, joka olisi voinut vaikka inhimillisen virheen takia eskaloitua konfliktiksi.
Mannerjalustaoikeuksien vaatimusten käsittelyyn arvioidaan kuluvan useita vuosia. Tämän jälkeen valtioiden tehtävä on itse neuvotella rajoista komission suositusten pohjalta.
Juttua muokattu 29.12. klo 12, korjattu talousalueoikeudet mannerjalustaoikeuksiksi. Muutettu sana talousalue talousvyöhykkeeksi. Tarkennettu fakta-osion lainsäädäntötermejä.