Espoolainen Tatyana Pitchulina on valittu Vuoden kaupunkilaiseksi. Valitsijoiden monipuoliseksi auttajaksi ja tehopakkaukseksi kutsuma Pitchulina on yksi Espoon Suomenojalle perustetun Ukraine Aid -toiminnan käynnistäjistä.
Ukraine Aid -avustuspisteessä jaettiin Suomeen tulleille ukrainalaisille muun muassa lahjoitettuja elintarvikkeita, hygieniatuotteita ja vaatteita.
– Moni on tullut Ukrainasta tyhjin käsin, vain paperit ja lapset mukanaan. Siinä mielessä on kaunista, että ihmiset raaskivat luopua tavaroistaan, Pitchulina kertoo.
Pitchulina oli luomassa myös syyskuussa Espoon Metro Areenalla järjestettyä ukrainalaisille suunnattua rekrytointitapahtumaa, johon osallistui 1 300 työpaikkaa etsivää ukrainalaista ja yli 60 työnantajaa.
Ukraine Aid -toiminnan muita perustajia olivat Ira Hammerman ja Ritva-Liisa Luomaranta.
– Alleviivaan, että tämä on monen ihmisen työ, Pitchulina sanoo.
Kaupunkitoimittajien yhdistys on valinnut Vuoden kaupunkilaisen nyt 26 kertaa. Valinnalla halutaan nostaa esiin ihmisiä, jotka haluavat pyyteettömästi parantaa muiden hyvinvointia alueella.
Suomi tuntui satumaalta
Pitchulina muutti Suomeen äitinsä kanssa 1996 äidin mentyä naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Perhe saapui Suomeen joulun aikaan.
– Vielä siihen aikaan Ukrainassa ei ollut tapana käyttää isoja joulukoristeita. Kun katsoin Suomessa auton ikkunasta ulos, se tuntui, kuin olisin päässyt satumaahan. Taloja oli koristeltu ja maassa oli lunta, Pitchulina muistelee.
Tuolloin 17-vuotias Pitchulina aloitti Suomessa Mukkulan lukion, jonka silloista rehtoria ja opettajia hän kiittelee lämpimästä vastaanotosta.
– Se oli minulle äärimmäisen tärkeää, että tunsin oloni tervetulleeksi, hän sanoo.
Hyvät muistot valaisevat arkea sodan keskellä
Palkinnon jakaneen Kaupunkitoimittajien yhdistyksen mukaan Pitchulina on kahden lapsen äiti, asiantuntija ja yrittäjä. Hän syntyi länsiukrainalaisessa Lvivissä, jossa asuu edelleen Pitchulinan isä ja isän puolen suku.
– Soitan isälle joka viikko. Kun sota alkoi, olimme shokissa. Mutta kun aikaa on kulunut, juttelemme arkisemmista asioista, esimerkiksi ruoanlaitosta.
Joskus puheluiden aikana saattaa kuitenkin tulla hälytyksiä tai sähkökatkoja. Niinä hetkinä sota on mielessä, mutta silloinkin hyvät muistot auttavat jaksamaan.
– Minusta se on todella kaunista, että vaikka mitä olisi ympärillä, niin pään sisällä voi keskittyä johonkin hyvään, Pitchulina sanoo.